Viikon päästä kielikurssille Havaijille!

_mg_3376-kopio

Viikon päästä tähän aikaan istun lentokoneessa. Matka on startannut jo ennen kahdeksaa aamulla ja olen perillä paikallista aikaa ennen keskiyötä. Olen toivottavasti saanut pitkillä lennoilla tehtyä kirjoitustöitä valmiiksi ja ajastettua mahdollisimman monta blogijuttua, jotta voin perillä Honolulussa vain olla ja keskittyä hetkeen. Aikaero paikkojen välillä on 13 tuntia, ja yhteensä matka perille kestää noin vuorokauden.

Kerroin spontaanin matkani määränpäästä viikko sitten ja paljastin, ettei kyseessä ole silkka loma. Ja nyt kerron lisää: lähden EF:n kielikurssille kahdeksi viikoksi opiskelemaan. EF kutsui minut pikaisella varoitusajalla kurssilleen, ja syöksyin jopa kesken kesäloman takaisin töihin, että sain matkan raivattua kalenteriin. Menen opiskelemaan meille kaikille tuttua englantia, sillä kaipaan kovasti sellaista hanakkaa englannin kielen intensiivikertausta. Molemmat viikot tulevat sisältämään 26 tuntia opiskelua, jonka rinnalla pääsen onneksi tutustumaan myös Havaijiin ja Honoluluun, siniseen mereen ja aaltoihin. Löysin jo Pinterestistä vinkin kaupungin parhaista kahvipaikoista.

Honolulun EF:n kampus on reilunkokoinen, muttei mikään jättiläinen. Olettaakseni kampuksella on noin 200 opiskelijaa, joista toiset ovat kielikursseilla ja toiset useamman kuukauden, jopa vuoden mittaisilla opintojaksoilla. Kerron lisää, kun pääsen tutustumaan paikkaan paremmin. Koulu sijaitsee kaupungin keskustassa ja ikkunasta näkee Tyynen valtameren. Kävelyetäisyyden päässä ovat Waikikin hiekkarannat. Ei varmaan tarvitse vakuutella, kuinka paljon odotan kaikkea.

Tulen asumaan koulun asuntolassa, omassa huoneessani. Lähden matkaan yksin, eikä perilläkään ole muita suomalaisia kielikurssilaisia samanaikaisesti. Saatan kuulemma kuitenkin kuulla suomea, sillä muutama nuori mimmi viettää siellä pidempää opintojaksoa. Mutta enhän minä sinne suomea menekään kuulemaan, vaan oppimaan kieltä ja oppimaan uutta (erityisesti hula-tanssia.)

_mg_3400-kopio

Kyllä jännittää. Tämä on taas aivan uudenlaista matkustamista. Vaikka pursuankin intoa enkä periaatteessa ole mistään huolissani, huomaan välillä miettiväni aivan uudenlaisia asioita: Entä jos intensiivinen kielenopiskelu saa pääni aivan sekaisin? Entä jos en saakaan yhtään ystävää ja vietän kaksi viikkoa ypöyksin? Entä jos koko kaupungista ei saa gluteenitonta ruokaa? Entä jos en enää mahdu bikineihini? Entä jos kaikki muut haluavat bailata ja minä opiskella? Entä jos matkani on kuin kahden viikon kestoiset fuksiaiset? Ja aiheista tärkein: kuka oikein valokuvaa, kun Janne jää kotiin?

Hahahaha! Aukikirjoitettuna pohditut asiat kuulostavat aina paljon huvittavimmilta. Sydämestäni uskon, että edessä ovat kaksi viikkoa, jotka jäävät mieleeni koko loppuelämäksi. Voin sitten askel askeleelta murtaa ennakkopelkojani ja kirjoittaa teille, mitä kaikkea muuta kielikurssit ovatkaan kuin lukioikäisten juhlintaa. Haluan oppia niin paljon, nähdä niin paljon, tutustua ihmisiin ja kerätä pankkiin sellaisia elämyksiä, joista en ole ennen edes osaillut haaveilla. Kuka ties näkisin vaikka iloisen delfiinin!

