Viime viikon 37,2 työtuntiani

Katsoin tänään työpöytääni, joka on myös ruokapöytäni ja pöytä kaikkeen muuhunkin, mihin pöytää nyt tarvitaan. Se näytti hulvattomalta. Katsokaa nyt! Pöydällä pötköttää muun muassa kumihanskat (sain ne eilen magneettikuvauksessa kuvausta hoitaneelta henkilöltä, jotta saan paremmin korvalävistykseni rullattua auki), deodorantti ja kuva vaginasta (Sen sain gynekologilta viime kerralla muistoksi. Kuvan avulla hän selitti minulle jotain juttuja, joita en vieläkään ihan muista tai ymmärrä.)

Kuvasta voi kuitenkin päätellä, että työsyksy on alkanut – hiphip hurraa! Se tuntuu kivalta.

Tämä syksy tuntuu erityisen kivalta. Viikko sitten kirjoitin siitä, että alan seuraamaan työaikaani ja rajaamaan työn ja vapaa-ajan ja niin olen ihan oikeasti tehnyt. Viime viikolla tunteja kertyi 37,2, mikä on hyvin lähellä viisipäiväisen työviikon tuntimäärää. Onnistuminen!

Aloitin työnseurannan yksinkertaisesti excelissä. Haluan nähdä työtunnit konkreettisesti listattuna ja sen myötä myös tajuta, milloin olen töissä ja milloin en (= suojella itseäni siltä, etten olisi aina). Äsken esimerkiksi tätä kirjoitusta aloittaessa ikään kuin “kellokortitin itseni sisään” ja merkkasin tämän työajaksi: Työ: Sisälläntuotanto: blogiteksti. Aloitusaika: 12:52.

Kun sitten saan kirjoituksen valmiiksi, rustaan perään vielä keston minuuteissa. Olen tehnyt sellaisen hienon excelin, joka sitten automaattisesti minuuteista laskee päivän tuntien summaa ja muuntaa sen tunneiksi, ja päivittää viikkotyömäärän kokonaislukua.

Lisäksi seuraan taulukossa työpäivien aloitus- ja lopetusaikoja, jotta ne eivät aivat menisi holtittomiksi. Listaan myös yleisestä mielenkiinnosta työntekopaikat, sekä yleiset kommentit kustakin työsuorituksesta. Tiedän jo ensimmäisen seuratun viikon perusteella, että kello kahden aikaan olen tehoton ja levoton. Eli hmmmm, siis luultavasti aika pian.

Sen lisäksi, että haluaisin tehostaa työskentelyäni huomattavasti (miten sitä onkin vallan duracell, kun kirjaa kaiken ylös), haluan myös tietää tekemiseni. Haluan siis yksinkertaisesti nähdä mihin ja millä prosenttisuhteilla aikani oikein kuluu.

Siihen tein selkeän, karkean jaon. Työni (joka on siis bloggaaminen ja someammattilaisena toimiminen) on pääpiirteittäin jaettavissa seuraaviin kahdeksaan osa-alueisiin: sisältö, yleinen, seuraajayhteys, tapaamiset, tilaisuudet, raportointi, koulutus/ideointi ja virkistäytyminen. Nämä alueet pitävät sisällään seuraavaa:

Sisältö: itse sisällöntuotanto, eli kaikkein keskeisin asia kaikessa. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa blogitekstien kirjoittamista, Instagram-kuvien ja -storyjen päivittämistä, sekä kuvien ottamista, valintaa ja käsittelyä. Joskus käytän myös ulkopuolisia kuvaajia tai muita avustajia.

Yleinen: maileihin vastailu, tarjousten antaminen, aikatauluttaminen, muistilistojen tekeminen, yhteydenpito Asennemediaan (joka vastaa itseni lisäksi myynnistäni ja kampanjoistani)… Siis kaikenlainen, sekalainen homma, joka hoituu usein tietokoneella ja johon menee yllättävän reilusti aikaa.

Seuraajayhteys: Saan joka päivä noin 100 Instagramin yksityisviesteissä, joka on selkeästi vahvin vuorovaikutuskanavani. Pyrin vastaamaan jokaiselle ja usein viesteistä alkaa keskusteluita. Sen lisäksi kommentteja tulee instakuviin, blogijuttuihin, mailiin ja Facebookiin (joskaan viimeiseen enää hyvin vähän.) Vastaaminen ja keskustelu on parhaita asioita kaikessa, mutta vie aikaa.

Tapaamiset: Tapaamiset asiakkaiden tai mahdollisten asiakkaiden kanssa, tapaamiset Asennemedian tyyppien kanssa, tapaamiset valokuvaajien kanssa… kaikenmoisia tapaamisia ja palavereita mahtuu viikkoihin. Viime viikolla kävin lounaalla kahden asiakkaan kanssa, näin Asennemedian ihanaa Katjaa ja olin briefissä, joka koski podcastia, jonka nauhoituksissa olen tällä viikolla vieraana.

Tilaisuudet: Lanseeraustilaisuudet, keskustelupaneelit, kick offit, virkistyspäivät, avajaiset, tiedotustilaisuudet, somekinkerit… usein informatiiviset, toisinaan pelkästään viihteelliset. Tilaisuuksia riittäisi melkein joka päivälle, mutta keskimäärin osallistun noin 1–2 viikossa. Tällä viikolla olen menossa kolmeen: 1. Myssyfarmin ja Kyrö Distilleryn Myssy knitting and Kyrö Gin blending -iltatilaisuuten, Roosa Nauha -keräyksen käynnistykseen sekä KN Kati Niemi -myymälän avajaisiin. Ensi viikolla en luultavasti minnekään.

Raportointi: Tämän irrotin yleisestä sektorista omaksi osa-alueekseen, sillä tämä on yllättävän olennainen ja iso osa kaikkea. Asennemedia hoitaa osan yhteistyökumppanuuksistani ja silloin he ottavat kokonaispalkkiosta myös suuren osa – näin ollen he tietysti hoitavat myös paljon: myynnin, yhteydenpidon, aikataulutuksen, raportoinnin… Oma myymissäni yhteistyökokonaisuuksissa hoidan tietysti tämän kaiken itse. Aina kaupallisen yhteistyön päätteeksi koostan tuloksista näkyvyys- ja tulosraportin.

Koulutus/ideointi: Haluaisin kehittyä koko ajan työssäni ja tietää alasta (ja muista aloista ja maailmasta ylipäänsä) koko ajan lisää, joten haluaisin löytää työajastani aikaa myös koulutukseen ja ideointiin. Koulutukseksi voi tietenkin laskea omatoimisen opiskelun tai koulutustilaisuudet, ideointi voi olla esimerkiksi kokopäiväiset workshopit kvartaaleittain tai lyhyemmät pätkät, esimerkiksi perjantai-iltapäivisin, kun aivot alkavat jo muuten sumentua. Lähiviikkojen ideointi on liittynyt podcastiin, jota pyörittelen kovasti mielessäni, mutta myös yleisesti työnohjauksellisiin asioihin.

