Elämäni ensimmäiset sitsit

_MG_4436 kopio

Olin lauantaina elämäni ensimmäistä kertaa sitseillä ja vuosijuhlissa. Media ry täytti 44 vuotta, ja olin Jannen käsipuolessa avecin virkaa suorittamassa. Opiskellessani Jyväskylän yliopistossa ja Metropolia AMK:ssa onnistuin skippaamaan jok’ikiset sitsit ja sellaiset, joten uuden edessä oltiin.

Mitä puetaan päälle? Kuinka koreasti käyttäydytään? Kuinka yleviä ovat nämä akateemiseen kulttuuriin kuuluvat etiketit? Milloin skoolataan ja milloin ei sovi syödä? Entä jos tulisin kaikista mieluiten collegehousuissa?

Lopulta virittäydyin kuitenkin juhlatunnelmaan ja sonnustauduin nettikirppikseltä aikoinaan ostamaani mekkoon ja pujotin korvakorut korvaan. Hiusapua sain arjen hiusongelmien vakioratkaisijaksi muodostuneelta Annilta. Suurkiitos ja tähän paljon sydämiä.

_MG_4455 kopio _MG_4413 kopio _MG_4420 kopio

Eihän se aivan putkeen mennyt. Juoksin hirveällä kiireellä juhlapaikalle, jossa Janne oli auttamassa järjestelyissä.

”Mä oon nyt siinä pihalla kohta!”
”Oho. Ootpa sä ajoissa.”
”Mitenniin? Vajaa 10 minuuttia.”
”Eikun 40 minuuttia. Juhlat alkavat vasta puolelta.”

Näin vetäisin pitkän mekkoni kaveriksi lenkkarit takaisin jalkaan, kävelin läheiseen sushikuppilaan, tilasin vihreän teen ja istuin alas. Henkilökunta hihitteli.

_MG_4424 kopio _MG_4400 kopio

Entäs sitten ne juhlat? No, ne meni hyvin. Oli oikein kiva ilta, vaikka jännitän yleensä tuollaisia tapahtumia, joissa olen täysin tuntemattomien ympäröimänä. En tuntenut ketään enkä tiennyt mistään mitään, mutta tutustuin ja opin. Olin piiritetty fiksuilla, osaavilla ja vieläpä mukavilla ihmisillä. Oli lämmin henki ja Kellohallin kaunis miljöö.

Ruoka ehti jäähtyä lautaselle, kun ohjelman aikana ei sopinut popsia, enkä osannut lauluja lainkaan (muutenkin suhtaudun aika kielteisesti siihen, miten koko laulaminen pyörii pitkälti alkoholin ympärillä). Mutta Jannen ”puhe naiselle” meni hyvin ja bändit vetivät törkeän hyvin. Erittäin rattoisa lauantai-ilta siis.

_MG_4464 kopio _MG_4476 kopio

Jatkoille en uskaltanut (jaksanut), mutta panoin pään tyynyyn virkistyneenä.
Rasti kulttuurikokemusten kirjaan: elämäni ensimmäiset vuosijuhlat ja sitsit.
Haalareita en taida enää ehtiä hankkia. Ihan hyvä niin, mutta ehkä menen vuosijuhliin toistekin.

-Henriikka

Miksi aina muulloin tekisi mieli ottaa päiväunet paitsi sairaslomalla?

sairasvuode

Arjessa suurimpia haaveitani on käpertyä toimiston valkoiselle sohvalle ja ottaa pienet torkut. Vaipua työpäivän keskeltä omaan onnenmaahan ja palata sitten parinkymmenen minuutin päästä mukanaan köntti energiaa.

Eilen iski kuume. Iski vain kuin salama kirkkaalta taivaalta. Oli brunssi ystävän kotona, ja jäseniä alkoi särkeä. Sitten alkoi päänsärky, sitten nousi kylmyys. Hyppäsin bussiin ja pysäkiltä kotiin tuntui olevan kilometrien matka. Hyppäsin peittomereen, sain sinne kannettuna kaksi isoa mukillista mustaherukkamehua. Hytisin aikani ja nukahdin.

Tänään olen sairaslomalla. Ärsyttää. Pitäisi olla unelma käsillä, mahdollisuus päiväuniin, mutta en osaa kaivautua vilttien alle koisimaan. Tönötän sohvalla silmät enemmän auki kuin koskaan. Vähän väliä tulee puhelimeen viesti: ”Olethan muistanut juoda kuumaa, olethan muistanut ottaa päikkäreitä?

Kaikki on aina niin paljon hauskempaa silloin, kun siihen ei ole mahdollisuutta.