Passi on voimassa, Esta on haettu. Viikko aikaa pakata. Iiiiiiiik!
-Henriikka

Huom! Olen kurssilla EF:n kutsumana, enkä vastaa kustannuksista itse. Lisätietoa löydät täältä.

Lähtölaukaus syksyn urheilurutiineille

Yhteistyössä Valio & Asennemedia_mg_3081-kopio

Lehdet lakastuu, illat pimenee, aamut sarastaa aiempaa myöhemmin: on aika laittaa syksyn urheilurutiinit kuntoon.

Kaikkien edellisten urheilu-aiheisten kirjoitusteni myötä on varmasti selvää, että tarvitsen treeniin paljon vaihtelua, haasteita ja projekteja. Olen urheilun fiilistelijä: minä todella nautin liikunnasta sen tuottaman hyvän olon ja opittujen taitojen vuoksi. Fiilistely vaatii kuitenkin, että treenille on varattu aikaa. Joskus se on priorisoitava jonkun toisen, jopa kivemmalta kuulostavan, asian yli. Joskus on taas kuunneltava kroppaa ja jäätävä kotiin, niin kuin elokuun kahden viikon flunssan aikana.

Hyvästä treeneistäkään ei kuitenkaan ole hyötyä tai puoliksikaan yhtä paljon iloa, jos ruokapuolen jättää heitteille. Syksyn tavoitteeksi otankin hyvään oloon keskittymisen lisäksi nimenomaan harjoittelua tukevan ravinnon.

_mg_3147-kopio_mg_3269-kopio_mg_3333-kopio

Syksyn urheiluni koostuu paljon juoksusta ja kävelystä. Haluan saada kestävyyskuntoa takaisin ja että kympin juoksulenkki tuntuu taas suht kevyeltä. Sen lisäksi käyn Helsinki Core Trainersilla, Kanervan yhteistreeneissä 1–2 kertaa viikossa ylläpitämässä erityisesti lihaskuntoa ja liikkuvuutta. Toissapäivänä aloitin kokonaan uuden harrastuksen ja maanantai-iltojani rauhoittaa marraskuun loppuun asti astangajoogan alkeet. Tämän lisäksi ostin juuri jäsenyyden 24/7-salille, jonne voin sulkeutua tekemään vatsalihaksia tai juoksemaan matolla, kun syysillat tulevat korvista ulos.

Kuulostaa aika paljolta, eikö vain? Etenkin kun miettii päälle kaikki melomiset, vaellukset, kössit, kiipeilyt ja muut elämykset. Mutta haluankin urheilla paljon. En fanaattisesti, mutta 4–5 kertaa viikossa. Mutta maailma ei kaadu, jos en pariin viikkoon saakkaan aikaiseksi tehdä juuri mitään. Enkä halua harjoitella läheskään aina kovalla intensiteetillä, vaan myös rauhassa mieltä ja kehoa huoltaen.

_mg_3038-kopio _mg_3319-kopio_mg_3165-kopio

Koko syksyä leimaa myös aikakausi, joka on muuttanut yllättävän paljon arkeni rutiineita: 125 päivän sokerilakko on laittanut ruokavalioon ryhtiliikettä kokonaisvaltaisemminkin. Erityishuomio on kuitenkin kohdistunut proteiineihin: olen jo pari vuotta käyttänyt lisäproteiinia palautusjuomissa, mutta nyt olen huomannut proteiinipitoisten välipalojen pitävän myös pahimman makeannälän poissa.

Tämän syksyn proteiinilisäni tulevat Valiolta. Olen vasta aloittanut Valio PROfeel-uutuustuotteiden käytön ja siksi pystyn kirjoittamaan varsinaisia käyttöarvioita vasta myöhemmin. Se lupaa kuitenkin hyvää, että uudet Valion Profeel -protskutuotteet ovat laktoosittomia ja täysin suomalaisia. Sarjasta löytyy sekä proteiinivälipalajauhetta, jota kokeilen käytän ennen tai jälkeen urheilusuorituksen, sekä ihan perusaterioihin lisättävää heraproteiinijauhetta. Kunhan tästä nousen, sekoitan maustamatonta herajauhetta aamusmoothieni sekaan.

