Reilireissulle Eurooppaan äidin kanssa – parasta!

Kaupallinen yhteistyö: reililiput saatu VR:ltä


Keltainen bussi etenee mukavassa tahdissa Riikasta Vilnaan, Latviasta Liettuaan. Liettuan hanavesi on luetun mukaan Latvian hanavettä turvallisempaa jälkimmäisen vanhojen putkistojen vuoksi. Oon vähän hunsvotti noiden vesien kanssa välillä, niin kuin vähän kaikessa. Liian luottavainen. Toisaalta, sillä piirteellä olen myös saanut elämässä aika paljon, usein myös niitä muistettavimpia ja kauniimpia hetkiä ja kohtaamisia.

Interrail äidin kanssa starttasi eilen, kun lautta lähti yhdeksältä Helsingistä kohti Tallinnaa. Kuljemme Puolaan saakka bussein, sillä Viro ja Latvia eivät edes kuulu reilimaihin, ja Liettuassakin linja-autot toimivat vielä huomattavan paljon rataverkostoa paremmin. Äiti reilasi edellisen kerran vuonna 1984, 35 vuotta sitten, samoihin aikoihin kuin nyt, elo-syyskuun taitteessa. Kirjoitti rakkauskirjeitä isälleni ja osti kauniit nyörisandaalit ja mustat herrainkengät. Kuulemma tuliaiseksi toi rakkaalleen boysenmarjahilloa ja kiviä Garda-järven rannalta. Ei muuta. Toisaalta, mitä muuta sitä ihminen voisi toivoakaan?

Eilisen tähtihetkiä oli tajuta, että kotiovi on lukittu ja reissu on alkanut. Äidille täyttä lomaa ja minullekin miltei. 22 yötä ihanaa matkustusta, keskittyen käynnissä olevaan hetkeen. Tällä kertaa olen varannut ennakkoon kaikki bussiliput, maisemajunaliput ja majapaikatkin ja meillä on aina oma huone. Juna-aikataulutkin ovat tiedossa, jopa varavaihtoehdot, jos missaamme jotain. Tämä on stressitön reili, hyvin klassisesti kovin erilainen kuin kaksi aiempaa taittamaani. Tai varsinkaan se ensimmäinen, jolloin vedettiin pelkkää ranskanleipää ja nukuttiin ties missä. Tämä ei ole enää 18-vuotiaan reppureissu-unelma. Mutta en kaipaa turvattomuuden tunnetta enkä väsymystä, kun on yrittänyt nukkua hyvin makuupussissaan rautatieaseman kivilattialla tai mykkyrässä istumapaikalla yöjunassa. Tuntuu hyvältä olla virkeä ja energinen.

Kolme viikkoa äitin kanssa on ihana ajatus. Olin vuosi sitten keväällä isäni kanssa Trans-Siperia junamatkalla Helsingistä Mongoliaan ja sieltä takaisin Venäjän Vladivostokiin. Viime vuoden lopussa sain ajatuksen, että haluaisin kahdenkeskeisin matkan myös äidin kanssa ja lähetin siltä seisomalta viestin:

7.12.2018

klo 13:14, minä:
”Pitäiskö mun ja sun lähteä reilaamaan? Oon tässä miettinyt, että olis kiva sun kanssa tehdä tässä jossain vaiheessa reissu, niin kuin tein isänkin kanssa. Se vois olla ihan joku muukin reissu! Mutta tuli meileen, että reilihän vois olla aika hauska.”

klo 13:23, äiti:
”Joo, reilaamaan. Sopii!”

klo 13:23, minä:
sydän

klo 13:39, äiti:
peukku, pussaava naama

Ja täällä sitä nyt ollaan. Eilisiltana, hämmentävän lyhyen matkustuksen jälkeen (2 h lautassa ja 4,5h bussissa), olimme yhtäkkiä jo Riikassa. Illalla kuljimme ympäri vanhaa kaupunkia, ihailimme paikallista designia ja arkkitehtuuria, ja tunsimme itsemme onnekkaiksi kaupungin hiljalleen pimetessä. Nostimme ruusulimsamaljat kaiken kunniaksi ja totesimme, että tuskinpa tullaan riitelemään. Totesimme myös, että varmaan kolmen viikon jälkeen mukava nähdä vähän muitakin ihmisiä.

