arkisto:

kesäkuu 2016

Etätöitä ihanien, äänekkäiden naisten keskellä

Yhteistyössä Asennemedia ja Valioasennemedia2016-group-hires-04150 kopio

Pari viikkoa sitten vietettiin Asennemedian kuvauspäivää. Uutta kuva- ja videosatoa oli saatava kasvaneen blogiagentuurin jengistä, joten kokoonnuimme Lauttasaareen, Villa Katayaan ammattikuvaajan ohjeistettavaksi.

Mistä näitä mieluisia tehtäviä oikein tipahtelee? Kameran edessä kököttämisen lisäksi olin saanut päivän ajaksi myös toisen tehtävän: tutustua uuteen Valio Lumo- proteiiniherkkuun, jotta osaan kirjoittaa teille uutuudesta enemmän.

Tein koko päivän etätöitä Lauttasaaresta käsin ja päivään mahtui niin puhelinpalaveria, kutsujen lähettelyä kuin tiedotteen kirjoittamistakin. Välillä hyppäsin kameran eteen, jonka jälkeen jatkoin taas töitä. Ehdin työpäivän aikana kuitenkin taidokkaasti maistelemaan kaikkia kolmea rahkamakua.

asennemedia2016-lumo-hires-00775 kopioasennemedia-2016-mimmit-01994 kopioasennemedia2016-lumo-hires-00820 kopio

Mikä on Valio Lumo? Terveelliselle välipalaherkuttelijalle suunnattu rahkauutuus, joka sisältää runsaasti proteiinia, muttei lainkaan lisättyä sokeria tai rasvaa. Tuotteet ovat laktoosittomia, ja lusikka on mukana kannen alla.

Tuote on tosi täyteläistä ja makua on runsaasti. Purkillinen vie ainakin oman nälkäni kunnolla, mikä on tärkeää välipalojeni kohdalla, sillä toisinaan välipalat korvaavat työpäivieni keskellä lounaan kokonaan. Ei tietenkään ole ideaalia korvata lounasta välipalalla ja onneksi tämä on itsellenikin harvinaista. Välipalat tukevat parhaassa tapauksessa aterioita ja on mukava, että niissäkin on variaatiota: välillä rahkaa, välillä välipalapatukoita, välillä hedelmiä…

Uutuutta on saatavilla kolmessa maussa: kuningatar, vanilja ja mandariini-juustokakku. Itse pidän ylivoimaisesti eniten kuningattaresta, joka maistuu aidosti marjoille. Bloggaajista tästä tuoteuutuudesta ovat kirjoittaneet ainakin Noorat, Alisa, Jonna ja Stella, jos haluatte lukea muidenkin mielipiteitä tuotteesta.

asennemedia2016-lumo-hires-04009 kopioasennemedia-villa-kataya-02154 kopio asennemedia-villa-kataya-04220 kopio

Asennemedian kuvauspäivä meni vauhdilla. Miten paljon ääntä voi lähteä verrattain pienestä porukasta? Kolmella bloggaajalla oli sylivauvatkin mukanaan, mutta he jokeltelivat nätisti, kun aikuiset ihmiset pitivät mekkalaa.

Kuvaajan rauhan säilyttämiseksi kaikki ohjattiin iltapäivästä pihamaalle, mikä ei tehnyt varmasti kenellekään yhtään hassumpaa. Istuin laiturin nokassa ja kuuntelin kauempaa kuuluvaa kaupunkia. Tuntui siltä kuin olisin istunut luonnon ja kaupungin risteysasemalla.

asennemedia-villa-kataya-04179asennemedia2016-lumo-hires-04020 kopioasennemedia2016-lumo-hires-00733 kopio Siitä olen iloinen, että Asennemedian hyvä meininki on jatkunut. Yhteisö on kasvanut 17 blogin agentuuriksi. Karsastan sisäsiittoista blogiryhmäytymistä, mutta nostan jäntevät peukalot yhdessä tekemiselle ja toisten tsemppaamiselle. On mukava saada jakaa ajatuksia kirjoittamisen ja video- sekä valokuvaamisen lisäksi esimerkiksi nettikiusaamisesta ja -vainosta sekä vuorovaikutuksesta tuntemattomien ihmisten kanssa.

Ihanaa sunnuntaita kaikille. Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme!

-Henriikka

Ps. Tiedän, että lukijoitteni joukossa on oikeita mökkifaneja. Lumoavan hetken instaan jakaneiden kesken arvotaan lumoava mökkiviikonloppu. Lue lisää täältä.

Kuvat: Sami Jämsén

Tyynen onnellinen tyttö

Terveisiä Onnibussista. Olen matkalla kotiin.

Lähdin torstaina minilomalle tasaisesti kerrytettyä stressiä tasaamaan. Lähdin ruskean nahkalaukkuni kanssa ihan yksin, toiveenani voida kirjoittaa vihdoin kaikessa rauhassa ja ihan vain itseäni varten.

