Kirpputoriahdistuksen murtuminen

_mg_2838-kopio

Viitisen, kuutisen vuotta sitten kirpputorit olivat rakkain harrastukseni. Tunsin itsepalvelukirpputorit, nettikirppuvalikoiman, kesäkirppikset ja kyläjuhlien tarjonnan. On vaikea edes kuvitella, miten paljon ajankohtaista, hiljaista kirpputoritietoutta minulla oli vielä muutamakin vuosi sitten. Kuljin kirpputorileima otsassani, vaeltelin koulupäivien jälkeen vanhojen aarteiden perässä ja olin kaveripiirini second hand -tietäjä.

Vaan niin ne ajat muuttuvat: pari vuotta sitten kirpputoreja kiertäessä iski ahdistus. Ei kertalaakista, vaan hiljalleen. Kierrätyksen sijasta ihmiset ostivat hyvää omatuntoa myymällä hutiostoksiaan pois silmistä. Koko kirppiskultturi tuntui lisäävään ostamista, ei suinkaan vähentävän sitä. Laatu oli suurimmaksi osaksi huttua. Vaihdoin kiemurtelevien jonojen kirppistapahtumat hiljalleen Facebook-kirppiksiksi ja vaatteidenvaihdoksi kavereiden kesken. Tajusin lisäksi, etten tarvi niin usein jotain uutta.

Rakkauteni second hand -vaatteisiin ei ole kuitenkaan kadonnut mihinkään. Kaikista hienoimmat, uniikeimmat ja rakkaimmat vaatteet, huonekalut ja asusteet ovat jonkun toisen vanhoja. Ja arvatkaa! Löysin itseni sattumalta viime Siivouspäivästä etsimässä harkitusti, hiljaa hiipien löytöjä muiden aarrepinoista. Seuraavalla viikolla yllätin itseni Hakaniemen Fida-liikkeestä. Arvot ja ajatukset säilyvät, mutta kirppisahdistus murtuu hiljalleen.

Tässä löytöni:

_mg_2781-kopio

Iso, iso, valkoharmaa villapaita, 5 euroa. Tätä haluan käyttää mekkona sukkahousujen kanssa.

_mg_2793-kopio

Todella räädi ja random sydänmekko, 8 euroa. Ehkä uskallan pukea tämän jo ensi viikolla?

_mg_2774-kopio

Emalinen eläinmuki, 4 euroa. Siltä varalta, että rakas oranssi pandaretkimuki hajoaa.

_mg_2800-kopio

Kuviomekko, 4 euroa. Syksyinen turvakolttu, enough said.

_mg_2805-kopio

Leviksen farkkusortsit, 6 euroa, ja mustavalkoinen hame, 2 euroa. Vaatekaapin perusjuttuja, tilanteeseen kuin tilanteeseen (Okei, farkkusortsit ei ehkä ole se toimistotyylin kulmakivi).

_mg_2809-kopio

Pitkä, mustavalkoinen mekko, 3 euroa. Tätä epäilin, mutta ostin kuitenkin. Ensimmäisen kokeilupäivän jälkeen totesin, että sointuu tyyliini hyvin. Alushame tosin nousee välillä salakavalasti, joten helmoja on pidettävä silmällä.

_mg_2825-kopio

Viimeinen on suosikkini ja muistuttaa taannoisesta, villistä kirppistyylistäni. Hedelmätakki maksoi 3 euroa ja on kerännyt kehuja aina, kun olen sitä käyttänyt.

Ei kannata jyräytyä kirpputoriahdistuksen alla, vaan keskittyä kehittämään omia kulutustottumuksiaan. Tässä omat pilarini tyylin kehittämiseen: Vähemmän, laadukkaampaa, enemmän itsensä näköistä ja sellaista, josta tulee aidosti hyvä mieli.

-Henriikka

Syysenergiaa iholle ja hiuksille

Yhteistyössä Asennemedia ja Bioteekki_mg_3429-kopio

Ihoni on kesän jälkeen auringon paahtama, hiukseni saman ihanan, keltaisen möllykän kuivattamat. Tykkään pisamaisesta nenästä ja rennosta kesäreuhkasta, mutta syksyisin iskee aina ymmärrys siitä, että hiukset ja iho tarvitsevat roppakaupalla uutta energiaa.