Kerron tuotteista vielä enemmän myöhemmin, kun olen oikeasti ehtinyt kokeilla niitä useamman viikon ajan.

_mg_3218-kopio _mg_3276-kopio_mg_3186-kopio

Syksy innostaa, luonto innostaa. Kun katsoin näitä kuvia, tekisi mieli mennä ryntäilemään kyseisiä Nuuksion portaita ylös ja alas. Ja mikä riemuvoitto oli tänä aamuna, kun sain raahattua Jannen kanssani aamusalille ennen seitsemää. Voin kertoa, että herääminen oli kaikkea muuta kuin miellyttävää. Nyt kello lähestyy kahdeksaa, ja istun tyytyväisenä aamutakissani suihkun raikkaana.

Mikään treeni tai arjen tempoilu ei tunnu hyvältä, jos ei syö ja nuku hyvin. Joten pidetään huolta, ettemme valvo itseämme tyhmiksi ja sairaiksi ja että mietimme ja kuuntelemme mitä ravintomme meille tekee.

Tiedän, että itsellänikin on vaara taipui ennen joulua loppusyksyn alakuloon ja täyteen urheilulakkoon. Sovitaanko, että jos minä tsemppaan teitä, niin te tsemppaatte minua?

-Henriikka

Anna minunkin rakastaa sinua, Bridget.

bridget-jones

En olisi ikinä kuvitellut löytäväni itseäni moisista huuruista: Bridget Jones -pöhnästä. Huuruprosessi pääsi yllättämään kuluneen viikon aikana aivan puun takaa.

Sain viime viikolla kutsun perjantaina ensi-iltaan tulevaan, kolmannen Bridget -leffan kutsuvierasnäytökseen. Edelliset leffat ilmeistyivät 15 ja 12 vuotta sitten, eli kun en aivan ollut vielä siinä iässä, että voisin oikeasti samaistua tarinankerrontaan, saati syvimpiin ajatuksiin. Kirjoitin kyllä fanaattisesti päiväkirjaa, haaveilin salaa vilkkusilmäisestä poikaystävästä, nauroin jättihousuille ja valitsin puoleni miestaistossa, mutta muun muassa Mark Darcyn karisma jäi kokematta: hän muistutti lähinnä omaa isääni, joskus tulevaisuudessa, lähellä haudanlepoa.

Viime viikolla päätin, että minun on aika ihastua BJ:n tohinaan. Tuntui, että kaikki ympärilläni vauhkosivat aiheesta, eikä minulla ollut syvää sidettä kyseiseen naiseen tai hänen ympärillä pyöriviin mieshahmoihinsa. Päätös oli samanlainen kuin joskus, kun olen päättänyt rakastua oliiveihin tai vuohenjuustoon, etten jäisi jostain muiden hehkuttamasta paitsi. Olen lopulta aina päätynyt sisäpiiriin rankalla harjoittelemisella.

Tämän kateuden tunteen riepottelemana ryhdyin sunnuntai-iltana luomaan sidettä Bridgettiin ja katsoin 1,5 elokuvaa. Join hivenen punkkua, paljon kahvia ja marjoja. Mielessäni mätin suuhuni kaikkia sokeriherkkuja, jotka ovat sokerilakkolaiselta kiellettyjä. Tänään aamiaisen yhteydessä katsoin jäljelle jääneen puolikkaan ja arvatkaa: viimeisen puolituntisen aikan nauroin ääneen ja itkin liikutuksesta! Suhde luotu! Hurraa!

Mietin vielä jälkikäteenkin, miten mahtava nainen BJ on (vaikka ärsyynnyinkin siitä, että 62-kiloista naista kutsutaan elokuvassa useasti reilusti lihavaksi ja thaimaalaiset saadaan vaikuttamaan täysin tyhjäpäiseltä kansalta.) Nyt en malta odottaa, että pääsen illalla elokuviin, lösähtämään leffapenkkiin ja korkkaamaan sokerittoman kivennäisveden, jonka voi kuvitella olevan vaaleanpunainen sokerilimu.

Rakkaudella Bridgetiin,

Henriikka

Kuva: The Glamorous Housewife