25.11.2015

Koru kärsimättömyydestä

–

asusteet, elämä, korutTags: a3 kultasepät, kiseleffin talo, koru, korut

Kuvissa näette korun, joka kuvastaa kärsimättömyyttä. Joka kuvastaa minua. Joka on ärsyttävän todellinen muistutus piirteestäni, jonka mieluusti vaihtaisin lempeään kärsivällisyyteen. Minäpä kerron koko lyhyen tarinan korun takaa.

Olin viime torstaina Suomen Blogimedian pikkujouluissa Cafe Köketissä. Meno oli iloinen ja juhlajoukkio hersyvän hyväntuulinen. Oli glögien tuunailua, ennustusta, hyvää ruokaa ja riittävästi juomaa. Ja sitten oli tämä kohtalokas ohjelmanumero, korupaja.

Jokainen oli saanut etukäteen pohtia, minkä sanan tai kuvion haluaisi koruunsa painaa. Kiseleffin talon AU3:n kultasepät laittoivat parastaan ja opastivat korun tekemisen maailmaan. Ensin piti valita haluamansa laatta ja sen jälkeen naputella metallisin muotein kuviot vasaralla paikalleen.

Halusin valita sanan, josta saisin energiaa päiviin. Jonka saattelemana voisin tehdä kauniin riipuksen kaulaan, korun ranteeseen tai onnenamuletin lompakon kolikkopussiin. Valitsin sanan ”AAMUT”, sillä aamujen tunnelmasta tuntuu olevan kotoisin persoonani parhaat piirteet. Aamuissa on voima, aamuissa on toivo ja uuden alku.

En jaksanut harjoitella harjoituslaatalle. Kiskaisin kirjainmuotilla laattaani ison A:n. EI OLE TOTTA! Sehän on V-kirjain! MITÄÄÄÄÄÄ! Kaikki on pilalla. EIIIIII! WHY GOD?! NOOUUUUUU!

Raivoissani vasaroin samalla vimmalla vinoon riviin lisää väärinpäin olevia V-kirjaimia, ikään kun voisin sillä mitään pelastaa. Huomattuani totaalisen munauksen, sujautin teatraalisesti korun taskuuni ja uhkasin, etten ota sitä sieltä enää koskaan pois. Kieltäydyin kohtalokkaasti minulle tarjotusta nahkanauhasta tai uudesta yrityksestä. Kaikki on pilalla! Minä lähden nyt kotiin.

Taskunpohjalla poltteli koru kärsimättömyydestä. Kirjainrivin V:t ovat kaiken lisäksi aivan vinossa rivissä. Siitä piti tulla voimakoru, koru joka kertoo minusta parhaimmillani. Sen sijaan, niin ärsyttävää kuin se onkin myöntä, siitä tuli koru joka kertoo minusta kehnoimmillani.

Ja valitettavasti, molempien puolien kanssa pitää elää. Ja totuus paljastuu joskus yllättävälläkin hetkellä, toisinaan kornisti korupajassa.

En sentään viskannut korua seinään vaan säästin sen. Ja hetken päästä jo vähän nauratti. Tätä voi pitää jo kehityksenä.

-Henriikka

24.11.2015

Kesäöiden kaipuu

–

elämä, perhe, siskoTags: iivantiira, kesä, kesämökki, kesäyö, kuhmo, mökki, perhe

Selasin tänään viime kesän mökkikuvia läpi. On pitänyt kirjoittaa kalakilpailusta, karhujen katselusta ja muusta rennosta kesäilystä elokuusta lähtien, mutta materiaalia olisi niin paljon jaettavaksi, että se on aina jäänyt. Lisäksi miltei jokainen kuva pysäyttää minut. Jään miettimään kuvanottohetken tuntemuksia, ajatuksia ja elämäntilannetta. Makuja, tuoksuja, värejä. Kuvilla on uskomaton voima saada muistot kirkkaammiksi ja ehkä vielä vähän kauniimmiksi kuin hetket todellisuudessa olivatkaan.

Naurattaa tuo ensimmäinen kuva. Kylähullu perheenihän se siinä. Kalakilpailu käytiin onnistuneesti samana päivänä ja puiset mitalit roikkuvat kaulassa illallisen yhteydessä järjestyn palkintogaalan vuoksi. Päässä palkinnonjaossa luovutetut lakit ja kaikilla jalassaan mökki-crocs-kopiot. Aivan yhtä kamalat jokaisella.