Virkistäytyminen: Tavoitteeni olisi, että ainakin yksi työtunti viikossa olisi silkkaa virkistäytymistä varten. Vaikka juoksulenkkiin, joogaan, lukuhetkeen tai kahvitteluun ystävän kanssa. Sen lisäksi haluaisin pitää itse itseni kanssa (ehkä välillä kutsuen muistakin mukaan) aina kahdesti vuodessa virkistyspäivät. Haluan olla hyvä työnantaja!

Miten tunnit ensimmäisellä seuratulla viikolla jakautuivat? No, seuraavasti:

Sisältö 18,7
Yleinen 11,1

Tapaamiset 4,6
Raportointi 1,9

Seuraajayhteys 0,9
Tilaisuudet 0
Koulutus/ideointi 0
Virkistäytyminen 0

Yhteensä 37,2 tuntia

Tuntimäärällisesti viikko oli onnistunut, vaikka tähtäänkin vähän pidemmällä aikavälillä saamaan työtuntini neljään työpäivään viikossa.

Huomioitavaa on, että esimerkiksi seuraajayhteys-kohta on vähän hämäävä, sillä vastailen välillä myös nopeissa väleissä, matkoilla ynnä muualla kommentteihin, jolloin ne eivät jää mihinkään näkyviin. Siinäkin, niin kuin monessa, olisi kyllä hyvä muistaa, että tehokkaampaa ja mukavampaa olisi rajata aika, jolloin oikeasti keskittyy ja miettii vastauksiaan kunnolla.

Viikonloppuna tein yhteensä kymmenen tuntia töitä, vaikka lauantaina ja sunnuntain piti olla vapaat. Jotenkin vain havahduin perjantaina siihen, etten yksinkertaisesti ehdi kaikkea viikon hommaa arkipäivinä. En ole tottunut siihen, että minulla on viikonloput. Tähän pitää siis vielä panostaa kunnolla: ylipäänsä sellaiseen suunnitelmallisuuteen, etten voi ruveta mahdollisia viikonloppujuttuja rustaamaan kasaan vasta perjantaina neljän maissa, vaan hommat pitää ripotella myös aiemmille päiville.

Huh! Olipahan sepostus taas. Minulle käy usein niin, että aloitan kirjoittamaan blogijuttua ja arvioin, että tämähän on sellainen vartin mittainen nopea heitto interwebbiin. Kahden tunnin päästä ihmettelen, kun ei ole vieläkään valmista ja kuinka olen kahminut juttuun vaikka minkälaista asiaa, jota en alunperin ajatellut. En ehkä näe sitä ongelmallisena muuten kuin ajankäytön suhteen, mutta ehkä tässäkin kohtaa olisi hyvä vähän suunnitella tai olla ainakin realistisempi.

Mutta arvatkaa, mistä olen kaikkein ylpeä? Siitä, että puhelin on pysynyt parkissaan ja somet kiinni työajan ulkopuolella. On ollut niin rentouttavaa, kun olen laittanut ilmoitukset pois päältä ja näin vapaa-ajalla ainoat puhelimen piipatukset ovat soittoja tai viestejä ystäviltä. Kyllähän minä heille haluan olla läsnä, ei ole tarkoitus eristäytyä mihinkään korsuun aina työpäivän jälkeen. Näin ollen kaikki vapaa-ajalla ilmoille tulleet piipitykset ovat myös niitä läheisten viestejä, eli ilahduttavat aina.

Ja mitä seuraavaksi? Jatkan samaan malliin ja lisään joukkoon koulutusta, ideointia ja virkistäytymistäkin. Ja siirrän taas somekanavat uuteen paikkaan puhelimellani, jotta aivoni ja sormeni yhteistyö ei automatisoidu idioottimaiseksi, niin kuin nyt on taas jo viikossa käynyt.

-Henriikka

Yrittäjän talous: mitä raha-asioita tulee ottaa huomioon yrittäessään?

Kaupallinen yhteistyö: Säästöpankki & Asennemedia

Yrittäjyys – pahin painajainen vai tulevaisuudessa siintävä haavekuva? Ehkä ei kumpikaan näistä ääripäistä, vaan jotain siltä väliltä, niin kuin se oli ennen yrittäjyyttä minullekin.

Perustin yritykseni viitisen vuotta sitten, kun laskutusta vaadittiin palkkioidenmaksuun blogiagentuurissa, jonne siirryin. En ehtinyt asiaa silloin sen koommin miettiä, kun tilanne yksinkertaisesti vaati yrittäjyyttä. Toisaalta asiassa ei ollut kummoisia riskejäkään, sillä aloitin yrityksen pyörittämisen sivutoimisesti. Kun homma sitten lähti rullailemaan kiitettävästi eteenpäin, siirryin kaksi ja puoli vuotta sitten, helmikuussa 2017, täyspäiväiseksi yrittäjäksi.

Tänään kirjoituksen aiheena on yrittäjän talousasiat: millaisia rahahommeleita yrittäjä joutuu miettimään yritystä perustaessaan ja pyörittäessään?

Tuolloin vuodenvaihteessa 2015 perustin toiminimen sen helppouden takia ja tuolla helppouden tiellä olen vieläkin. Lähitulevaisuudessa siintää kuitenkin suunnitelma vaihtaa kevyemmän verotuksen ja yleisen uskottavuuden vuoksi osakeyhtiöön. Tätä kirjoitusta kannattaa kuitenkin vielä lukea sellaisin rillein, että puhun pääosin yksityisestä elinkeinoharjoittamisesta eli toiminimi-yrittäjyydestä.

Talouspuoli on taatusti suurin yksittäinen syy, miksi yrittäjyys pelottaa. Tarkoitukseni on siksikin avata vähän, ettei kokonaisuus ole todellakaan mikään mahdoton. Yrittäjyydessä on niin paljon hienoja puolia, että yhden talous-mörön taklaa helposti. Sitä paitsi olen ainakin itse nimenomaan innostunut rahasta sen myötä, että sitä on joutunut ja saanut miettiä yrittäjänä vähän tarkemmin ja uudesta näkökulmasta.

Yrityksen perustaminen – koska uskallan, mitä kaikki maksaa?

