Taikaviltin suojassa

_mg_2998-kopio

Näissä kuvissa on niin selkeää tunnelmaa loppukesästä, että melkein pystyn haistamaan ja tuntemaan fyysisesti kuvien tilanteet ruudulta. Elokuu oli ja meni, mutta taikaviltti jäi. Sen suojaan voi piiloutua, vaikka olisi jo syyskuu.

Elokuun viimeisten päivien tuuli oli jo niin navakkaa, ettei T-paidassa pärjännyt kuin auringon paisteessa, pilvettömällä säällä. Tiedättekö sen tunteen, kun laittaa niin suuren villapaidan tai hupparin päälle, että tuntee itse kutistuvansa? Juuri sellainen olo minulla oli tuon viltin suojissa. Kääriydyin siihen, join kuumaa juomaani ja tunsin itseni pieneksi: sellaiseksi, josta voi hyvin pitää välillä vähän huolta.

_mg_3268-kopio_mg_3318-kopio_mg_2903-kopio_mg_3293-kopio

Kesä oli niin hyvä. Miten paljon ehtikään tapahtua: olin minilomalla Tampereella, roadtripilla Norjassa, Näätämössä autokorjausta odotellessa, mökillä Kuhmossa, mökillä Valkealassa ja niin monessa muussa paikassa.

Eikä tärkeintä ole edes lähtö tai että ”on ollut jossain” tai ”lähtenyt jonnekin”. Nimittäin minulla oli hyvä olo myös kotona Helsingissä. Keskusta-asuminen on tuonut ravintolat ja jäätelökioskit ihan kulman taakse ja omaan kesäaikaani ihan uudenlaista virtaa.

Lähtiessäni aamuisille juoksulenkeille kaupunki jo heräili kesähyrinässään: Kirpputorimyyjät kasailivat toisella kädellä pöytiään ja joivat pahvimukista kahvia toisella. Lokit kiertelivät poutataivaalla mietiskellen, minkä turistin jäätelöpallo irtoaa tötteröstä nopeimmin.

(Välikysymys: onko se ”minkä turistin” vai ”kenen turistin”?)

_mg_3421-kopio_mg_3334-kopio_mg_3089-kopio _mg_3260-kopio

Jos pitäisi valita seesteisen kesämökin ja kuplivan kesäkaupungin väliltä, niin en kyllä valitsisi. Koska tiedän, ettei tarvise. Voin yhtä lailla viettää aikaa molemmissa ja kerätä loppukesän muistoja kaikista miljöistä, kaikista olotiloista.

Mutta jos nyt pitäisi valita, mitä tekisin viime kesänä eri tavalla, niin söisin vielä enemmän kirsikoita.

Sen lisäksi etsisin käsiini sitä tummaakintummempaa tummasuklaajäätelöä ja tilaisin sitä vähintään litran. Se litra tulisi asetella pallokauhalla kauniisti kuppiin. Sitten ottaisin jäätelöpallot ja suuren lusikan mukaani, kävelisin Kaivarin rantaan kalliolle istumaan ja hitaasti nautiskellen söisin koko annoksen auringon laskiessa. Sen jälkeen sulkisin silmäni ja ottaisin jäätelönokoset.

_mg_3210-kopio _mg_2930-kopio       _mg_3449-kopio

Jos jotain muuta pitäisi muuttaa vielä jälkikäteen, niin ehkä olisin vielä vähän enemmän paljain jaloin. Etenkin nurmikolla, kuumalla kalliolla ja matalassa rantavedessä.

Varpaiden ja jalkojen kautta hahmottaa hyvin, missä vuodenajassa mennään. Olen kulkenut paljain nilkoin tähän saakka, mutta tänään aamulla meinasi palella. Taidan siirtyä samantien villasukkiin.

Syysrakkautta, syysrauhaa.

-Henriikka

Ps. Viltti on Baja Clothingin. Eräänä loppukesänä parhaana päivänä (juuri sellaisena, kun olo tuntuu voittamattomalta) tutustuin kyseisen lafkan yrittäjään. Meininki oli niin hyvä, että lupasin kuvata heille muutaman iloisen vilttikuvan ihan omasta tahdostani. Tässä niitä loppukesän tunnelmia sitten oli.