Ja vähän liikuttaakin nämä kuvat. Tunnen ylpeyttä perheestäni, tunnen onnea elokuusta. Itse olen raggarina mustassa hupparissa, farkut rikki ja hiukset sotkussa. Tänä iltana iski kesäöiden kaipuu. Halu päästä mökin lämpöön, aitan kattolampun alle korttia pelaamaan.

Äiti on ihan johtajana pyjamassaan. Johtaa laumaa maailman sympaattisin mies rinnallaan. Ja tällä nimityksellä tarkoitan isääni. Joku kirjoitti toissakesänä johonkin kirjoitukseeni isästäni hänen vaikuttavan maailman sympaattisimmalta mieheltä. Ja voitte kuvitella, että hän on muistanut tituleerata itseään näillä sanoilla siitä lähtien.

Kesäöiden kaipuu. Varmasti lähes kaikille tuttu tunne. Eikä sitä poista edes into siitä, että vihdoin pakastaa, ja Aleksanterinkadun jouluvalot on nyt sytytetty. Stockmannin jouluikkuna on satumainen ja kaupunki kauneimmillaan. Mutta kesäyöt nyt vain ovat kesäöitä.

-Henriikka

23.11.2015

Tiptaptiptaptipetipe

–

muoti, oma tyyliTags: blogger, fashion, hämeenlinna, muoti, oma tyyli, style, vanajanlinna

”Sulla on uusi villapaita”, huomasi ystävä. ”Joo, niin on. Se on metsänvihreä, mun lempiväri!” vastasin innoissani ja lisäsin heti: ”niin ja kirkkaankeltainen myös.” Tuntui, että keltaiselle voi tulla paha mieli, jos unohdan toisen suosikkini ja hehkutan vain vihreää.

Villapaita ei erikoisemmin imartele minua, ja olen muutenkin tainnut ottaa muutaman lisäkilon lämmikkeeksi. En ole moksiskaan, kummastakaan. Pärjätään nyt ensin talven yli.

Vihreä villapaita saa minut iloiseksi ja otin mielissäni ensilumen vastaan se päälläni. Ajoimme pikkujouluihin Vanajanlinnaan, kun lunta alkoi tippua. Olin nenä kiinni auton ikkunassa ja huokailin. Lumi on sellainen asia, jonka vuoksi harkitsen joka vuosi lähes tosissani muuttavani pohjoiseen. Voisi käyttää villapaitoja joka päivä.

On ollut sellaisia hurmaavia pikkujoulupäiviä ja sitten sellaisia päinvastaisia, täysin ränsistyneitä päiviä. Vuoronperään uskomatonta paistetta ja kunnolla loskaa. Koko viikonloppu meni tiptaptiptaptipetipen parissa ja maanantai läsähti naamalle kuin pään kokoinen nuoskakasa. Nyt hellalla kiehuu päästä pienesti pehmenneet porkkanat ja kukkakaalin loppu, kaukana on juhlailo.

Olen menossa huomenna luennoimaan Lahteen viestinnän ammattilaisille somesta ja blogeista. Helsingin yliopiston täydennyskoulutukseen kuuluvan luennon tekemiseen on mennyt tuhottomasti turhaa maanantaiaikaani. Sain kuitenkin jotain tehtyä lounaan syömisen lisäksi ja se tuntuu kivalta. Joskaan ei puoliksikaan yhtä kivalta kuin vihreä villapaitani.

Voin kertoa, että Vanajanlinna oli täydellinen lokaatio ensilumen vastaanottamiselle. Oli maaginen, satumainen fiilis koko ajan. Lunta tiputteli ja joulukuusi oli koristeltu. Kyllä näillä muistoilla mennään useampikin loskainen etelän päivä.

-Henriikka

villapaita/COS, farkut/Tiger of Sweden, kello/Daniel Wellington, kengät/Vagabond
Kampauksen on tehnyt Laura

Kuvat: Ida Hanhiniemi

← edelliset 1 … 372 373 374 375 376 377 378 … 818 seuraavat →