7.3.2016

Ravintola BRO: Brunssi 5/5 (+brunssilahjakortin arvonta)

213

–

arvonta, Helsinki, kaverit, ruoka ja juoma, yhteistyöTags: BRO, Bru, brunch, brunssi, gluteeniton, gluteeniton brunssi, glutenfree, hakaniemi, helsingin paras brunssi, helsinki, hiltton, hiltton-hotelli, ravintola bro, restaurant bro, sunnuntaibrunssi, vegaani, vegebrunssi

Yhteistyössä Asennemedia ja Ravintola BRO

Kyllähän te tiedätte, että minä olen brunssibloggaaja. Viikonloppuni ateriat koostuvat pääosin aamu- tai keskipäivän brunsseista, joilla jaksan iltaan ellen yöhön saakka. Suurimpien sunnuntaibrunssien voimalla saatan porhaltaa jopa keskiviikkoon asti.

Tänä lauantaina teimme ystävien kesken kotibrunssin, mutta eilen kävelin valmiiseen pöytään. Pitkästä aikaa sain uuden, mielettömän hyvän brunssin palaamisten arvoisten brunssien listalle, kun olimme testaamassa eilen päivänvalon nähneen Ravintola BRO:n brunssin.

Ehdotin heti tänään työkaverilleni, että menisimme pian uudestaan.

Ravintola BRO:n keskiössä on maku. Ravintolan yhteydessä on myös Hakaniemen ensimmäinen cocktailbaari. Eilen keskityttiin keskipäivän tunnelmiin, kun aamiaisen rinnalle saatiin myös brunssi. 3 x hip hip hurraa.

En osannut olettaa brunssista mitään, sillä halusin mennä paikalle kokemaan itse ilman ennakko-oletuksia. En ollut koskaan ennen käynyt joulukussa Hakaniemen sillan kupeeseen, Hilton-hotellin yhteyteen avatussa ravintolassa. Helsingin brunssikenttää ovat lähiaikoina jyränneet etniset maut, mutta kieltämättä olen jo kaivannutkin sekaan jotain raikasta ja astetta selkeämpää ja skandinaavisempaa.

Ravintola BRO [Bru:]
John Stenbergin ranta 4, Helsinki

Brunssi on tarjolla sunnuntaisin 6.3. alkaen klo 12-15. Hinta on 28 € (lapset alle 12v. 14 €, alle 4v. 0 €). Lisämaksusta tarjolla myös brunssidrinkkejä. Auton saa tarvittaessa pysäköityä parkkihalliin veloituksetta.

BRO:n sunnuntaibrunssipöytään nostetaan runsaasti salaatteja, smoothieita, mehuja, kala- ja äyriäisruokia, hamppareita, munakkaita, sushia, lihaa ja herkullisia hedelmiä ja jälkkäreitä. Erikoiskahvikone palvelee asiakkaita uskollisesti. Tarjonta oli kerrassaan hätkähdyttävän hyvä.

Kahdeksan hengen vaativaan pöytäseurueeseemme kuului useampi vege, yksi vegaani ja useampi gluteenitonta ruokavaliota noudattava. Kaikille riitti runsaasti. Gluteenitonta oli lähes kaikki; muistaakseni vain hampurilaiset ja jokunen salaatti jäi omien vaihtoehtojeni ulkopuolelle. Gluteenitonta leipää sai pyytämällä. Vegeille riitti yhtä lailla ja vegaaneillakin on yllättävän hyvät oltavat: salaattipöydästä sai kasvissalaatteja, sieniä, kasvissushia ja muuta hyvää. Kasvishampparit olisivat tuleville brunsseille tosin hyvä lisä.

Pidin BRO:n kalaruoista kaikista eniten (lohicheviche, savukalamousse, katkaravut…) ja näin kuulin myös usean muun suusta, joten paras brunssi tämä on varmasti niille, joille kala on ok. Myös sievä, lautaselleni leikattu lihanpala oli erittäin herkullista. Kaikille kuitenkin riittää, sen kerron. BRO:ssa käytetään luomua ja lähiruokaa mahdollisuuksien mukaan, mutta niin ruoissa kuin juomissakin mennään maku edellä.

Jos ruoka teki vaikutuksen, niin teki miljöökin. Varaukset oli koottu kirjain kirjaimelta pöydille puisilla Scrabble-kirjaimilla. Valoa riitti, samoin ravintolan korkeutta. Oli myös helppo huomata, että ravintolassa ollaan erityisen ylpeitä suomalaisesta suunnittelusta ja ekologisuudesta. Touchpoint on tehnyt henkilökunnan työvaatteet ekologisesti kierrätysmateriaaleista ja Trashtag-vesilasit vanhoista olutpulloista. Käyttöön on otettu myös alkuperäisiä astioita ja aterimia ajalta, jolloin hotelli avattiin.

Pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät suuria vaikutuksia.

Kympin darrabrunssia saa etsiä muualta, mutta sellaiset ovatkin niin 2010. Korjaan: sellaiset eivät koskaan ole eivätkä toivottavasti olekaan in. Raikasta, herkullista, monipuolista, odotuksia ylittävää brunssia kaipaavan kannattaa suunnata BRO:hun.

Ja nyt lupaamani arvonta: Yksi onnekas voittaa kahden hengen brunssilahjakortin BRO:n sunnuntaibrunssille. Kommentoi tämän viikon aikana, viimeistään su 13.3. vapaavalintaiset kevätterveisesi kommenttiboksiin ja olet mukana arvonnassa.

Kiitos ilahduttavasta sunnuntaiseurasta Ida, Ulla, Noorat, Viena, Aino ja Sami ja mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

-Henriikka

Kuvat: Sami Jämsén

EDIT ma 14.3. VOITTAJA ON NYT ARVOTTU. Onnea nimimerkki ”sammakko”, laitan sinulle sähköpostia. Hurjasti osallistuneita, kiitos kaikille ja aurinkoista kevättä!

6.3.2016

Kun naapurit ei saa päättää

–

muoti, oma tyyliTags: bloggaaja, blogger, fashion, keep cup, mummopyörä, nike, polkupyörä, pyörä, sniikkerit, style, take away muki, tyyli, valkoiset lenkkarit

Meni aikansa, että lopetin odottamasta lunta tulevaksi. Valkoista iloa kesti hetken verran ja nyt on aika suunnata katse vaaleankeltaiseen, ruohonvihreään ja sellaisiin lempeisiin pääsiäisen väreihin.

Kuuntelen juuri Spotifystä Lucaksen Kauniita yhdessä ja hihittelen, miten laaduttomaksi musiikkimakuni välillä liitelee. Nykyisessä kodissamme seinät ovat entiseen verrattuna huomattavasti huokeammat, ja naapurit saavat osansa herkistä falsettipyrkimyksistäni: ”Mä haluan niin, ottaa sust tiukasti kii-i-i ja viedä sut korkeille taivaisiin, mut mä en voi tehdä niin!”

Tämän sunnuntai-illan soittolistaan on kuulunut lisäksi muun muassa Let it be -klassikon monenmoiset versiot ja Levottomat-elokuvan tunnusmusiikkina tuttu Se ei mee pois. Itsellään on hauskinta niissä korkeuksissa, johon ei aivan ääni riitä. Naapureilla kuulijan roolissa tuskin.

Tämä viikonloppu on ollut niin selkeä ja tavallinen. Hyvällä tavalla arjenomainen. Ei ole tarvinnut lähteä reissuun yhtään mihinkään, vaan ystävät ovat tulleet kyläilemään meidän luoksemme. Mitään ei tarvitse kuvailla liiotelluin superlatiivein, vaan tasaisen tappava tyytyväisyys kulkee kaiken halki.

Eilen leivoin sämpylää aamulla, pyöräilin ympäri kaupunkiä päivällä ja istuin iltaa naapurikuppilassa, joka kokoaa koko korttelin yhteen. Juuri sellainen kantapaikka, jossa näkee kaikenlaista tepsuttelijaa: nuorempaa ja vanhaa, pitkää ja pätkää, laitapuolenkulkijaa ja vähän varakkaampaa. Toinen tilaa lasagnea, toinen lasin viiniä. Ja kaiken keskellä kuljeskelee pari koiraa.

Ja kun muutama tuntia istumista on takana, tuo talon emäntä jokaiseen pöytään kauniin sipsikulhon: ”olettehan te varmasti jo väsyneitä kaikesta kuulumistenvaihdosta.”

Polkupyörä kaipaisi keväthuoltoa, minun heleäni lauluääneni falsettiharjoitusta. Mut kaikki kaipaa lempee, eiks niin? Ota kädestä kiinni, mennään lempeemmin.

Reinon tahdissa kevättä kohti.

-Henriikka

polkupyörä/mummin vanha, takki/& other stories, huivi/Cos, kengät/Nike, farkut/Tiger of Sweden, pitsipaita/second hand, muki/Keep Cup

5.3.2016

Sosiaalisten voimien varasto

–

elämä, kaverit, ruoka ja juoma

Olen ollut lähiaikoina sosiaalisesti tavattoman voimaton. En tiedä, koetteko te sosiaalisilla voimilla olevan varasto, jossa pitää olla jotain jäljellä, jotta sosiaaliset tilanteet luonnistuvat? Minusta tuntuu siltä.