Tämä on sellainen siirtymäriittimatka. Vähän kuin uusi elämä olisi jotenkin alkamassa. Oon täyttynyt kivasti uudesta energiasta, odotan syksyä suurella innolla. Kaikki on tosin hyvin. Koen olevani taas ihan oma itseni. En matkalla omaksi itsekseni, vaan jo ihan oma itseni.

Jos teillä on vinkkejä Vilnaan, Bialystokiin, Ostravaan, Sankt Pölteniin, Mariezelliin, Rijekaan, Blediin, Salzburgiin, Lyypekkiin tai Malmöhön, niin voi laittaa vinkkejä tulemaan. Otamme kiitollisina vastaan. Kiinnostaa: luonto, paikallinen elämä ja käsityökulttuuri, kahvi, ruoka, elämän ihmeellisyys. Ei niinkään kiinnosta: puuduttavan syväluotaava historiallisuus, museot tai sisäilma, shoppailu.

On ihana, kun voi nauraa yhdessä, puhua tai olla puhumatta. Äskeinen keskustelu tiivisti hyvin kommunikaation helppoutta:

”Älä hölötä.”
”Hölötänpäs.”

-Henriikka

Kaksi vastuullista yhdistivät voimansa: NOSH x Sasta SUUNTA parkatakki

Kaupallinen yhteistyö: Nosh Company

Katselen juuri ulos kotini ikkunasta. Sade hakkaa täysiä peltiseen ikkunalautaan ja sisään tulee sateen tuoksu. Kohta on laitettava ikkuna kiinni. Vaikka rakastankin sadetta, tuntuu ihanalta, että tällaisella kelillä on kahvikupin kanssa sisällä. Mutta ensimmäisiä päiviä kun on kunnoll syksyinen olo. Ruudulla pyörivät kuvat Ylläkseltä parin viikon takaa – itse asiassa tuolla Lapissa alkavan maaruskan havaitessani tunsin syksyn ensimmäistä kertaa.

Syksyn tunnistaa myös siitä, että pitkät hihat ja lahkeet alkavat yllättäen taas kiinnostaa. Villapaidat ja -sukat alkavat kuulostaa ihanalta ajatukselta, jos eivät sitä ole olleet jo koko kesää, ja vinttikomeron syystakkilaatikko tekee mieli kipittää hakemaan.

Itselläni on alkusyksyyn uusi suosikki, jonka vuoksin odotan tuulisempia, kylmempiä kelejä. Kaksi vastuullista, kotimaista yritystä yhdistivät voimansa ja syntyi NOSH x Sasta SUUNTA parkatakki.
 

Tuo takki on juuri sellaista, mitä olen kaivannut suunniteltavaksi. Kaupunkikäyttöön erinomaisesti soveltuva, mutta erävaatteitteni ominaisuuksilla.

Vaikka käytänkin niin sanottuja luontokuteitani rohkeasti myös Helsingin keskustassa viilettässäni, on taskusta tippuvat havunneulaset ja kaikkialla leviävä savuntuoksu välillä vähän liikaa. Palaveriin tekisi mieli saapua jossain vähän urbaanimmassa takissa, mutta paikalle kävellessä tai pyöräillessä, saati tällaisten syyssateiden armoilla, ei tee mieli karsia teknisistä ominaisuuksista.

Mitä toimivimpiin vaatteisiin tottuun, sitä vaikeampi on vaihtaa takaisin epäkäytännöllisiin ja toimimattomiin kamoihin, etenkään jos ne hyvät kamat näyttävätkin hyvältä. Mitä monikäyttöisempi vaate, sen parempi.

Totta kai on myös todella suuressa roolissa, millaisten yritysten tuotteita kantaa ja samalla koko ajan edustaa. Ainakin itselläni on ihan erilainen tunne pukeutua vaatteisiin, joiden tiedän olevan vastuullisia.

SUUNTA-parkatakki syntyi kahden arvostamani brändin yhteistyönä: Sasta ja NOSH jakavat samat vastuulliset arvot ja halun suunnitella laadukkaita ja kestäviä vaatteita, jotka näyttävät ja tuntuvat hyvältä päällä. Uuteen, raparperinpunaiseen parkaan on ilo ja ikään kuin kunniakin pukeutua.