Retkeilyn alkeita opettelemassa

Yhteistyössä Partioaitta

_mg_0200-kopioVietin koko lauantaipäivän Nuuksiossa opetellen retkeilyn alkeita. Oma retkeilyni perustuu pitkälti sellaiseen hyväksi, mutta toisinaan kettumaiseksi todettuun ”learning by doing” -metodiin. Oppimisprosessit kulkevat monivaiheisen kokeilun ja hyvin usein myös kantapään kautta. Tänä kesänä olen todennut, että makaronin voi keittää kahvipannussakin ja ettei makuupussissa ole suinkaan lämpimintä ilkosillaan.

Omien empiiristen tutkimusmatkojeni rinnalla repussa kulkee tietysti vanhemmilta, ja erityisesti omalta isältä, perityt eräviisaudet lapsuuden aikana koettujen hetkien kautta. Näin aikuisiällä sitä alkaa ymmärtää, miten monia tätä nykyä itsestäänselviä asioita onkin oppinut äidin ja isän opastamana.

_mg_0169-kopio_mg_0285-kopio_mg_0197-kopioTänä syksynä ajattelin kuitenkin olevan korkea aika kuulla, olenko tehnyt retkilläni edes jotain oikein: osallistuin Partioaitan 365 klubin muutaman tunnin kestoiselle ilmaiskurssille, jonka aikana opeteltiin onnistuneen retkeilyn perusasioita ammattilaisen opastamana. Tulee vähän faktojakin tähän minun eräempiriaani.

Noin 30 hengen iloinen joukko kokoontui Haukkalammen parkkipaikalla ja lähti kirjavana kulkueena kiertämään viiden kilometrin Haukan kierrosta. Olimme huristelleet Jannen kanssa bussilla perille noin sadan vaihtooppilaan kanssa. Mahtavaa, että luonto vetää väkeä puoleensa.

_mg_0359-kopio_mg_0314-kopio_mg_0219-kopioLuvattu oli, että noin neljän tunnin kestoisen kierroksen jälkeen osallistujilla olisi valmiudet lähteä metsäretkelle yön yli. Omien aavistelujen mukaan moni oli sen varmasti jo tehnytkin ja haki vain minun ja Jannen lailla vähän lisävarmuutta ja pientä hiomista tekemiselleen. Mutta joukossa oli myös vasta-alkajia, joita retkeily oli alkanut kiinnostaa ja jotka eivät olleet saaneet omiin eräreppuihinsa vanhempien kullanarvoisia neuvoja.

Olimme ikähaarukan nuorimmasta päästä, iäkkäimmät olivat yli kuudenkymmenen. Joukkoon oli löytänyt iloksi myös yksi alaikäinen vanhempansa kanssa. Koko lössi sulautui hyvin Haukkalammen maisemiin.

_mg_0228-kopio_mg_0356-kopio_mg_0232-kopio _mg_0310-kopio

Reitin aikana saimme kuulla erilaisilla rasteilla retkeilyn perusasioista: varustuksesta ja pakkaamisesta, yöpymisestä ja erilaisista majoitteista, tulenteosta sekä keittimistä, ruoasta ja ravinnosta. Sen lisäksi puhe kääntyi tietenkin kysyttyjen kysymysten ja käydyn keskustelun mukaan erilaisiin teeman asioihin.

Retken oppaana toimi ammattiulkoilija Teemu Suominen, jolla kyllä riitti tarinoita. Oli mukava huomata, että joukossa vallitsi sellainen ilmapiiri, että mitä vain uskalsi kysyä. Monille asioille ei tietenkään ole absoluuttisesti oikeaa tai väärää vastausta tai tapaa toimia, mutta kokemuksen kautta syntyy väkisinkin hyväksi havaittuja tapoja tehdä.

_mg_0378-kopio_mg_0290-kopio_mg_0362-kopio_mg_0235-kopio

Kierroksemme päättyi nuotiopaikalle kuuman mehun ja kahvinkeiton ääreen. Kärsinyt pandamuki pääsi taas arvoiseensa käyttöön. Makkarat kärventyivät ritilällä, ja Espoon keskuksen kauppakeskuskahvilasta mukaan napattu evässämpylä maistui.

