Jouluradio soi taas!

Kaupallinen yhteistyö / yhteistyössä Jouluradio

_MG_0379 kopio

On taas se aika vuodesta: Jouluradio on aloittanut soittonsa!

Tätä kirjoittaessani soi Michael Bublen Blue Christmas ja äsken meni tuntematon Paimenhuilun joululaulu. Kauden ensimmäisenä kajahti tuttuun tapaan ensimmäisen adventin hoosianna, tänä vuonna sanattomana, upeana jazz-vetona. Odotan vuoden ensimmäistä Last Christmassiä, vaikka se on korniuden huipentuma, ja Jouluyön hymniä kaikessa vaikuttavuudessaan.

Olen seurannut Jouluradion Facebook-sivuja fanaattisimpien joulufanien reaktioita Jouluradion alkamiseen tauon jälkeen. Suomihan on aivan villinä! Irma Kokkolasta kertoo, miten immelletyt laatikot on pakastettu jo juhannusaattona ja torttutalkoot hoidettiin elokuun pyhinä alta pois. Kaarlo Keravalta on nauhoittanut C-kaseteille koko viime vuoden Jouluradion materiaalin ja se on soinut tauotta loppiaisesta saakka.

Itsekin olen vahva jouluihminen, mutta näköjään oma levelini on aika hatara verrattuna tosifaneihin. Olen kuitenkin erittäin iloinen Jouluradiosta. Se tekee rauhallisen mielen ja on rakentanut jo monta vuotta joulutunnelmaa meidänkin kotiin.

_MG_0246 kopio

Jouluradio kuuluu jouluun.

Riisipuuro kuuluu jouluun, samoin piparit ja sinihomejuusto, glögi runsailla romppeilla ja joulukirkko. Perhe kuuluu jouluun, kauniisti paketoidut ja ajatuksella hankitut lahjat kuuluu jouluun – joskaan niiden ei tarvitse olla välttämättä kovin ihmeellisiä, saati kalliita. Joulukuusen on seistävä huoneessa yksinkertaiset, koreilemattomat koristeet oksillaan, kirkas valosarja tuikkien. Joulusauna kuuluu jouluun ja se, että on levollinen mieli.

Tänä vuonna muutamme kuitenkin heti joulun jälkeen ja on yhä helpompi hahmottaa, ettei joulua tehdä koristeilla tai tavaroilla. Joulutunnelma syntyy pitkälti rauhasta.

_MG_0362 kopio_MG_0370 kopio_MG_0349 kopio

Nyt meno meni jo villiksi ja radiosta kuuluu jo The Beach Boysin Santa Claus is coming to town. Olen saanut tänä vuonna seurata Jouluradion valmisteluja erityisen läheltä, kun Janne on ollut opiskelujensa ohessa töissä Jouluradiolla: valokuvannut, tehnyt videoita, kirjoitushommia ja hoitanut esimerkiksi some-kanavien päivittämistä.

Muutama päivä sitten hän näytti minulle ottamansa kuvan Jouluradion punaisesta ”radio-maskotista” ja kertoi löytäneensä kuvausspotin Eirasta sattumalta. Kuva oli mielestäni niin hieno, että vaadin että kävelisimme viikonloppuna samaan paikkaan ottamaan lisää kuvia.

Tämän vuoksi siis näitä vaalenpuna-sinisiä joulukuvia. Ehkä nämä kuvastavat omaa perinteistä mutta kuitenkin jollain tavalla kapinoivaa ajatustani joulusta.

_MG_0258 kopio

Nyt jouluradio päälle ja sunnuntai-illan rauhaan.  Kanava helkkää perinteisillä radiotaajuuksilla pääkaupunkiseudulta Rovaniemellä ja Turusta Joensuuhun. Nettiradiot täydentävät pakettia. Eri kanavien esittelyt ja perustiedot löydät täältä.

Ja hei, olisi kiva kuulla teidän suosikkijoululauluja, jos sellaisi löytyy. Lupaan paljastaa kommenttipoksiin myös omani, kunhan ensin keksin sen.

-Henriikka

Jouluradio aloitti toimintansa pääkaupunkiseudulla vuonna 2003 ja joulumusiikin pää-äänenkannattaja löysi heti kuulijansa. Jouluradio on laajentunut vuosi vuodelta. Tänä vuonna 2015 Jouluradion kuuluvuusalueella asuu jo yli 3,6 miljoonaa ihmistä. Vuonna 2014 Kansallisen radiotutkimuksen mukaan Jouluradiolla oli viikossa ennätykselliset 533 000 kuuntelijaa!

Armas – Lounaaksi lähiruokaa

_MG_0068 kopio

Käyn lähes joka päivä työpäivän keskellä toimiston ulkopuolella syömässä. Lounasseteli-etu on eduista ihanin ja lounashetket keitaita välillä hyvinkin hektisen työn keskellä. Samalla pystyy tutustumaan helposti Helsingin keskustan ruokatarjontaan, sillä siinä missä toiset kaipaavat vakiopaikkaa, käyn itse harvoin kahdesti viikossa samassa paikassa.

