Ethän ota rock-muusikoista mallia?

_mg_0723-kopio

Hyvää syntymäpäivää rakas Janne. Saat lahjaksi sen jonkun lehtitilauksen, mistä olet jo pitkään puhunut. En muista mikä lehti se oli. Joku hienolla nimellä varustettu, kansainvälinen, arvostettu ja uskomattoman nopeasti lukijaansa sivistävä.

Tilaa se itse, niin saat varmasti oikean. Voit sujauttaa laskun vaikka saappaaseeni, kun se joskus kolahtaa eteisen postiluukusta. Tunnistat saappaan siitä, ettei se ole omasi.

_mg_0722-kopio _mg_0724-kopio

Mutta muista tärkein! Vaikka Jones, Hendrix, Joplin, Morrison ja Cobain eivät koskaan nähneet 28 ikävuotta, ei tarkoita että sinä et voisi. Olet legenda joka tapauksessa. Ehkä vähän pienemmän piirin legenda, mutta varmasti siinä piirissä arvostetumpi.

Ethän ota rokkareista mallia? Minä tarvitsen sinua vielä monesti.

Terveisin,
Henriikka

Asennemimmejä, asennekakkua

asennemedia-roba-lounge-group_color- kopio

Lauantaina juhlittiin blogiagentuurimme Asennemedian ja Ullan syntymäpäiviä. Vuoden täyttänyt yhteisö kerää yhteen isolla ilolla ja asenteella varustettuja mimmejä. Joukkoon mahtuisi toki miehiäkin, jostain syystä asennetta on löytynyt paljon enemmän naisten keskuudesta (niin kuin ehkä blogejakin, hih).

Sinänsä hassua ajatella, että ylläolevan kuvan naiset ovat työkavereitani. Tuolla lailla ryhmään aseteltuna näytämme aika identtisiltä, vaikka blogien sisältö onkin varsin laajaa. Pukeutumisen värikoodi tuli kaikilta tahattomasti. Ilmeisesti mieltemme kiemurat kulkevat samoja ratoja.

asennemedia-roba-lounge-5292 kopioasennemedia-roba-lounge-5282 kopioasennemedia-roba-lounge-01364 kopio

Parasta syntymäpäivissä oli seura ja keskustelut. Mutta jos tätä oletettavaa faktaa ei lasketa, annan kaikkien sormieni ja varpaitteni äänet kakulle. Vau, mikä kakku! Ja miten hyvää. Ajattelin taas keväällä syödä vähän vähemmän sokeria, mutta en sentään niin vähän, ettenkö olisi ottanut reilua palaa maailman kauneinta kukkakakkua.

asennemedia-roba-lounge-01214 kopio asennemedia-roba-lounge-5288 kopio asennemedia-roba-lounge-5325 kopio

Itse olin koko ajan niin suupalttina, ettei minusta saanut yhtään onnistunutta kuvaa. Luulen, ettei kuvaaja edes lopulta yrittänyt tallentaa minua muistikortilleen, kun viuhdoin käsillä ja höpötin lakkaamatta. Hiljaa olin vain, kun söin kakkua eikä sekään kovin kuvauksellista ole.

Näiden mimmien kanssa on kivaa vaihtaa blogikuulumisia ja tehdä yhdessä somehommia. Vaikka kaikilla onkin ihan omat sivut ja oma meininki, on kivaa että voi välillä vaihtaa ajatuksia alati muuttuvasta maailmasta. Hyvästä yhteisöstä kertoo se, että pitää kaikista. Ja se on paljon sanottu.

Ei kyynerpäitä, ei kyynisyyttä, ei kilpailua tai kateutta. Tämän kaiken tilalle hymyä, laatua, lempeyttä, asennetta. Kiitos mimsellit.

-Henriikka

Kuvat: Sami Jämsén

Pienelle tytölle onnea!

_MG_0003 kopio

Olen ollut tänään synttärityttönä. Sain herätessäni aamutakin päälle ja kruunun päähän. Lahjapaketeista paljastui villatakki ja elokuvalippuja, mutta kortti oli kirkkain kruunu kaikelle: “Pienelle tytölle onnea!” Kuka ostaa ristiäiskortin tytölle, joka on päässyt jo neljännesvuosisataan?