Yrityksen perustamiselle ei ole mitään oikeaa tai väärää hetkeä; joku aloittaa ikään kuin huomaamattaan, niin kuin itselleni kävi. Joku tekee liiketoimintasuunnitelmat ja laskelmat, säästää tai hakee rahoitusta, irtisanoutuu ja hyppää tuntemattomaan. Tapoja on monia.

Mitä yrityksen perustaminen maksaa?

Yrityksen perustamisen hinta riippuu siitä, minkä yritysmuodon yritykselleen valitsee ja tehdäänkö perustamisilmoitus sähköisesti vai paperilomakkeella. Tänä vuonna osakeyhtiön perustaminen sähköisesti maksaa 275 euroa ja paperilomakkeella 380 euroa, kun taas toiminimillä hinta on sähköisesti 60 euroa ja paperilomakkeella 110 euroa. Muita yritysmuotoja ei voi perustaa vielä sähköisesti. Avoimilla- ja kommandiittiyhtiöillä perustamishinta on 240 euroa ja muilla yritysmuodoilla, kuten osuuskunnilla ja asunto-osakeyhtiöillä 380 euroa.

Osakeyhtiön 2500 euron alkupääoma on ollut pitkään velvoite osakeyhtiön perustamisessa, mutta heinäkuun alusta tämä velvoite on poistunut.

Realistisia perustamiskuluja on tietysti aika mahdoton kertoa tietämättä liikeideasta. Itse aloitin sivutoimisena yrittäjänä, eikä yrittäjyyden aloittaminen vaatinut minkäänlaisia investointeja, liiketilaa tai hankintoja. Näin ollen ainoa lisääntynyt kulu oli YEL-vakuutus (*tästä alempana lisää). Uudet yritykset syntyvät ylipäätänsäkin pääosin palvelualoille, joissa yrittäjä myy omaa osaamistaan eivätkä investoinnit useinkaan ole kovin suuria. Aloittelevan yrittäjän on kuitenkin hyvä muistaa, että alussa käyttömenot voivat olla yllättävänkin suuret, jos haluaa panostaa heti homman alkaessa esimerkiksi markkinointiin ja vakuutuksiin tai joutuu hankkimaan viranomaislupia.

Starttiraha

Ennen yrityksen perustamista ja aloittamista, kannattaa huomioida starttirahan saamisen mahdollisuus. Starttiraha eli aloittavan yrittäjän tuki edistää uutta yritystoimintaa ja työllistymistä. Peruspäivärahan suuruinen ”apusumma”, 32,40 euroa päivältä, maksetaan korkeintaan vuoden ajalta ja sen on tarkoitus avittaa yritystoiminta vakituiseksi käynnistysvaiheessa. Starttirahan saamiselle on ehtoja, joihin kannattaa perehtyä kunnolla, jos tällaisen lisäavun tahtoisi itselleen.

Missä kohtaa yrittäjäksi uskaltaa hypätä?

Itse odottelin täyspäiväistä yrittäjyyttä melko pitkään, sillä halusin ottaa varman päälle. Vasta kun olisin tullut toimeen jo pelkästään sivutoimena tehdyillä yritystuloilla, uskalsin jäädä pois päivätöistä. Tai kyse ei ollut ehkä niinkään uskalluksesta, vaan puhtaasta halustakin: nautin töistäni viestintätoimistossa. Jossain vaiheessa huomasin vain ajan olevan niin kortilla, että oli parempi tehdä ratkaisu, jos mieli saada vähän vapaa-aikaa. Ja minähän mielin, sillä elämässä ei muuten ole oikein mitään järkeä.

Joku toinen tekee ratkaisun varmasti jo aiemmin. Suosittelen tekemään selkeän riski- ja mahdollisuuskartoituksen, säästämään puskurirahaston ja sen jälkeen astumaan rohkeasti eteenpäin: et koskaan voi tietää kaikkea, mitä tulevaisuus tuo.

Kevytyrittäjyyden vaihtoehto

Jos mielessä on potentiaalinen liikeidea, mutta yrittäjyys mietityttää, kevytyrittäjyys on kaikista helpoin ja yksinkertaisin muoto yrittämiselle. Silloin ei tarvita omaa y-tunnusta, eikä yrittäjä ole kirjanpitovelvollinen ollenkaan. Toiminnan voi aloittaa ja lopettaa milloin tahansa, jos yritystoiminta ei lähdekään kehittymään kannattavaksi. Kevytyrittäjyys tarkoittaa käytännössä sitä, että käytetään laskutuspalvelua: näin ollen pystytään laskuttamaan tehtyjä töitä ja saamaan yrittäjyyden alku luotua.

Yrittäjän talous – tärkeimmät huomioonotettavat asiat

Ansiotuloverot ennakkoverona

Palkansaajana verot lähtevät automaattisesti palkastasi, yrittäjänä maksat verot erikseen ja aivan itse.

Verotus vaihtelee jonkun verran yritysmuodon mukaan, joten keskityn nyt parhaiten tuntemaani toiminimeen. Toiminimellä ansiotuloveroa maksetaan toiminnan tuloksesta, ei suinkaan liikevaihdosta. Toiminimellä yrityksen ja yrittäjän henkilökohtaiset rahat eivät myöskään ole eroteltu, joten palkkaa ei varsinaisesti nosteta, vaan voidaan ottaa ”yksityisottoja” – käytännössä voit siis yrittäjänä käyttää rahojasi ihan miten ja milloin vain haluat, kunhan huolehdit, että pakolliset kulut tulevat hoidetuksi, eivätkä rahat lopu kesken. Toiminimellä yksityisnostot eivät vaikuta toiminnan tulokseen, ne eivät ole menoa eivätkä tuloa.

Toiminimen perustamisen yhteydessä liitytään Verohallinnon ylläpitämään ennakkoperintärekisteriin. Näin toiminimen verot maksetaan ennakkoverolla, eli käytännössä arvioimalla tilikauden tulos etukäteen, minkä pohjalta verosummat määräytyvät. Jos tulot arvioi liian korkeaksi, joutuu veroa maksamaan liikaa. Luonnollisesti sama toimii toisinkin päin. Väärin arvioitu summa palautuu tai veloitetaan Verohallinnon puolesta jälkikäteen normaalisti palautuksina tai mätkyinä, mutta tietysti varsinkin aloittelevalle yrittäjälle olisi tärkeää, että veroja ei tarvitsisi maksaa enempää kuin tulojakaan on. Summaa voi onneksi korjata myös kesken tilikauden ja vuoden lopuksi voi maksaa myös täydennysveroa ilman korkoja. Veromaksukäytäntö on siis hyvin samankaltainen kuin palkansaajan verokortilla hoidettu, mutta nyt asiasta huolehditaan itse ja verot maksetaan jo ennen tuloja. Verokorttia ei tarvitse toimittaa minnekään, eikä sellaista tarvitse ollakaan, jos yrittäjyys on täyspäiväistä.