Torstaina ja perjantaina kävin kuitenkin sattumalta nauttimassa lounaani samassa paikassa Armaksessa, Kluuvin kauppakeskuksessa Aleksanterinkadulla. Paikka mainostaa itseään konstailemattomana lähiruokana, joka on selkeää ja herkullista. Keittiön ja viinituvan menussa toistuvat usein myös erilaiset kasvisvaihtoehdot, mistä iso peukku.

_MG_0044 kopio_MG_0048 kopio

Torstaina sain harvinaista lounasseuraa Jannesta ja siksi ikuistettua kerrankin kuvia keskeltä päivää. Valitsin lounaaksi feta-juuressalaatin (9€), Janne valitsi possukebabin (10€). Kebabista en osaa itse sanoa, mutta Janne kehui hyväksi. Rinnalla oli perunarieskaa, josta tuli mukava maalaistalon fiilis. Oma salaattini oli aivan superhyvä, joskaan ei annoskooltaan mieletön. Sudennälässä en olisi tullut siitä täyteen, mutta näin perusnälkäisenä koko oli juuri hyvä. Maussa tai esillepanossa ei moittimisen sanaa, kaikki toimi tosi hyvin.

Armas on viihtyisä, hipihtävä ja maalaishenkeä tavoitteleva. Lounashintaan kuuluu kahvi, iso peukku siitä. Tilan sommittelu on mielestäni vähän erikoinen ja liian väljä, mutta toisaalta Jannen puolestaan ei kokenut asiaa näin.

_MG_0051 kopio_MG_0054 kopio

Sen sijaan siitä olimme samaa mieltä, että paikan mainoslause ei yksinkertaisesti toimi Helsingissä: Kenties parasta ruokaa Tampereen ulkopuolella? Mitähän ihmettä? Ymmärrämme toki pointin, mutta Aleksanterinkadulle emme tällä iskulauseella tulisi mainostamaan.

Uskon ainoastaan alkujaan pirkanmaalaisten heltyvän tälle voima-ajatukselle. Näin Tampereella useasti vierailleena en ainakaan itse ole kokenut Tamperetta ylivoimaisena ruokakaupunkina. Poikkeuksena ehkä wingsit, joten korkeintaan joku helsinkiläinen siipiravintola voisi mainostaa näin. Olemmeko mielipiteemme kanssa aivan kaksin vai yhtyykö joku ajatuksiimme?

_MG_0070 kopio _MG_0076 kopio _MG_0041 kopio

Iskevä mainoslause tai ei, käyn mieluusti Armaksessa lounastamassa. Muita palveluja tai kellonaikoja en ole paikassa kokeillut, mutta kertokaahan te kokemuksianne, jos olette viisaampia.

Terveisiä myrkyisestä Helsingistä ja onpa ilo, että luet. Minä niin mielelläni kirjoitan.

Huomenna, sunnuntaina myyn ystävieni kanssa vaatteita ja tavaroita Konepajan Bruno -kirppiksellä. Tulkaa ihmeessä moikkaamaan.

-Henriikka

Ps. Ja isoin ilo Armaksen lounaalla oli, kun yllättäen kassajonossa joku lukijoista tuli kiittämään kivasta blogista. Kiitos vielä jälkikäteen, kun eihän tuollaisissa tilanteissa osaa muuta kuin jäätyä ja hymyillä typerästi.

Täydelliset yllätysjuhlat

MV kopio

Elin eilen yhden elämäni häkellyttävimmistä hetkistä. Yllättäjä yllätettiin aivan totaalisesti.

Olin menossa viettämään iltaa ystävieni kanssa. Olimme käyneet Jannen kanssa vähän tylsillä torstaikahveilla ja ilta tuntui jotenkin ankealta. Väsytti ja rasitti. Laahustin hiljalleen Kamppiin ystävän luokse ja soitin laiskasti summeria.

Oven avauduttua alkoi kuulua synttärilaulu. Menin totaalisen jäihin enkä suostunut tulemaan sisälle. Miten kuudesta ystävästä saattoi edes kuulua niin kovaääninen laulu? Sitten sain kuulla, että sisällä oli muutama muukin. Tarkemmin sanottuna noin 40 muuta. ”En varmasti tule sisälle. Enhän minä ole ansainnut mitään tällaista.”

Kun uskalsin vihdoin juhlajoukon eteen, oli täysin absurdia katsoa ystäviään. Osa oli Helsingistä, osa tullut muualta. Kaikki näyttivät niin kauniilta ja iloisilta. Ja mikä ihmeellisistä, he olivat siellä minua varten. Tärisin kauttaaltani hämmennyksestä. En ollut aavistanut mitään, vaikka Janne oli järjestellyt juhlia ja yllätystä viikkokaupalla.

—-

Juhlimme yömyöhään. Kävin puoli kolmen aikaan nukkumaan. Elias Kaskinen, Lake Jons ja Ben Whoo esiintyivät yllätyksenä ja ystävät olivat leiponeet pöydän täyteen kaikkea gluteenitonta. Olin täynnä kiitollisuutta, tapani mukaan hämmennyksestä ja kiitollisuudesta vuodatin kyyneleitäkin vähän.

Nyt väsyttää, mutta ei haittaa.
Voi ystävät, minkä teitte.

-Henriikka