Viimeinen kosmetologikerta on jäänyt helmikuuhun: nenän iho halkeilee ja aurinko on paksuntanut ihoa. Monen vuoden jälkeen aloitettu hiustenvärjäys näkyy hiuksissa. Rakastan hopeanvalkoisia hiuksiani, mutta värjäys ja ylläpito vaativat veronsa: hius on kuiva.

Viime viikolla aloitin biotiinikuurin, jotta saisin elinvoimaa takaisin iholle ja erityisesti hiuksiin.

_mg_3379-kopio_mg_3448-kopio

Ei, ei, en mennyt metsään syömään biotiinia, vaan keräämään sieniä. Nappasimme kuitenkin samalla luontoon sopivat kuvat biotiinitablettipurkista: jäkälälle aseteltu Bioteekin Super Biotiini, markkinan vahvin biotiini, on tämän syksyinen kuurini.

Olen jo usean vuoden ajan syönyt biotiinia nimenomaan kuuriluontoisesti ja se sopiikin sellaiseen hyvin. Kynsien kunnon kanssa kanssa en ole joutunut tappelemaan sitten nuoruusvuosien, mutta hiusten ja ihon kanssa useasti. Bioteeni edistää hiusten, ihon ja limakalvojen pysymistä normaalina: käsi ylös kuka ei haluaisi vahvempaa tukkaa tai hyvinvoivaa ihoa ja limakalvoja?

Jutun toisessa kuvassa kämmenilleni on asetettu kuuriannos, 90 tablettia. Syön kolmen kuukauden ajan jokaisena päivänä yhden tabletin. Hintaa kuurille on 12–13 euroa, joten siitä ei ainakaan pitäisi jäädä kiinni. Tablettipurkkeja myyvät luontaistuoteliikeet ja tavaratalojen luontaistuoteosastot.

_mg_3365-kopio_mg_3400-kopio

Itselleni biotiini on ollut vain varakeino, mutta Jannella on ollut hetkiä, kun se on ollut hätäapukeino: liuskoittuvat kynnet, paha atooppinen iho ja yllättäinen hiusten tippuminen pistivät pari vuotta sitten kiiruhtamaan apteekkiin biotiinia hakemaan. Siitä selvittiin onneksi säikähdyksellä, ja Janne palasi ehdaksi itsekseen.

Super Biotiinissa on sekä biotiinia, että metioniinia. Biotiinia kutsutaan myös H-vitamiiniksi. Se on vesiliukoinen ja osallistuu myös energia-aineenvaihduntaan ja edistää hermoston normaalia toimintaa. Metioniini on rikkipitoinen aminohappo, joka auttaa kynsille ja hiuksille tärkeän keratiinin muodostuksessa. Varsinaisia superaineita (niin kuin nuo sienetkin!).

_mg_3491-kopio_mg_3477-kopio

Biotiinia on runsaasta maksassa, munankeltuaisessa, täysjyväviljassa ja vehnänalkioissa. Syön näistä ainoastaan kananmunaa, joten kuurikäytöstä ei varmasti ole haittaa. Seuraavaan listaan saan onneksi useamman rastin: metioniinia on parhaiten punaisessa lihassa, kananmunissa, pavuissa ja kalassa.

Onko teillä vitamiini- tai ravintolisäkuureja syksyn varalle? Onko biotiini tuttu? Onko D-vitamiinit jo aloitettu? Mitä smoothien sekaan sujahtaa?

Energistä, elinvoimaista viikkoa kaikille!

-Henriikka

Sisarusporukalla Hossan Kansallispuistossa

_mg_1295

Mitä jos rehellisestä sisarusreissusta on ehtinyt kulua jo useampi vuosi? Silloin kannattaa tarttua toimeen ja suunnitella sellainen. Meidän nelihenkinen sisarusporukka oli kahden siipan kera heinäkuun lopussa Hossan Kansallispuistossa, Suomussalmella.

Olimme varanneet retkellemme tällä kertaa vain yhden yön. Olimme viettämässä viikkoa Kuhmon kesämökillä, ja koska Hossasta on ollut lähiaikoina niin paljon myönteistä hälinää, päätimme mennä kokemaan maisemat ja metsäpolut itse.

Hauska sattuma oli, että pari viikkoa retkemme jälkeen Retkipaikka nosti yöpaikkamme blogiinsa otsikolla: Onko tässä laavu Suomen kauneimmalla paikalla?