Maksoin yrittäjyyden alkutaipaleella vain vähän ennakkoveroja, jonka rinnalla pidin korkeaa veroprosenttia työpaikalleni toimittamassa verokortissa. Nyt, kun vastaan kaikista veroista itse, maksan ennakkoveroja viime tilikauden päätteeksi tehdyn, realististen arvion mukaan kuukausittain. Arvio on suoraan Verohallinnon, enkä ole kokenut tarvetta muuttaa sitä ainakaan vielä. Loppuvuodesta pitää taas tsekkailla tarkemmin, ovatko summat ajan tasalla.


ALV-rekisteri ja –verotus

Arvonlisäveron eli ALV:n ajattelu saattaa aiheuttaa varsinkin alkuun harmaita hiuksia. Se voi olla haastava hahmottaa, sillä se on niin sanottu välillinen vero, joka ikään kuin vain kulkee yrittäjän tilin kautta laskutuksen myötä: veron osuuden tuotteesta tai palvelusta maksaa aina lopullinen kuluttaja. Kun kaupasta ostaa sipsipussin, hintaan on lisätty elintarvike-arvonlisävero valmiiksi. Kuluttaja ei tätä välttämättä edes ajattele, mutta yrittäjälle alv:it ovat merkityksellisiä.

Arvonlisävero on kaikessa yksinkertaisuudessaan tuotteen tai palvelun arvonlisää verottava vero, joka lisätään tuotteen myyntihintaan. Ehkä helpommin ymmärrettävä sana olisi ”kulutusvero”. Se koskee lähes kaikkia tuotteita ja palveluita Suomessa. Se vain yksinkertaisesti lätkäistään kaikkien hintojen päälle. Veron suuruus perustuu tuotteen verokantaan.

Itselläni lähes kaikki laskuttamassani on 24 prosentin alv-lisä, eli esimerkiksi 1000 euron laskuun lisään erotellen 240 euroa arvonlisäveroa, jolloin laskun loppusumma on yhteensä 1240 euroa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että saisin 240 euroa enemmän rahaa itselleni, sillä joudun tilittämään ”kauttani kulkevat” alv:it neljännesvuosittain pois. Aina muutaman kuukaudet alvit ovat ikään kuin kulkumatkalla tililläni. Jos käytän ne, joudun repimään ne myöhemmin muualta.

Toisaalta yleensä en kuitenkaan joudu maksamaan aivan kaikkia laskuttamiani alveja verottajalle, sillä hankin myös alvillisia palveluita ja tuotteita yritykselleni, joista olen yrittäjänä oikeutettu tekemään alv-vähennykset. Jos vaikka ostan 500 euroa maksavan valokuvauksen alihankintana, maksan siihen päälle 24 prosenttia alvia, eli laskun loppusumma on 620 euroa. Tuon 120 euron alvin saan laittaa omiin vähennyksiini. Jos olisi esimerkiksi käynyt niin, etten yhtenä kirjanpitokautena olisi lähettänyt kuin tuon yhden yllä olevan esimerkkilaskun ja hankkinut kuin tämän edellä mainitun valokuvauksen, niin maksaisin Verohallinnolle alvia 240–120 euroa, eli 120 euroa. Saatteko kiinni?

Yrittäjät ilmoittautuvat alv-rekisteriin. Ilmoittautuminen tapahtuu normaalisti samalla, kun tehdään perustamisilmoitus kaupparekisteriin, mutta tämän voi tehdä myös jälkikäteen. Alvit maksetaan erilaisissa sykleissä, pienemmät yritykset kerran vuodessa, suuremmat neljännesvuosittain tai joka kuussa. Alv:ista voi myös tahtoessaan saada vapautuksen tietyin ehdoin: arvonlisäverovelvollisuutta ei ole, jos yrityksen liikevaihto jää tilikaudella alle kymppitonniin. Myös sitä suurempaa toimintaa pyörittävät voivat saada vapautuksen arvonlisäverosta tietyin ehdoin, jos he esimerkiksi tarjoavat terveyden- ja sairaanhoitoalan toimintaa, sosiaalihuollon palveluita tai yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen palveluita.

YEL ja muut vakuutukset

YEL-vakuutus eli yrittäjän eläkevakuutus on lakisääteinen vakuutus, joka on siis aina hankittava, jos sen ottamisen ehdot täyttyvät. Kun tietty tuloraja (vajaa 8000 euroa) ylittyy, vakuutuksen ottaminen on pakollista. YEL:issä on kyse eläkkeestä ja yleisestä yrittäjän turvasta: koska yrittäjä joutuu huolehtimaan itse omasta eläketurvastaan, on luotu vakuutus siihen tarkoitukseen. Vakuutus on hankittava puolen vuoden sisään yrittäjyyden alkamisesta.

Koska ajatus omasta eläkkeestäni tuntuu kaukaiselta ja etenkin hataralta mahdollisuudelta, YEL-vakuutuksen hankkimiseen motivoi se, että se on myös kaiken sosiaaliturvan perusta: liiketoiminnan vähentyessä tai päättyessä sairauden tai vaikka työttömyyden takia, olen oikeutettu toimeentuloon. Tämän lisäksi maksetun YEL:in mukaan määräytyy myös esimerkiksi äitiys- ja sairaspäivärahat. Yrittäjä voi itse maksella YEL:iä vaikka sen minimisumman mukaan, jos häntä ei häiritse, että se mukaan maksetaan myös kaikki mahdollinen tuleva toimeentulotuki.

Miten raha-asiat sujuvat – sujuva taloudenpyöritys

Oma budjetti ja puskurirahasto

Niin kuin henkilökohtaisen talouden kanssa, myös yrityksen taloudenhoidossa kannattaa pyrkiä siihen, että ottaa sen itse lujasti tai ainakin jollain tavalla otteeseensa. Kun etukäteen listailee ihan konkreettisesti ylös, mihin rahaa kuluu elämässä ja miten paljon, pystyy näkemään selkeämmin, paljonko yrityksellä tulisi olla tulovirtaa kannattaakseen – ja sama vähän käännettynä: paljonko palveluita/tuotteita tulisi myydä, jotta tällaiseen tulovirtaan päästäisiin. Budjetti on työkalu, jolla voi suunnitella ja seurata yrityksen rahavirtaa ja tehdä tarpeen mukaan toimenpiteitä. Budjettia seuraamalla pääsee paremmin jyvälle myös siitä, mihin uppoaa liikaa rahaa ja toisaalta sekin, voisiko johonkin laittaa vähän enemmän kiinni.

