For old times’ sake

_MG_4495 kopio

Soittimesta soi Emeli Sandé. Aina yhtä vaikea muistaa, että hän on syntynyt vasta vuonna 1987. Jotenkin omassa mielessäni hän on joku jo kauan elänyt legenda.

Katson viime sunnuntaisia brunssikuvia, kauniita ystäviä sekä lämpimiä croissantteja ja sydämiä. Ystävä oli pitkään reissussa ja palasi nyt kotiin. Oli ihana tulla kylään niin kuin aina viime kesänä. Joillekin riisikakut ovat vihoviimeistä ruokaa, meidän jämäbrunssillamme ne esittävät kunniaosaa, ja paperilautasliinojen sijasta löytyy ihan rehellinen talouspaperirulla.

Vanhat kunnon Raideritkin ovat tulleet rajoitetuksi ajaksi takaisin kauppojen suklaahyllyille. Hetken maailma on ennallaan.

_MG_4483 kopio_MG_4505 kopio _MG_4488 kopio

Oli pakko käydä vaihtamassa Sandé Eemeli soimasta. Alkoi kuulostaa uskomattoman takakireältä ulvomiselta koko tuotanto. Tiedättekö sen tunteen, kun joskus mestaribiisikin kuulostaa väärässä hetkessä aivan hirveältä? Sitä nousee kuin tykin suusta laukaistuna ja käy samantien vaihtamassa parempaan.

Olen ajatellut myydä tai lahjoittaa pois kaikki CD:ni. Kaikki CD:mme. Tuntuu, etten halua niitä enää uuteen kotiimme. Valitettavasti en saa tehdä tätä päätöstä aivan yksin: “Mun koko nuoruus on niissä” on minusta argumenttina huono, mutta kuka nyt toiselta haluaisi nuoruutta viedä?

Mutta ehkä voin luopua edes omasta osastani. Omasta nuoruudestani.

_MG_4504 kopio _MG_4516 kopio

Mielessä pyörii joulu. Naked cake ja muut syntisen hyvät suklaaherkut. Joululomalla haluan vatkata täydellisiä taikinavaahtoja, tehdä täydellisen kauniita kakkuja. Melkein yhtä kauniita kuin ystäväni.

Mielessä pyörii uusi vuosi. On kiva, että pian vuosi vaihtuu uuteen. Meillä on sitten uusi koti, uusi miljöö. Ajattelin tehdä vähän sellaisia lempeitä uuden vuoden lupauksia, jotka armollisesti tuuppaavat minua elämässä tiettyyn suuntaan.

Ehkä olisi aika oppia soittamaan ukulelea? Ja juosta taas enemmän.

-Henriikka

Väsyneet festari-illat

_MG_0511 2 kopio

Festari-iltojen tunnelmasta tehdään aivan liian vähän lauluja. Ylipäänsä kaikesta, mikä ei suoraan liity rakkauteen, tehdään liian vähän lauluja. Kaipaisin suomalaisia lauluja, jotka pukisivat ajatuksiani sanoiksi. Ja niiden seassa pitäisi olla myös ilottelua eikä sitä iankaikkista melankoliaa, josta myös totisesti pidän ja jota saisi kyllä heittämällä olla enemmistö.

Luulen, että festivaalien iltahämyistä saisi hyviä lauseita. Saisi sellaisia ajatuksia, jotka muistuttavat monen kuulijan mielestä jotakin tuttua ja tunnelmallista, kuitenkin jokaisen mielessä vähän erilaista. Onhan siinä vissi ero, onko festareiden jälkitunnelmat Pori Jazzeilta, Ilosaarirockista vai Tuska-festivaaleilta.

Rakastan konserttien jälkeistä kotimatkaa. Kun on vähän liian väsynyt ja hereillä sellaiseen aikaan, jota ei tiennyt edes olevan olemassa. Joskus jalat tanssista toipuneet, joskus alaselkä piknik-viltillä pussailusta kiemuralla. Joskus kaveri kainalossa, joskus ihan yksikseen. Mutta mieli seilaa arvatenkin syvissä vesissä.

_MG_0506 2 kopio _MG_0503 2 kopio

Nämä kuvat ovat Porista perjantailta, arviolta kahdelta yöllä. Kävelimme Kirjurinluodosta kohti majapaikkaa viimeisen keikan jälkeen. Nauroimme mielikuvaa Flowsta tai H2Ö:stä, jossa samanlaista lamppukujaa olisi ikuistamassa noin kaikki sitä pitkin kävelevät. Nyt saimme napata muutamat hetken valokuvat ihan keskenämme ja ohi lipuvat jazzilaiset lähinnä katsoivat kummissaan. Nurisivat ehkä jotai nykyajan nuorista ja jatkoivat illasta nauttimista.

Pakko kai ruveta itse kirjoittamaan sellaisia biisejä. Sillähän se selviää. Ja pimenevät illat ovat varmasti muutaman laulun kyhäämisen arvoisia.

Seuraavaksi laitan vähän lisää festarikuvia (ja pienen videonkin!), mutta tämän illan nautin Tampereesta ja Idan seurasta.

– Henriikka

A Little Party

_MG_0411 kopio_MG_0334 kopio_MG_0387 kopio_MG_0397 kopio_MG_0383 kopio_MG_0355 kopio_MG_0309 kopio _MG_0312 kopio _MG_0316 kopio _MG_0325 kopio _MG_0361 kopio _MG_0360 kopio _MG_0404 kopio_MG_0342 kopio

Joskus juhlat ei tarvitse sen kummempia. Omat valmistujais-valmisteluni jäivät minimiin. Leivottiin kaksi kakkua ja imuroitiin talo, ostettiin kuohuvaa niin että kaikille riittää kippistellä. Siinäpä se sitten olikin. Käytettin nolo nyyttärikortti ja jätettiin ikkunatkin pesemättä.

Ja tiedättekö, meidän ystävät onkin siitä parhaita, että ne tuli silti. Ne tuli niin kauniina ja iloisina ja kantoivat vieläpä ihan mielettömät ruoat mukanaan. Sain ainakin kymmenen kakkua, voitteko kuvitella? Ja puolet niistä oli kaiken kukkuraksi miehiltä. Millaiset ystävät jaksavat leipoa toisen valmistujaisiin ihan himona? No, parhaat.

Piti olla pihalla, mutta sateen vuoksi kaikki arviolta 60 vierasta ahtautuivat meille. Onneksi oli parveke-lounge viltteineen. Illasta alkoi paistaa aurinko ja se laski ikkunoista sisään. Oli kauniin punaista sekä keltaista ja nauru herkässä. En ehtinyt jutella kenellekään, mutta ehdin pyöriä ympäri taloa ja ihailla väkeä. Ihailla päivää ja tulevaa kesää.

Kiitos mahtavien naapureiden, juhlamme saivat jatkua pitkälle yli puolen yön. Monien aikataulut menivät uusiksi, kun oli hersyvää kansaa ja paljon kakkua. Kahden maissa viimeiset hinasivat itsensä eteiseen.

Mitä ystäviä. I looooooooove them all.

– Henriikka