En kertonut asiasta Tampereen seudun ystävilleni, sillä kaipasin olla yksin. Majoituin keskustan Omenahotellissa ja vaikka olen käynyt Tampereella monta, monta kertaa, bussin kyydistä linja-autoasemalle hypätessäni tuntui kuin olisin siellä ensi kertaa. Turistina tutussa kaupungissa.

Olin kysynyt ja saanut Snapchat-seuraajiltani niin pitkän listan vinkkejä, että pysyin kiireisenä. En kuitenkaan niin kiireisenä, ettenkö olisi ehtinyt istua tuntikaupalla kahviloissakin. Pallokuvioinen ruutuvihkoni oli alati pöydällä, kun kirjoitin mustekynällä ajatuksia ylös. Siitä on niin kauan, kun olen viimeksi kirjoittanut runoja! Saati mitään vain itseäni varten.

Kirjoittamisessa on se hyvä ja huono puoli, että se herättää lisää ajatuksia, mikä tarkoittaa lisää kirjoitettavaa. Huomasin pääseväni vasta alkuun, vaikka kirjoitettuja sivuja oli kymmeniä. Olkoon tämä kesä sellainen, että blogin lisäksi kirjoitan myös ilman yleisöä. Tuntuu, että kirjoittaminen (sekä suodatettu että suodamattomaton) tekee minusta tyynemmän ja onnellisemman.

Aion kirjoittaa pitkän, pitkän vinkkilistan niille, jotka aikovat suunnata Suomi-lomalle Tampereelle. Se on kyllä yksi kotimaan ehdottomista helmistä.

Nyt jaksan vielä hetken busissa, vaikka takanani istuukin kaksi mimmiä, joiden negatiivisuus saa henkeni salpaantumaan. He ovat käyttäneet jo alkumatkasta enemmän kirosanoja kuin edes muistin olevan olemassa. Yritän sulkea korvani tietäen, että oma silmillehyppivä iloni sahuaisi heillä korvista ulos muutamassa sekunnissa.

Sitä paitsi heillä on sylissään vaaleanpunaisia neilikoita. Sillä saa paljon anteeksi.

-Henriikka

Tuu mun kanssa treenaamaan?

Haluaisitko osallistua lukijatreeneihin
sunnuntaina 12.6. klo 14:00 Hernesaaren rannassa?

Olen käynyt nyt vuoden alusta asti treenaamassa Helsinki Core Trainersilla. Muutaman kuukauden olin lähes samantien sivussa, kun välilevy saneli säännöt. Nyt kuukauden päivät olen taas taistellut ilolla. Valmentaja Kanerva on piiskannut lempeästi ja olen pyrkinyt tekemään hyvin ja huolella. Olen ennen kaikkea iloinnut urheilusta ja etenkin kesän tuomista pihatreeneistä.

Löimme Kanervan kanssa ideapäämme yhteen ja päätimme pitää treenit, joihin tekin voitte osallistua. Treenit pidetään ensi viikon sunnuntaina 12.6. klo 14 Cafe Birgitan vieressä nurmella. Huonon sään sattuessa olemme Helsinki Core Trainersin tiloissa.

Tarvitseeko olla ammattilainen? Ei todellakaan. Treeni sopii yhtä lailla aloittelijalle. Tuleeko hiki? Aivan varmasti. Kuinka kauan treeni kestää? Noin tunnin. Maksaako mitään? Ei toki. Mitä tarvitsee mukaan? Treenivaatteet ja oman pyyhkeen, jonka voi rauhassa levittää nurmelle. Saako pojatkin tulla? Totta kai.

Millainen treeni on? Lähinnä oman kehon painolla tehtävää lihaskuntoharjoittelua, ehkä lyhyitä juoksupätkiä seassa. Sellaista nurmella kierimistä ja pyörimistä, kivaa ja hikistä yhdessä yrittämistä. Tsempataan toinen toisiamme.

Mukaan mahtuu 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta. Laita ilmoittautumisesi minulle maililla oikeasta laidasta löytyvään sähköpostiosoitteeseen. Mieluusti vain sitovia ilmoittautumisia.

Toivon todella, että innostutte. Itse kihisen jännityksestä.

-Henriikka

Ps. Kirjoitan sitten tähän, kun ilmoittautumismäärä on tullut täyteen, ettei teidän tarvitse arvailla mahtuuko mukaan.

Kuva: Robolikes

Tupaantuliaiset: Koti lämpöiseksi!

 

ma1 kopio

Nyt on lämmin tupa ja perunamaa! Paitsi ei perunamaata, mutta kuitenkin.