Itsekin pyrin siihen, että minulla on aina edes jonkunlainen puskurirahasto olemassa, mutta erityisesti aloittelevalle yrittäjälle se on tärkeä apu. Puskurirahaston avulla yrityksen toiminta ei tyssää ensimmäiseen eikä toiseenkaan kehnoon jaksoon tai myöhästyneeseen laskuun, sillä vaihtelevuus on osa yrittäjyyden iloja ja kauhuja: tänä vuonna olen mennyt osan kuukaudesta nollatuloilla, kun taas esimerkiksi kesäkuukausina oli täysin yllättäen aivan hurjasti töitä ja laskutettavaa. Jos en olisi säästänyt puskuria, en olisi selvinnyt talvesta ja keväästä tänne saakka. Nyt ei ollut mitään hätää, kun säästöjä riitti hyvin.

Tilit ja rahojensiirtely

Toiminimi on ainoa yrittäjyyden muoto (kevytyrittäjyyden lisäksi, joka ei ole varsinainen yritysmuoto), jossa yrityksen rahoja ei tarvitse erotella henkilökohtaisista rahoistaan. Usein se kuitenkin auttaa: itsellänikin on erikseen yritystili ja henkilökohtaiset tilit. Näin pystyn helpommin seuraamaan myös verkkopankin kautta, millaisia menoja ja tuloja yrityksellä on ollut ja myös kirjanpito helpottuu huomattavasti, kun asiat ovat erillään. Toiset perustavat erikseen myös ALV-tilin, jonne siirtävät kaikki alvit. Tällainen käytäntö varmasti helpottaa erityisesti niitä, joilla tilillä lepäilevät rahat kutkuttelevat vähän liikaa tai sellaisille, jotka haluavat olla koko ajan perillä siitä, mikä rahaa on omaa ja mikä ei.

Kirjanpito

Jokainen yrittäjä voi pohtia, haluaako hoitaa itse kirjanpidon vai palkata kirjanpitäjän.

Ajattelin alkuun itse, että hoidan kirjanpitoni itse. Ajattelin, että se olisi hyödyllinen taito oppia ja että tuostahan se sujuu noin vain kaiken muun ohella. Sitten tuli ensimmäinen deadline vastaan ja tajusin, etten todellakaan halua tehdä tätä – että aikani on arvokkaampaa kuin kirjanpidonoppi. Että joku osaava ihminen tekisi hetkessä sen, minkä kanssa itse tuskailen tunteja. No, palkkasin sitten samantien kirjanpitäjän, eikä ole kaduttanut hetkeäkään.

Toiminimelle riittää yksinkertainen kirjanpito, muissa yritysmuodoissa mennään kaksinkertaisella. Etenkään toiminimen kirjanpito ei ole mitään rakettihommaa, mutta aikaa se voi viedä, jos asiaan ei ole vihkiytynyt. Itse toimitan kirjanpitäjälleni neljännesvuosittain kaiken materiaalin, jonka pohjalta hän tekee kirjanpidon, laatii tilinpäätökset ja veroilmoitukset. Lisäksi hän muistuttelee, jos veroprosenttia kannattaa nostaa tai laskea, tai jos hän huomaa jotain muuta olennaista huomioitavaa.

Nautin siitä, että tiedän itsekin aika hyvin missä mennään, joten mitään paperipussia täynnä kuittiruttuja kirjanpitäjä ei minulta saa, vaan aikajärjestyksessä skannatut dokumentit. Kirjanpitäjäni kustannukset määräytyvät tuntihinnoittelulla ja maksan palvelusta vuodessa yhteensä vajaan tonnin verran. Se on melko vähän kokoiselleni yritykselle, mutta neuroottisesti järjestellyt kuittipinoni auttavat kirjanpitäjää tekemään hommat vikkelästi. Kirjanpitäjän kulut ovat todellakin rahanarvoisia, kunhan vain selvittää ennakkoon osaavan, tarkan ja kuitenkin ripeän henkilön, joka ajattelee yrityksesi parasta: hän on ensisijaisesti sinua, ei verottajaa tai paperikasoja varten.

Oma talousosaaminen

Oma talousosaaminen on olennaisessa osassa yrittäjyydessä, etenkin jos olet yksityisyrittäjä. Se, että asioista tietää ja että niistä yrittää alusta lähtien ymmärtää edes jonkunlaisen osan, auttaa valtavasti yrittäjyyden polulla. Yrittäjän raha-asioihin löytyy paljon erilaisia kursseja, joilta voi hakea tukea, jos ei itse ymmärrä. Esimerkiksi Säästöpankki tarjoaa laajasti palveluja yrittäjille muun muassa neljän viikon ilmaisen yrittäjän tehokurssin tilattuna sähköpostiin.

Taas kerran palaan siihen, etteivät nämäkään asiat ole mitään hurjan vaikeita. Tiedän, että kertarysäyksellä paketti saattaa vaikuttaa vaikeasti hahmoteltavalta, mutta kunhan alkuun pääsee, niin kaikki on suht selkeää. Jopa täysin selkeää. Apua saa ja kannattaa kuitenkin aina kysyä. Väitän, että aina löytyy joku, joka osaa ja tahtoo auttaa, kunhan vain rohkeasti jaksaa kysellä kavereilta ja erilaisilta yrittäjää auttavilta tahoilta. On oikeasti ihan superhyvä homma, ettei yrittäjyyteen ja yrityksen perustamiseen liittyviä asioita tarvitse pohtia yksin. Monet tahot ovat hommassa jeesinä, niin kuin Säästöpankissakin löytyy auttavat asiantuntijat.  Yritysidean saanut voi varata ajan ja katsoa sitten pankissa läpi yhdessä koko polun, yritysmuodon ynnä muut yksityiskohdat. Yksin ei kannata koskaan jäädä mutisemaan, jos kaipaa jelppiä.

Miltä tämä teistä vaikuttaa, yrittäjinä tai yrityksettöminä? Helppoa vai hankalaa? Kinkkistä vai kivaa?

Itse nautin, kunhan on kirjanpitäjä mukana kulkemassa ja riittävästi aikaa miettiä asioita kunnolla. Tällaisen hattarapään sisällä asuu kuitenkin melkoinen excel- ja yritysintoilija: on ihanaa olla yrittäjä. Rakastan vapautta, sitä että voi itse päättää, että kun möhlii, niin kärsii itse ja kun toisaalta panostaa, niin palkkiokin sataa omaan laariin. Innostun myynnin tuomasta haasteen tunteesta ja siitä riemusta, kun tarjous menee läpi.