Täytän 25 vuotta. Se tuntuu aika vähältä. Toivottavasti elän vielä ainakin kolme neljännestä. Etsin eilen blogista vanhempia syntymäpäiväjuttujani ja tuntuu, että tulen vuosi vuodelta tyhmemmäksi. Esimerkiksi viimevuotiset ajatukseni ovat paljon tätä vuotta viisaampia.

Toisaalta, olen enemmän intoa täynnä kuin koskaan aiemmin. Olen utelias ja katson silmät suurina maailmaa. Otsani ja suupieleni ovat jo nyt rypyillä ihmettelevien silmieni ja nauravan suuni vuoksi. Haluan oppia kaiken kaikesta, nähdä paljon ja enemmän. Lukea kirjoja, kohdata ihmisiä ja seikkailla. Sanoa oikeita sanoja oikeaan aikaan ja joskus aivan vääriä lauseita väärään väliin. Tuntuu, että olen palannut 15-vuotiaan Henriikan naiiveihin ajatuksiin ja sinisiin silmiin.

_MG_0006 kopio

Tämän syntymäpäivän huippuja olivat ihanan, venytetyn aamiaisen lisäksi iltapäivän kakkukahvit, after work -glögi yllätysseurassa, sydämen jokaiseen takanurkkaankin päässyt leffa Inside Out ja itselle ostettu lahja. Pyysin sen tietenkin pakettiin. “Tuleeko jouluksi?” “Juu, juu tulee toki.

Minulta kysyttiin tänään yllättäen mikä on tärkein tavoitteeni 25-vuotiaana. Vastasin, että aion tehdä talvivaelluksen. Se saattaa olla ihan pieni vaellus vain, mutta sen on kestettävä yön yli.

Voisin haaveilla myös vuoristoratamaisen tunne-elämäni tasaantumisesta, yli-innokkaiden hetkieni toppuuttelusta tai palopuheitteni määrän puolittamisesta. Niitä on vain niin vaikea mitata millään. Ainakin vaellus on riittävän konkreettinen tavoite toteutettavaksi.

Iloa ja riemua!

-Henriikka

Täydelliset yllätysjuhlat

MV kopio

Elin eilen yhden elämäni häkellyttävimmistä hetkistä. Yllättäjä yllätettiin aivan totaalisesti.

Olin menossa viettämään iltaa ystävieni kanssa. Olimme käyneet Jannen kanssa vähän tylsillä torstaikahveilla ja ilta tuntui jotenkin ankealta. Väsytti ja rasitti. Laahustin hiljalleen Kamppiin ystävän luokse ja soitin laiskasti summeria.

Oven avauduttua alkoi kuulua synttärilaulu. Menin totaalisen jäihin enkä suostunut tulemaan sisälle. Miten kuudesta ystävästä saattoi edes kuulua niin kovaääninen laulu? Sitten sain kuulla, että sisällä oli muutama muukin. Tarkemmin sanottuna noin 40 muuta. “En varmasti tule sisälle. Enhän minä ole ansainnut mitään tällaista.”

Kun uskalsin vihdoin juhlajoukon eteen, oli täysin absurdia katsoa ystäviään. Osa oli Helsingistä, osa tullut muualta. Kaikki näyttivät niin kauniilta ja iloisilta. Ja mikä ihmeellisistä, he olivat siellä minua varten. Tärisin kauttaaltani hämmennyksestä. En ollut aavistanut mitään, vaikka Janne oli järjestellyt juhlia ja yllätystä viikkokaupalla.

—-

Juhlimme yömyöhään. Kävin puoli kolmen aikaan nukkumaan. Elias Kaskinen, Lake Jons ja Ben Whoo esiintyivät yllätyksenä ja ystävät olivat leiponeet pöydän täyteen kaikkea gluteenitonta. Olin täynnä kiitollisuutta, tapani mukaan hämmennyksestä ja kiitollisuudesta vuodatin kyyneleitäkin vähän.

Nyt väsyttää, mutta ei haittaa.
Voi ystävät, minkä teitte.