-Henriikka

Kuva: Str-trends

Lukijoiden kanssa iltakahvilla

yhteistyössä Moccamaster_MG_4173 kopio

Harvoin viettää tiistai-iltaa yhtä monen uuden kahvi- ja ihmistuttavan kanssa kuin viime viikolla. Muistatte varmaan, kun kuukauden päivät takaperin kyselin kiinnostuneita kanssani juomaan kahvia? Sain arpoa kiinnostuneiden joukosta mukaani neljä, ja tiistaina uimme yhdessä syvälle kahvin ihmemaahan, kun Moccamasterin järjestämä cupping-koulutus järjestettiin.

Tilannehan oli lähtökohtaisesti aika jännittävä. Minä, Ida ja Mari ja kultakin neljä toisilleen ja meille tuntematonta lukijaa. Olin ollut ”omiini” yhteydessä sähköpostitse, mutta enhän edes tiennyt minkänäköisiä ihmisiä paikalle olisi saapumassa. Turhaan jännitin, sillä niin kuin sähköisen viestittelyn avulla olin aavistellutkin, kaikki olivat aivan huipputyyppejä. Ja vieläpä kiinnostuneita kahvista, mikä oli tässä tapauksessa kyllä välttämätöntä.

_MG_4257 kopio _MG_4150 kopio

Cuppingin eli kahvi-tastingin alkuun päästiin parhaalla mahdollisella tavalla kiinni, kun kahvin maailmaan meidät johdatteli Johan & Nyströmin liiketoiminnasta Suomessa vastaava Lari Salomaa. Koko porukka kuunteli introa silmät pyöreinä kuin Larin kakkulat ja suomalaiseen tapaan suu tyytyväisyydestä viivana. Rohkein uskalsi heittää muutamat kysymyksetkin ilmaan, oma pääni tulvi kysymyksiä vasta jälkikäteen.

Sitten päästiin haistelemaan, maistelemaan ja kunnolla ryystelemään. Kuutta eri erikoiskahvia, vaaleasta tummimpaan paahtoasteeseen aseteltuna. Kiersimme pöytää ja nuuhkuttelimme, arvuuttelimme ja arvioimme. Toffeeta, viikunaa, pähkinää, marjaisia tuoksuja ja makuja. Siinä missä toinen rakasti kahveista tiettyä, se saattoi olla toiselle inhokki. Yksi maistui mustaherukkamehulle.

Suklainen, karamellimainen, maltainen, viljainen, eläimellinen, tuhkainen, savuinen, maanläheinen tai mausteinen. Kukkainen, hedelmäinen, marjainen, sitrusmainen, yrttimäinen, pähkinäinen, mätä, kumimainen, tupakkamainen, viinimäinen ja puinen. Kahvi on maailman ylivoimaisesti aromikkain nautintoaine.

_MG_4185 kopio _MG_4200 kopio _MG_4242 kopio

Ilta oli mukavan tiivis ja fiilis oli hyvä. Olin helpottunut, että tulijat olivat oikeasti vähintään lähes yhtä kiinnostuneita kahvista kuin minä olen, sillä koko hommahan pyörii kahvin ympärillä. Moni maitokahvin ystävä huomasi, että musta kahvi voi oikeasti olla aika hyvää, kun kahvi on laadukasta ja hyvin valmistettua.

Esillä olivat myös Moccamasterin uutuusvärit, joista yksi on aiemmin syksyllä esittelemäni turkoosi. Vähän himottelua heitin kyllä uuden matta-viininpunaisenkin suuntaan. Kaipaisiko uusi koti uuden kahvinkeittimen? No, tuskin sentään. Vanhassa vara parempi ja hopeiseni toimii oikein hyvin.

_MG_4142 kopio_MG_4247 kopio _MG_4262 kopio _MG_4264 kopio _MG_4306 kopio

Kiitos kaikille illasta. Nautin kovasti, vaikka kahvipöydän ympärillä hääriessä en ehtinytkään tutustua muihin yhtä hyvin kuin tietysti olisin toivonut. Seuraavien kahvien ääressä sitten lisää?

Mites lukijatilaisuudet ylipäänsä? Millaisiksi koette? Olisiko kivaa, että pitäisi enemmän vastaavanlaisia tai vähän isommalle porukalle tarkoitettuja tapahtumia? Itse koen, että jonkun tekemisen tai aiheen ympärille rakennetut tilaisuudet ovat oikein kivoja ja luonnollisia juttuja. Tiedän blogini lukijoita monen vuoden takaa ja koen, että tällaisten samanhenkisten ihmisten kanssa istuu mielellään iltaa tai miksei aamuakin? Nyt keskiössä oli kahvi, ensi kerralla ehkä jotain muuta.

Olisi iltakahvien aika. Makaan yllätyskuumeessa kotona ja sormet ristissä toivon, että olisin huomenna jo täysissä voimissa. Nautitaan sunnuntai-illasta.

-Henriikka