Kurssilaiset saivat kokeilla vielä teltanpystyttämistä ja tutustua erilaisiin varusteisiin. Itseltänikin puuttuu vielä joitain selkeitä peruspilareita omasta varustevarastosta, mutta pikkuhiljaa kaikki kokoon.

_mg_0178-kopio_mg_0395-kopio_mg_0191-kopioOlisin kyllä toivonut näkeväni vielä enemmän nuoria ja nuoria aikuisia kurssilla. Missä olitte? Kynnys on matala ja meinininki leppoisa.

Partioaitan 365 klubin tarjoaa aivan tosi paljon erilaisia kursseja ja tapahtumia klubilaisilleen. Perheille suunnattu päiväretki (”retkellä lasten kanssa”) järjestetään 1.10. Sipoonkorven kansallispuistossa. Vantaan Kuusijärvellä on 8.10. klubilaisten nuotioretki. Nämä retket ovat klubilaisille ilmaisia ja klubiin liittyminen ei maksa mitään.

Haaveilen itse klubin pidemmistä vaelluksista, kuten viiden päivän ruskavaelluksesta Sarekiin. Ehkä ensi vuonna.

Jos 365 klubi on tuntematon, kannattaa siihen tutustua tarkemminkin. Omasta mielestäni yksi hienoimmista ja uniikeimmista jutuista on hyväntekeväisyysaspekti: 1 % klubilaisten ostoista lahjoitetaan kohteeseen, jonka valitsemiseen klubilaiset pääsevät vaikuttamaan.

_mg_0425-kopio_mg_0387-kopio_mg_0410-kopioOlen tänä syksynä viettänyt ennätysajan metsässä. Sienien keksiminen herätteli primitiivisiä keräilijäihmisen tunteita esiin ja vei suppilovahveroiden luokse. On ollut myös todettava, ettei kahvi maistu missään muualla yhtä hyvältä kuin metsän siimeksessä.

Pian on edessä paras ruska, ja laittaisin syksyn mielelläni pienelle pausella siksi aikaa, kun itse karkaan Honoluluun. Nautitaan syksystä.

-Henriikka

Norjan Geiranger (tiivistetysti)

_mg_1092

Kun syksy viilentää ilmaa ja pimentää illat, voi muistella vielä kerran kesäistä Norjanmatkaa. Muutenhan reissusta on jo melkoisen perusteellisesti raapustettu reitin ja erinäisten aktiviteettien suhteen (melonta, pyöräily), mutta itse kohdetta, Geirangerin vuonoa ja samannimistä kylää, en ole vielä ehtinyt esitellä.

Geiranger on mystinen, 250 asukkaan pikku kylä. Se sijaitsee ikään kuin salaisessa laaksossa vuorten ja vuonon välissä. Täysin salainen paikka ei kuitenkaan ole kyseessä, sillä kesällä kyläläiset saavat riemukseen ja riesakseen yli 300 000 turistia. Ei siis ihme, että koko kylä pysyy elossa matkailun avulla. Siinä missä kylän ainoa ruokakauppa on talvikaudella auki kymmenestä neljään, palvelee se kesällä aamukahdeksasta yömyöhään.

geiranger11-kopiogeiranger33-kopiogeiragner4-kopiogeiragner5-kopiogeiragner3-kopio geiragner24-kopio

Kylään pääsee vain kahta reittiä: vuorten yli tai vuonoa pitkin. Suurin osa kylän vierailijoista saapuu vesiteitse: Geiranger on koko Norjan kolmanneksi vilkkain risteilysatama, ja veden ääressä istuessa saa ihailla tulevia ja lähteviä laivoja.