-Henriikka

Kakun tein niin kuin uhkailinkin

_MG_0811 kopio

Hehehee niin siinä kävi, että eilen klo 22.30 oli synttärikakku valmis. En tiedä onko turhempaa juhlan aihetta kuin blogin vuosipäivä, mutta sitä tässä nyt kuitenkin juhlistettiin. Neljää mukavaa vuotta.

Sääli, etten lapsena tajunnut laittaa merkkipäiviksi kaikkia harrastusten vuosipäiviä. Minä nimittäin harrastin paljon ja se olisi taas tietänyt rutkasti kakkua. Asiassa piilee kuitenkin hyvätkin puolensa. Lapsena minulla ei ollut makean suhteen senkään vertaa stoppia kuin nykyisin. Vaarikin sanoi, etten koskaan kasva pituutta vaan pelkästään leveyttä.

Tulin eilen treeneistä kaupan kautta. Piti saada tuoreita mansikoita irtomyynnistä, kaupan marjat kun tuppaavat olemaan toisinaan vähän sekundaa. Päädyin kuitenkin ostamaan myös rasiallisen vadelmia ja karhunvadelmia, ettei olisi niin perinteinen mansikkakakku.

_MG_0803 kopio

Gluteenittoman pohjan ohjeena käytin tätä. Todella nopea, yksinkertainen ja toimiva. Pidin pohjaa uunissa tosin vain reilu puoli tuntia, vaikka ohjeessä kehoitettiin vajaaseen tuntiin. Kakusta tuli kuohkea ja siivusin väliin mansikkaa sekä vaniljarahkan ja kermavaahdon yhdistelmää. Päälle ohut kerros kermaa ja sitten kasoittain marjoja. Lopuksi vielä marenkimurskaa. Hetken koriste syntyi kymmenessä sekunnissa varrastikuista ja paperinpalasta.

Syöjiä oli kolme. Kakkua meni puoleen yöhön mennessä noin puolet. Aamupalalla meni palaa vaille kaikki loput. Kiitettävää duunia. Nyt pelkään, että kotiin päästyäni joku on ahmaissut viimeisen palasen.

Sormet ristissä. Tai sitten vain uhkailuviestejä menemään.

– Henriikka

Onnea 4-vuotias blogi !

beautiful-cake

Niin siinä vain on päässyt käymään, että olen elänyt tiuhaa yhteiseloa Aamukahvilla-blogin kanssa jo neljä vuotta. Jos arvioin, että olen keskimäärin häärännyt blogin ääressä kaksi tuntia päivässä, se tekee 2920 tuntia yhteensä. Sievoinen summa. Olisin voinut opetella soittamaan ukulelea kaiken sen ajan. Rämpyttäisin tukka hulmuten pientä kitaraani ja laulaisin mukana. Jestas olisin hyvä!

Päätin kuitenkin laittaa kaiken ajan blogiin ja edelleen tuntuu, että se on ollut hyvä ajatus. Rakastan suomen kieltä, rakastan visuaalisuutta ja että voin tekstein ja kuvin piirrellä mielenmaisemiani interwebbiin. Nautin sosiaalisen median mahdollistavasta kommunikaatiosta ja kaupunkien rajojen yli ylettyvistä verkostoista, joissa innostetaan ja innostutaan. Ja kun kuulen jostain ilahduttavasta tai jännittävästä, pidän tunteesta joka palaa halusta päästä jakamaan uutisen muiden kiinnostuneiden kanssa.

Olen iloinen tästä fiilistelijöiden joukosta, iloinen tästä ja teistä toverit (silläkin uhalla, että joitain varmasti ärsyttää joka kerta, kun käytän tuntemattomista ihmisistä niin läheistä nimitystä kuin “toverit”). Olen kiitollinen siitä, että jakaessani kauniin kakun kuvan tiedän, että joku haukkoo henkeään sen kauneudesta yhtä syvään kuin minäkin. Ja siitä, että tiedän teidän joukostanne löytyvän monia sellaisia, joiden mielestä blogin syntymäpäivät on oiva syy kesteille.

Kiitos kun olet. Kiitos kun luet, vaikka tämä hektinen videomaailma pyrkii tukahduttamaan kaiken kirjallisen voiman ja pysähtyneiden kuvien hienouden.

– Henriikka

Kuva ja kakun resepti: Adventures in Cooking