_mg_1100 _mg_1208 _mg_1250_mg_1087

Halusimme mennä metsään viettämään laatuaikaa, emme tekemään ennätyksiä vauhdissa tai kilometreissä. Ylläolevassa kuvasta löytyy vinkki, miksi matkantekomme oli todella etanavauhtista. Heinäkuun lopun mustikka-aika oli käynnissä ja mustikanvarret taipuivat pääni kokoisia, sinisiä marjoja. Itsehillintämme oli huonoa ja kyykistelimme syömään vähän väliä. Kameramieheltä meinasi pettää hermo, kun hän joutui kuvaamaan pyllistelyämme.

Lisäksi toisella veljelläni oli mukana kalastusvehkeet, ja olimme luvanneet pysähdellä ja joustaa myös hänen onnenongintansa mukaan. Eikä tarvinnut onneksi hävetä kalastustaitoja, sillä yhdeltä sillalta nousi parikiloinen hauki. Mieletontä, kun vesi oli niin kirkasta, että hauen liikkeet ja uistimeen tarttumisen pystyi nähdä omin silmin.

_mg_1110_mg_1213_mg_1235

Miten paljon olenkaan nauranut ylläolevalle kuvalle. Elämäni miehet, kaikki keskittymässä olennaiseen. Oikeanpuolisen kaverin ihonväristä ja karvattomista sääristä huomaa, ettei hän ole samasta puusta tippunut omena. Lempiomenani silti!

Harkitsimme Hossassa valitsemamme reitin lisäksi myös Ölökyn ähkäsyä, sen rumasta nimestä huolimatta. Reitin lyhyyden vuoksi jätimme sen kuitenkin ensi kertaan, sillä se sopii päiväretkeksikin oikein hyvin.

Aloitimme Huosivirran parkkipaikalta ja jatkoimme siitä Lipposen salmelle. Reittimme oli oikaistu versio Järvien polusta, ja kilometrejä kertyi yhteensä noin 17 (+laskemattomat mustikkaharhailut).

Reitti ei ollut sellainen jylhä, korkea ja kallioinen, vaan pikemminkin supisuomalaisen sympaattinen kaikkine metsine ja järvineen. Kangasta pitkin kävellessä oli upeaa nähdä vesi molemmin puolin polkua.

_mg_1188_mg_1313_mg_1303_mg_1321

Vaikka patikkamme ei ollut kovin pitkä, tuntui perille pääsy yhtä ihanalta kuin aina. Mikä keidas Muikkupuron laavu onkaan!

Laavu on molemmin puolin ympäröity vedellä, ja järviä yhdistää laavun ohi virtaava kirkas, matala, hiekkapohjainen puro. Heitimme heti rinkat ja vaatteet oitis päältämme ja kahlasimme uimaan.

_mg_1367 _mg_1336_mg_1348 _mg_1390_mg_1484 _mg_1470 _mg_1482_mg_1456

Iltalaavulla oli aikaa syödä ja juoda hyvin, nauraa lapsuuden parhaille mokille ja muistoille ja hieroa kävelystä puutuneita jalkoja. Porot kuljeskelivat laavun ympärillä ja puron lintuperhe pelkäsi meitä kuollakseen.

Teltassa nukutti hyvin, niin kuin aina nukuttaa. Herätessämme kalaveli-Oskari oli jo ehtinyt karata pari tuntia aiemmin kauemmas kalaan. Laavussa nukkuneet kertoivat porojen juosseen aivan telttojen vierestä aamuyöllä, ja sain selityksen oudolle kopinalle kesken unien.

_mg_1488 _mg_1511 _mg_1516 _mg_1550 _mg_1583 _mg_1589 _mg_1682

Hossan flanellipaitaani mätsäävästä aamiaisesta tuli yksi kaikkien aikojen suosituimmista Instagram-kuvistani. Ei siis millään tavalla turha aamiainen, hah. Ilman kuvaakin hetki olisi ollut muistettava: silmät sirrissä, tuttujen tyyppien ympäröimänä ja valtavan hyvä puuro edessä.

Yhdessä vuorokaudessa voi ehtiä paljon, jos vain suunnittelee vähintään keskinkertaisesti. Ensi kerralla Hossassa on koettava tällä kertaa poisjätetty Ölökky, jotta näemme rotkolaakson.

Eilen tuli ensi kerran alkusyksyn lohdullinen alakulo, kesän kaipuu. Voin kertoa, etteivät nämä kuvat ainakaan vähennä tunnetta. Ihanaa sunnuntai-iltaa. Iloitkaa sisaruksistanne ja pitäkää heistä huolta, jos se vain mitenkään on mahdollista.

-Henriikka