Lauantaina tanssittiin ensimmäisen ihkaoman asuntomme tupaantuliaisia. Ostimme viime marraskuussa viikkorahoillamme pienen kaksion keskustasta ja muutimme siihen uuden vuoden aaton aattona. Nukuimme neljä kuukautta lattialla, kunnes saimme vihdoin sängyn. Nyt meillä on jo vaatekaapit ja ruokapöytäkin. Kaikesta kirjoitan kyllä erikseen, kunhan tupareista tokenen.

Mutta totta tosiaan jokaikinen kotimme nurkka oli lauantaina täynnä, kun ystävät saapuivat juhlimaan kotiamme. Kavereita, cavaa ja naurua riitti.

_MG_1324 kopio_MG_1488 kopio_MG_1359 kopio_MG_1611 kopio_MG_1441 kopio _MG_1709 kopio

En voi lakata kehumasta ystäviäni. Jotain olemme tehneet oikein, kun he edelleen jaksavat pyöriä kanssamme. Järjestämme kekkereitä myös sen verran usein, että ystävistä alkaa tulla jo toisilleen tuttuja: ”Nähdään seuraavissa juhlissa!”

Juhlien kohokohta oli, kun Janne kiipesi tuolille, huusi kaikkien huomion puolelleen ja piti maljapuheen. Sen jälkeen kajautimme yhteen ääneen Suvivirren. En muista koska olisin päässyt laulamaan sitä yhtä antaumuksella. Luulen, että vähintään seinänaapurit yhtyivät riemukkaaseen lauluumme. Jännästi se tuntui löytyvän kaikilla selkäytimestä useampien vuosien laulutauosta huolimatta.

_MG_1564 kopio_MG_1439 kopio _MG_1622 kopio _MG_1521 kopio

Vieraslistan kriteeri numero yksi on, että on oltava kiva. Onneksi kaikki ystävämme ovat nimenomaan kivoja. Ja kun sen tietää, voi vapautua juhlastressistä ja nauttia. Meni monta vuotta, että luulin järjestämieni juhlien tunnelman olevan minusta kiinni, kunnes tajusin: Ehei! Juhlijat tekevät juhlat.

Voin ehkä yrittää vaikuttaa vähän laittamalla musiikkia, siivoamalla vessan tai tarjoamalla tuoreita mansikoita. Mutta nämä kaikki ovat pieniä seikkoja siihen verraten, millainen vastuu juhlijalla on itsellään. Miten ihanaa onkaan tajuta, että minäkin voin vain nauttia.

_MG_1393 kopio_MG_1339 kopio_MG_1454 kopio_MG_1496 kopio_MG_1624 kopio_MG_1665 kopio

Olimme luvanneet kutsutuille, että kuohuvaa löytyy, mutta nälkäisten kannattaa ottaa vähän omaa ruokaa mukaan. Tämän seurauksena tarjoilupöytä notkui esimerkiksi seitsemästä erilaisesta kakusta (pakko mainita, että kaikki olivat gluteenittomia ja kolme kaiken lisäksi vegaanisia!).

Itse olimme nostaneet pöydälle mustikka-mansikkavartaita, tomaatti-mozzarellavartaita, ison vihreän salaatin ja makeisia.

Sen lisäksi olimme saaneet Henkell Suomelta sponsoroidusti aimolaatikollisen skumppaa: i heart Cava -kuohuviini sai paljon kehuja vielä jälkikäteenkin. Liekö kauniin pullon ansiota? Alkon tilausvalikoimista tilattavissa oleva yhdeksän euron skumppa on kehut ansainnut. Erittäin kuiva, hapokas, sitruksinen, hedelmäinen, kevyen yrttinen. Sopii varmasti moneen hetkeen niin ulkonäkönsä kuin makunsa puolesta.

_MG_1449 kopio _MG_1475 kopio _MG_1738 kopio _MG_1503 kopio_MG_1464 kopio _MG_1589 kopio_MG_1742 kopio

Juhlat aloitettiin jo kolmelta, jotta väkimäärää saataisiin mukavasti porrastettua. Yhtäkkiä kello näytti kymmentä ja naapurisovusta tarkka kaksikko passitti vieraita eteiseen päin. Miten työpäivän mittainen aika voi kulua silmänräpäyksessä? En ehtinyt kysellä kuulumisia kuin kolmasosalta.

Jatkoja tanssittiin Konepajan Brunossa. Avajaiskonsertti sattui sopivasti samalle illalle ja koska aurinko ei antanut itsestään riittävästi, emme edes lähteneet hytisemään Hernesaaren rantaan tai lähipuistoihin. Jatkojen kuvamateriaali rajoittuu yhteen Instagram-kuvaan, mutta voin kertoa että joukkiomme ainakin tanssi näyttävimmin.

Ihanat tuparit, ihanat ystävät. Meille saa aina tulla, kahvipannu on jo tulilla.

-Henriikka