Syksylle olen laittanut myös ensimmäisen loman reilu kahdeksaan vuoteen, kun en aio edes vilkaista somekanaviani, ottaa yhtään kuvaa tai kirjoittaa ainoatakaan juttua. Että kyllä yrittäjäkin voi lomailla, kunhan ensin hoitaa hommansa sellaiseen pisteeseen, että taloudellinen hyvinvointi toteutuu.

-Henriikka

Kuvat: Lilli Salminen / @lillisofia

Olen yrittäjä – mitä oikeasti teen?

Minulla on yritys. Olen yrittäjä. Ajattelin kertoa siitä muutaman ajatuksen, sillä tänään on Yrittäjän päivä. Ja koska olette siitä usein kysyneet.

Perustin toiminimeni alkuvuodesta 2015, mutta täyspäiväinen yrittäjä olen ollut maaliskuun lopusta 2017. Ehdin siis tehdä pari vuotta töitä sivutoimisena yrittäjänä päivätöiden rinnalla – viimeiset seitsemän kuukautta tein tosin omasta tahdostani viestintätoimistotöitä vain neljä päivää viikossa.

Minulla on edelleen toiminimi. Se johtuu siitä, etten ole keksinyt yritykselleni hyvää nimeä. Kerran jo luulin keksineeni, vaan sitten peruin päätökseni. Kunhan keksin hyvä nimen, niin perustan Oy:n eli osakeyhtiön. Ja pistän pystyyn nettisivut ja kaiken tärkeän.

Mitä minun yritykseni tekee?

Täällä blogissa näkyy osa kaikesta: teen yritysten ja eri tahojen kanssa blogi- ja sosiaalisen median yhteistöitä: yleensä ne ovat erilaisia kampanjoita, jotka tunnistaa yläotsikosta “kaupallinen yhteistyö“. Toisinaan ne ovat jotain muuta, esimerkiksi puhekeikkoja, sisällöntuotantoa bloggaajan roolissa yrityksen kanaviin tai esimerkiksi tuotekehitystä.

Bloggaamisen ja kaiken siihen liittyvän lisäksi teen kuitenkin myös paljon muuta, jossa “Aamukahvilla” ei sinänsä ole olennainen tai ainakaan näkyvä osa: Viestintää, sosiaalisen median projekteja, vaikuttajayhteistyötä, mediasuhteita, tapahtumatuotantoa, tiedottamista, konsultointia ja puhekeikkoja, kuva- ja tekstituotantoa, sosiaalisen median kanavien hallintaa… Kaikkea joka suurin piirtein mahtuu viestinnän yläkaton alle.

Teen siis käytännössä paljon samoja hommia, joita tein viestintäkonsultin roolissa viestintätoimistossa.

Konkreettisia esimerkkejä viimeisten kuukausien töistäni

-Helsinkiläisen kahvilan Facebook- ja Instagram-tilien perustaminen, sisälläntuotanto ja ylläpito
-Suomalaisten lastenvaatemerkin media- ja bloggaajatilaisuuden järjestäminen, vaikuttaja- ja bloggaajastrategian kehittämien ja vaikuttajakampanjan koordinointi
-Elintarvikebrändin vaikuttajakampanjan konseptointi ja koordinointi
-Toisen elintarvikebrändin sosiaalisen median kuvien tuotanto
-Kolmannen elintarvikebrändin pr-toimenpiteet ja tiedottaminen
-Lyhyt puheenvuoro erään yrityksen brändilähettiläiden kick off -tapahtumassa koskien bloggaamista ja siihen inspiroimista
-Suomalaisen yrityksen markkinointi-viestintästrategian workshop-työ ja konsultointi

Tämän lisäksi olen tehnyt esimerkiksi erilaisia kirjoitushommia (esim. tiedotteita).

Asiakkaani ovat pitkälti B2C-puolen (eli kuluttajille suunnattujen tuotteiden ja palvelujen) piirissä, mutta esimerkiksi tällä hetkellä keskustelen yhteistyömahdollisuuksista myös erään selkeästi B2B-asiakkaan kanssa. Eikä näitä kahta sektoria tietenkään voi edes täysin erottaa.

Joskus työt tulevat suoraan minulle, joskus joku toinen pienyrittäjä tai esimerkiksi viestintä- tai mediatoimisto ostaa minulta työtunteja, -päiviä tai -projekteja. Joskus ostan myös apua omalle yritykselleni. Aina en suinkaan tee yksin. Onneksi.

Miltä päiväni yrittäjänä näyttävät?

Keskenään valtavan erilaisilta.

Joskus teen töitä 15 tuntia päivässä, joskus pidän viikon vapaampaa. Joskus istun kotona työpisteelläni, joskus kahvilassa, joskus bussissa tai junassa. Välillä käyn palavereissa tai erilaisisssa tapaamisissa, joskus järjestän tapahtumaa tai olen kuvauskeikalla. Kannan lähes aina läppäriä matkassani, puhelinta vielä useammin. Teen usein töitä iltaisin ja viikonloppuisin, lounastunnin saatan vaikka treenata.

Pidän töitteni teosta, enkä koe haasteeksi motivoida itseäni tekemään. Joillekin kuukausille riittää liikaakin tekemistä, jotkut hetket ovat rauhallisempia. Joskus se johtuu omasta päätöksestäni, aina ei.

En ole kokenut ainakaan vielä tarpeelliseksi rajata esimerkiksi viikonloppua täydelle levolle, mutta en halua tehdä koko ajan töitä. Sanon ei, jos aika ei näytä riittävän tai jos koen, etten ole johonkin oikea tekijä. Nautin myös siitä, että saan päättää keiden ja minkä kanssa teen töitä. En halua olla arveluttavissa jutuissa mukana.

Koska reissaan paljon, niin yleensä matka-ajat ovat rennompaa ja Suomi-ajat kovempaa tykitystä. Teen kuitenkin paljon asioita myös reissun päältä.

Millaisia töitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa?

En vielä tarkalleen tiedä. Yrittäjyyttä on nyt takana muutaman päivän yli puoli vuotta ja kaikki tuntuu vielä uudelta.

En ole vielä tähän mennessä tiennyt, mitä teen ja mistä saan tuloni kahden kuukauden päästä, mutta töitä on aina riittänyt. Nyt tiedän, että tulen pärjäämään syyskuun, enkä osaa pelätä vielä tyhjältä näyttävää lokakuuta. Tällä alalla asiat etenevät usein näin.

Huomaan olevani koko ajan kiinnostuneempi esimerkiksi palvelunkehittämisestä, asioiden visualisoinnista, ideoinnista sekä projektinjohtamisesta. Olen hyvä pitämään lankoja käsissäni ja nautin tehdä töitä erilaisten ihmisten kanssa. Pidän uudistamisesta ja nopeatempoisuudesta, olen helposti innostuva realisti. Nautin vastuusta ja vähän liian suurista saappaista, erityisesti jos joku toinen pitää toista saapasta.