Me roadtrippaajat kuljimme kuitenkin maitse. Sisämaasta ajaessa tie kohosi ensin kymmenien kilometrien ajan, kunnes se yhtäkkiä vaihtui jyrkäksi, alas kylään laskevaksi serpentiiniksi. Vaikka olin tietysti nähnyt paikan lukuisissa valokuvissa, mikään ei vedä vertoja sille, kun maisemat kokee itse paikan päällä.

geiragner6-kopio geiragner7-kopio geiragner25-kopio geiranger8-kopio geiranger9-kopio

Geirangerin nähtävyystarjonnasta löytyy muutama museo, todella kauniille paikalle rakennettu vanha kirkko sekä mukava kävelykatu ravintoloineen, kahviloineen ja putiikkeineen. Kävelykadulla on aivan ihana pieni suklaapuoti, jossa hörpimme herkullisia keskikesän kaakaoita. Pääasiallinen turistikohde on tietysti itse vuono ja sitä ympäröivä luonto, joka on kieltämättä aivan käsittämätön. Siinä missä itse kylä viheriöi, vain vähän korkeammalta löytyy vuoristojärvi ja lumihuippuiset vuoret.

Vuoriston korkeimpaan kohtaan, Dalsnippaan, pääsee ajamaan autolla pietä tietullimaksua vastaan. Reissu on hintansa väärti, sillä todella jyrkän ajon päätteeksi aukeavat maisemat ovat päätä huimaavat. Sieltä on otettu tämän kirjoituksen ensimmäinen kuva. Valitse kuitenkin aurinkoinen päivä, pilvet saattaisivat vähän laimentaa katselukokemusta.

geiranger12-kopio geiranger14-kopio geiranger17-kopiogeiranger16-kopiogeiranger21-kopiogeiranger30-kopio

Me vietimme Geirangerilla juhannusta. Lienee helppo arvata, että jos koko muu reissu on yhtä poutaa, juhannusaattona sataa. Suunniteltu kynttilä-illallinen tähtitaivaan alla vaihtui sateen myötävaikutuksesta hernariksi, muttei se oikeastaan laskenut tunnelmaa. Pääruoka nautiskeltiin leirintäalueen pienessä keittiössä, jonka jälkeen jälkiruokaviinit ja -suklaat (ja popcornit!) matkatovereidemme teltassa.

Tunnelma oli tiivis mutta lämmin! Hyvät jussit jne.
geiranger18-kopio geiranger19-kopiogeiragner10-kopio geiranger20-kopiogeiragner1-kopio geiranger22-kopio geiranger23-kopiogeiranger31-kopio geiranger26-kopio geiranger27-kopio

Yöpyjille Geirangerilla on useita leirintäalueita, joista saa melko todennäköisesti paikan teltalle tai asuntovaunulle. Meidän leirintäalueemme sijaitsi lähes täydellisellä paikalla vuonon välittömässä läheisyydessä. Kun aamuaurinko alkoi lämmittää nukkuvaa telttaa, avasimme teltan oven ja heräsimme kliseisen kauniiseen näköalaan.

Hintaa mukavuudelle tuli noin 30€ kahdelta teltalta ja yhdeltä autolta per yö, eli ei nyt mikään aivan kohtuuton korvaus. Samaiset leirintäalueet vuokraavat myös mökkejä, minkä lisäksi kylässä on lukuisia hotelleja vaativampien vierailijoiden unitarpeiden täyttämiseen. Niiden hintoja emme lähteneet edes tarkistamaan.

Hintataso oli muutenkin vankkaa Norja-laatua, eli jonkin verran Suomea kalliimpi. Hintoja ei kannata silti säikähtää, sillä kylä on niistä huolimatta vierailun arvoinen. Säästäväisen matkaajan kannattaa järjestää rahapolitiikka niin, että esimerkiksi ruokatarpeet on kannettu itse mukana – kylässä kävely ja maisemien ihailu kun ei maksa mitään. Toisaalta, ei 10-20€ hyvästä lounaasta välttämättä ole liikaa, eikä Norjassa ole niin ylivertaisen kallista kuin monesti huhutaan.

geiranger28-kopio geiranger29-kopio geiranger32-kopio geiragner2-kopiogeiranger15-kopio

Olisikohan tämä Norjafiilistely nyt tässä. Tuskin, mutta juuri nyt tuntuu siltä. Vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin, jos vastaava reissu kutkuttaa.

Seuraava tiedossaoleva telttailureissu häämöttää lokakuussa. Suuntana on rakas Suomi ja Repoveden kansallispuisto. Seikkailukerhon metkuja, tietenkin.

Kauniita unia.

-Henriikka