Olen samassa paketissa valtavan ekstovertti ja kuitenkin vahvasti introvertti. Ainakin luulen itse, että olen sosiaalisissa tilanteissa vahvimmillani ja saan muista ihmisistä mielettömästi virtaa. Kuitenkin ne samat tilanteet jännittävät usein aivan hirveästi. Ystävän juhliin meneminen, jos ei vieraiden joukossa ole riittävästi tuttuja, tuntuu usein ylitsepääsemättömältä ja harmittavan usein skippaankin tällaiset mahdollisuudet. Toisaalta työroolissa kipittelen vaikka missä kissanristiäisissä ilman turvattomuuden tunnetta. Ilman kilpiä, omana itsenään onkin usein pelottavinta.

Omat sosiaalisten voimieni varastot kertyvät vain, jos pohjalla on:

-Unta, lepoa, ruokaa ja muut täytetyt perustarpeet
-Riittävästi omaa tilaa

Ilman tätä marssijärjestystä en kykene edes järkevän parisuhteen vaatimaan toimintaan, vaikka tietäisikin puolisonsa olevan elämänsä löytö. Väsynyt mieli tekee minusta sosiaalisesti taidottoman vaimon, nälkäinen vatsa kärkkään diktaattorin. Etenkin lepo on itselleni välttämätöntä, jotta olen ylipäänsä kykenevä edes keskinkertaiseen vuorovaikutukseen muiden kanssa. Nälkäisenä tai vähillä yöunilla saatan vielä onnistua, mutta ilman valveillaoloajan lepoa ja rahoittumista en.

Ekstroverteimmät ihmiset lähtevät näiden perustarpeiden täyttämisen jälkeen ihmisten ilmoille. Itse tarvitsen tähän väliin vielä omaa aikaa, että osaan olla kenellekään iloksi. Ja sen on oltava sellaista täysin omaa aikaa, ilman ketään. Saaatan kyllä olla ihmisten keskellä, kirjastossa, kahvilassa tai kaupungin kuhinassa, mutta ajatusteni kanssa haluan olla omineni.

(Sympaattinen haaste arjessa tähän liittyen: kumppani ei koe tarvetta tällaiselle yksinolemiselle ja koputtelee lukittua vessanovea kysellen kuulumisia eikä ymmärrä ehdotusta lähteä kotoa viettämään poikien pleikkari-iltaa: ”eikun mä jään mieluummin viettämään aikaa sun kanssa!”)

Toisinaan sosiaalisten voimien varastoni pullistelee yltäkylläisenä. Kesällä 2010 olin töissä kirkko-oppaana. Kirkko ei ollut se turistien suosimin, ja sain usein viettää päiviäni kutoen sukkia ja harjoitellen laulamista huikean korkeassa parvikirkossa. Päivien jälkeen olin täynnä sosiaalista energiaa: yksinoloa oli niin paljon, että olin valmis tutustumaan tuntemattomiin vastaantulijoihin ja lähteä heidän kanssaan kahvittelemaan. Small-talk tuntui rentouttavalta ja yksinolokiintiö täyttyi työpäivän aikana moninkertaisesti. Samoin kävi muutamana kesänä kesätyöntekijänä taidegalleriassa.

Tällä hetkellä arki on kuitenkin vinhaa. Käyn töissä, kirjoitan blogia ja pyöritän päivätöiden ohella toiminimeä. Sosiaalinen mitta meinaa tulla täyteen jo töihin liittyvissä tilaisuuksissa ja tapahtumissa, vaikka kuinka haluaisin riittää joka paikkaan ja jokaiselle ystävälle erikseen. Parisuhde on hyvä kiilata muiden suhteiden edelle ja siinäkin laatuajan löytämiselle on ollut tekemisensä.

Elämässä taitaa olla vaiheensa. Välillä varasto on täynnä ja välillä tyhjillään, täydellisintä olisi tietysti sopiva tasapaino. Sitä etsiessä.

Tänä viikonloppuna on tuntunut taas pitkästä aikaa siltä, että minusta riittää muillekin. Meillä on yökylävieraina hyvät ystävät ja meidän ihana kummityttö, joka kyllä pitää sosiaalisesti viriilinä. Heräsin tänään seitsemän jälkeen leipomaan sämpylää Asennebrunssille ja vietimme ihanan ruokahetken kauniin naisen kauniissa kodissa. Huomenna treffit toisella porukalla ja ensi viikollekin jo useammat ruksattu kalenteriin.

Armahtava valo ja kevät taitaa automaattisesti tuoda lisävoimia varastooni? Jes, jes, jes! Energiapalkit täyteen ja kadulle kansalaisten jututettavaksi.

Olisi mielenkiintoista kuulla, onko teillä samanlaisia ajatuksia sosiaalisista varannoista?

-Henriikka

Ps. Kuvat on Asennemedian pikkujouluista, sopivat hyvin maaliskuuhun. Kuvissa herkkujen ja kodin lisäksi Ulla, Jenni ja Idan takaraivo.

← edelliset 1 … 345 346 347 348 349 350 351 … 818 seuraavat →