On niin paljon, mikä kiinnostaa: luonto, matkailu, hyvinvointi, kaupunkikulttuuri, some, tulevaisuus sekä ihmiset käytösmalleineen ja tunteineen… Myös kirjoittaminen on minulle äärimmäisen rakasta ja tulee varmasti pysymään kuvioissa.

Näyttäköön tulevaisuus, mistä itseni löydän. Sisäsyntyinen eteenpäin pyrkiminen ja sopivassa raameissa pysyvä johdonmukaisuus on ainakin aina tähän mennessä ajanut asiasta seuraavaan.

Tänään heräsin Nuuksiosta teltasta ja pidin aamupäivän vapaata paria viestinvaihtoa lukuun ottamatta. Iltapäivällä istuin pari tuntia palaverissa erästä projektia päättäen ja nyt olen tehnyt iltaan saakka töitä rauhallisessa kahvilassa kotikadullani. Kohta lopetan, sillä huomiselle ei ole deadlineja, ja sisko tulee pian iltakahveille.

Nämä kuvat ovat viime viikolta, kun olin tehnyt vähän liian pitkän työpäivän ja vähän liian rankan salitreenin. Raahauduin kaupasta kotiin ja rötkötin lattialla, enkä jaksanut edes pipoa ja takkia riisua. Olin kyllä iloinen, mutta myös uuvahtanut. Vasta jälkikäteen huomasin, että t-paitani on nurinpäin. Aina ei tarvitse olla tarkka, jos työskentelee omineen tai tutussa porukassa. (Kaiken kukkuraksi olin myös treenannut samana päivänä nurinpäin olevassa paidassa. Varsinainen onnistuminen!)

Vaikka kaipaankin välillä tosi paljon työyhteisöä, erityisesti viimeistäni, voin hyvin kuvitella olevani yrittäjä elämäni loppuun saakka. Nyt on hyvä juuri näin. En kuitenkaan sulje ovia, ja jos sopiva paikka on minulle auki, voin hyvin palata työntekijäksi jonkun toisen firmaan.

Nyt olen ja pyrin pysymään kiitollisena, että olen onnistunut luomaan itselleni työpaikan, ja että töitä on riittänyt. Kiitos asiakkaille, kiitos yhteistyökumppaneille ja moninaisille verkostoille. Kiitos läheisille, että saan elää paikoitellen tempoilevaa ja vaikeasti hahmotettavaa elämää.

Hyvä yrittäjät! You rule.

-Henriikka

Turha odottaa tasaista arkea

Kokopäiväistä yrittäjyyttäni on jatkunut noin kaksi kuukautta ja viikon. Vielä ei ole kaduttanut.

Haluan vielä odottaa jonkun aikaa, ennen kuin kirjoitan enemmän kaikesta yrittäjyyteen liittyvästä. Haluan tehdä siitä laajan kirjoituksen, enkä tiedä vielä tarpeeksi. Menee ainakin muutama kuukausi ennen kuin hahmottaa, mistä esimerkiksi raha tulee, minne se menee ja mihin sitä kuuluu syöttää ja säästää. (Oho, nyt kuulosti kyllä siltä kuin olisin aivan pihalla.)

Yhden selkeän asian olen kuitenkin huomannut: arjestani on tullut melko kontrastista.

Toinen puoli on, se jota näette enemmän: osallistun tapahtumiin, matkustan, verkostoidun, retkeilen, näen ystäviä, kippistelen milloin millekin (sori, jos tulee ulos korvista ja muualta). Instagram Storiesin perusteella saattaa saada osvittaa tästä. Saatan herätä aamulla teltasta ja hilpaista iltapäivällä juoksutreenien kautta suunnistamaan. Treenien jälkeen otan vielä pikasuihkun, pyyhällän tekemään yhden haastattelun ja menen illaksi maistelemaan uutuusravintolaan uutuusviinejä uutuusihmisten kanssa. Edellisviikolla Riikassa, tällä viikolla jo Espanjassa. Kaikki näyttää tosi värikkäältä ja monipuoliselta, aavistuksen liian hektiseltä ja paljolti ihmisten ympäröimältä. Ja tämä kaikki pitää paikkansa, sillä sellaista se juuri onkin.

Sitten on se toinen puoli, ei yhtään vähemmän arvoinen. Sen näette näissä kuvissa. Kotiin päästyäni puran matkalaukkuni (jos puran), laitan pyykit pesuun, astiat pyörimään ja keitän ison pannullisen kahvia. Sitten alan käydä läpi valokuviani, vastailla sähköposteihin ja suunnitella eri asiakkaille tehtäviä töitäni. Lähetän tarjouksia, verkostoidun verkossa ja teen osaamistani tiettäväksi. Yritän siivoilla kotia, joka on liian usein liian pommi, ja viihdyn yleensä mahdollisimman pitkään meikittä ja aamutakissa. Koska aamuisin ja päivisin on usein tilaisuuksia tai palavereita (tai omaehtoisempia menoja, jotka on kiva hoitaa aiemmin päivällä), saatan tehdä töitä läppärilläni iltakymppiin saakka.

Nämä kuvat ovat maanantailta, kun Janne ja myöhemmin kylään tullut siskoni löysivät minut olohuone-keittiömme nurkasta. Ikkunoista paistoi niin kirkas aurinko, että karkasin huoneen pimeimpään nurkkaan, että kuvanmuokkaus onnistuisi. Olin juuri etsimässä sopivaa lainausta kädessäni olevasta runokirjasta – muistin erään hyvän siellä olevan.

Pidän kolikon molemmista puolista. Tarkoitus ei ollut esittää asiaa niin, että ensimmäinen on iki-iki-ihanaa ja toinen on karu todellisuus. Kontrastinen ei tarkoita, että toinen olisi toista kehnompi. Molemmat ovat totuutta ja paikoitellen kamalaa, paikoitellen suurenmoista. Onneksi kuitenkin useammin lähempänä jälkimmäistä.

Iso oivallukseni on kuitenkin ollut, että mitään staattista arkea ei tule. Olen odottanut viikosta toiseen, että asiat tasaantuvat ja että alan työskennellä toimistoaikoina. Että viikkooni muodostuu selkeitä rutiineita ja että viikonloput ovat pyhitettyä liihottelua.

Ja vasta nyt olen tajuamassa: Tästähän minä juuri halusin eroon! Olisi se kumma, jos arkeni alkaisi muistuttaa rutiininomaisempaa, jos en edes tee minkäänlaisia toimia sen eteen, että tällainen tasaisempi elämä toteutuisi. Näyttääkin siltä, että rauhoittumisen sijaan pyörät pyörivät yhä vinhammin, ja niin haluankin sen olevan.

Toimistoaikaisen arjen odottelun sijaan minun on vain laitettava ajatukseni priorisointiin: mitä tehdä tänään, mitä huomenna ja mitä tehdä ylipäänsä. Koska laittaa läppärinkansi alas jo viideltä ja milloin skipata epäolennaiset lanseerauskinkerit. Ja toisaalta taas tunnistaa ne päivät, jolloin kannattaa tykittää töitä senkin uhalla, että Gilmoren tytöille jää vähemmän aikaa.

Voi olla, että vuoden päästä haluan jotain tasaisempaa. Nyt tunnen syvää kiitollisuutta siitä, että elämäntilanne ja ympäristö antavat myöten sille, että voin työskennellä omaehtoisen epätasaisesti, hilpeän kontrastisesti ja selkein syklein.

Puss och kram!
-Henriikka

Orientaatioviikko

Yrittäjä täällä moi. Ensimmäinen kokonainen viikko käynnissä ilman totuttua työrytmiä.

Mikä on erilaista? Olen nukkunut vähän enemmän kuin tavallisesti. Tänä aamuna lähdin aamulenkille vasta puoli kahdeksalta, vaikka ennen olisin lähtenyt jo tuntia aiemmin. Eilen aamulla minulla oli aikaa lakata kynteni ja jättää hiuksiin vaikuttamaan sekä syväpuhdistava shampoo että syvähoitava hoitoaine. Olen voinut vastata huomattavan paljon enemmän myöntävästi tulevaisuutta koskeviin pyyntöihin ja kysymyksiin. Olen ollut enemmän hiljaa ja hiljaisuudessa.

Mikä on tuttua? Suunnilleen kaikki muu. Aamupala tuntuu edelleen spesiaalilta, maileihin on vastattava. Astiat pyörivät koneessa ja pyykit linkoavat tutulla tempolla. Parin päivän yrittäjäkokemuksella ei huudella vielä mitään syvällä rintaäänellä.

Olen päättänyt, että tämä viikko on orientaatioviikko. Totuttelen uuteen, lomailen vähän. Laiskottelen pitkästä aikaa. Siivoan kotia ja samalla mieltäni. Perehdyn uuteen työhön ja työnantajaan. Tämä esimies onkin kaikista kimurantein; ajatukset ja mielipiteet vaihtuvat yhtä nopeasti kuin liikennevalot.

Jollekin yrittäjyys ei ole mikään hyppy tai iso askel. Tai askel ollenkaan. Kaikki eivät edes totu tiettyyn rytmiin, vakituiseen työhön tai ajatukseen tietyllä kaavalla kulkevasta arjesta. Minulle tämä on kuitenkin unelmien konkretisoitumista, suuren tuntuista. Ajattelin pitkään odottavani, että Janne olisi töissä. Vaan en sitten odottanut. Kun eihän elämässä voi aina vain odottaa.

Joku oli kirjoittanut torstain kirjoitukseen, että on pitänyt blogissani siitä, että täällä näkyy vielä tavallinen, työssäkäyvän ihmisen arki ja että pelkää blogini vieraantuvan sellaisesta. Totta kai pelkään sitä itsekin, hyväosaisten kuplaa ja kuplia ylipäänsä. Toisaalta tavallisen elämän määrittelykin on haastavaa (tarpeetonta?) ja työpaikan luominen “tyhjästä” ylpeyden aihe.

Niin kuin tuo ruukkukasvi aamiaisen viekussa: valoa kohti, alati kasvaen. Välillä vähän vinoon ja epäloogisesti, mutta kasvaen kuitenkin.

-Henriikka

Hyppy uuteen ja tuntemattomaan

Tänään alkoi uusi luku elämässäni: minusta tuli täysipäiväinen yrittäjä. Tunteita on kerroksittain, samanaikaisesti niin paljon, ettei niitä osaa edes kuvailla.

Eilen pakkasin turvallisella toimistolla työpöytäni tavarat paperikasseihin ja sanoin heipat viestintätoimistoarjelle. Tänään söimme kollegoiden kanssa vielä yhteisen läksiäisaamiaisen, sain ihanan lahjankin ja halasin kaikki. Vastasin viimeisiin maileihin, palautin avaimen ja jätin automaattisen viestin sähköpostiin: en ole enää töissä täällä.

Viimeisen kahden vuoden aikana minulla on ollut kaksi intohimotyötä. Olen tehnyt töitä viestintäkonsulttina Manifestossa. Sukeltanut viestinnän, ja erityisesti b2c-maailman syvyyksiin, ja saanut olla mukana hienoissa projekteissa. Olen kirjoittanut, tiedottanut, haastatellut, videoinut, käsikirjoittanut, tuottanut, konseptoinut, suunnitellut, ideoinut, stailannut, promonnut…

Toisaalta olen koko ajan kirjoittanut rinnalla tätä blogia ja huomannut, että haluan kehittyä lisää ja lisää. Kirjoittaa parempia, ilahduttavampia ja seuraajia hyödyttävämpiä tekstejä, oppia valo- ja videokuvauksesta ja antaa aikaani ja sydäntäni sisällön tuottamiseen. Haluan vaikuttaa vielä enemmän siihen, millaista yhteistyötä teen ja millaisten tahojen kanssa. Lisäksi kaikenlaiset blogiin liittymättömät projektit vetävät puoleensa.

Sanomattakin selvää, että vapaa-aikaa ei ole ollut ruhtinaallisesti. Ja koska arvostan ja haluan myös vapautta, halusin valita näiden kahden työn välillä. Viime kuun lopussa irtisanouduin vakituisesta työstäni katsoakseni tämän kortin: huomisesta lähtien olen bloggaaja ja viestinnän ja sosiaalisen median yrittäjä.

Kaikki on mielessä vielä sekaisin. Mitä tulen tekemään, miten tulen pärjäämään? Jannekin opiskelee vielä, ja asuntolaina lepäilee harteilla.

Blogi on varmasti pohja kaikelle tekemiselle, mutta jatkan kyllä esimerkiksi viestintä- ja someprojekteja oman yritykseni kautta. Toiminimi minulla on ollut jo parin vuoden ajan kaiken ohella, mikä helpottaa uuden edessä.

Takaraivossa jyskyttää tajuton jännitys, mutta päällimmäisenä tunteena on sellainen selittämätön taika ja tarmo. Nyt on kokeiltava. En usko suljettuihin oviin. Takalukittuihin ainakaan.

-Henriikka