Sastan vaatteet ovat olleet käytössäni jo vuosia ja kestävyydestä kertoo jo paljon se, että olen myös perinyt isovanhempieni vanhaa Sastaa heidän lähtiessä taivaankotiin. NOSH on itselleni uusi tuttu: ekologisia naisten- ja lastenvaatteita myyvä yritys perustettiin 10 vuotta sitten, visiona tuoda markkinoille iloisia, laadukkaista luonnonmateriaaleista valmistettuja lastenvaatteita. Siitä muutaman vuoden päästä lanseerattiin NOSH vaatekutsut ja viisi vuotta sitten mallistoon saapuivat myös toivotut naistenvaatteet. Tämä takki on jotain ihan uutta, kun Sastan pitkän linjan tekninen osaaminen tuotiin mukaan kuvioihin.

SUUNTA parkatakki on vettähylkivä ja hengittävä. Takin materiaali on polyesteri-puuvillasekoitetta: materiaalista 35 % on luomupuuvillaa ja 65 % muovipulloista valmistettua kierrätettyä polyesteria. Veden hylkivyyden tuo takin vesipohjainen, ympäristöystävällinen ja biohajoava Nikwax Cotton Proof™ -käsittely, kun taas vaatteen käyttöikää pidentää Nikwax Cotton Proof™ -käsittely, joka on helppo uusia pyykinpesukoneessa.

Takissa on huolella mietittyjä yksityiskohtia, jotka monipuolistavat käytettävyyttä ja tekevät takista entistä mainiomman: Roosaliinan kanssa innostuimme erityisesti hihan heijastimista ja hihansuiden säätöneppareista. Myös vyötärön ja hupun säätönyörit sekä kaksisuuntainen vetoketju tuovat takkiin säätövaraa ja käytettävyyttä eri sääolosuhteissa tai esimerkiksi pyöräillessä.

Takin leikkaus sopii yhtä lailla kaupunkiin kuin luontoympäristöönkin. Värejä on nuo kaksi: päälläni oleva raparperi ja Roosaliinan päällä oleva, klassinen musta. En malta odottaa, miltä takkimme näyttävät ruskan keskellä.

En ole vuosiin käyttänyt talvisin retkeillessä toppatakkia, vaan lisännyt vaan kerroksia takin alle tai päälle. Vaikka tämäkin takki on periaatteessa kolmen vuodenajan, saa takin kerrosten avulla helposti ympärivuotiseksi.

Nyt mielessä on kuitenkin erityisesti tämä kaikkialta päälle vyöryvä syksy. Pihan sade ei ole lakannut, yltynyt vaan. Miten maagista olikaan aamulla herätessään kuulla sade. Lähden lauantaina kolmeksi viikoksi reissuun, maata pitkin Kroatiin ja takaisin, mutta sieltä palatessani pitäisi olla kunnon syksytunnelma ja etelässäkin jo alkava ruska. En ole vielä miettinyt kunnollista ruskaretkeä, joten saattaa hyvinkin olla, että pysyn Suomineidon helmoissa. Onneksi syksy valtaa kuitenkin koko maan ja takaisin pohjoiseen voi junailla sitten taas marraskuun melankolioissa tai ensilumien laskeutuessa Lappiin.

Mitäs sanotte SUUNTA parkatakista? Kuulisin mieluusti mielipiteitä. Julkaisen illalla Instagramissa kuvan, jossa arvotaan takki yhdelle onnelliselle (tai ainakin onnekkaalle), joten siellä kannattaa olla myös tarkkana.

Minä lähden nyt vaihtamaan punaisen takin päälleni, niin pystyn kohtamaan tuon taivaalta alas rysähtelevän sateen juostessani pian kodin lämmöstä ulos elokuun lopun tunnelmaan.

Huonoja säitä ei ole olemassakaan. Tai jos on, niin syyssateet eivät ainakaan.

-Henriikka

SUUNTA parkatakki NOSH vaatekutsuilta, edustajalta tai verkkokaupasta nosh.fi

Kuvat: Eetu Leikas / Musko Visuals

Suomalainen Utua – laadukkaita, vastuullisia ja ajattomia nahkalaukkuja

Kaupallinen yhteistyö: Utua

Sain aiemmin keväällä viestin tuntemattoman brändin edustajalta.

”Utua on kasvava kotimainen tuotemerkki, joka valmistaa laadukkaita nahkalaukkuja.  Tuotteet suunnitellaan Pohjois-Pohjanmaalla Raahessa, vanhankaupungin ytimessä, 1800-luvulla rakennetussa puutalossa. Laukuissa käytetty nahka käsitellään Italiassa ja tuotteet ommellaan Kreikassa, pienessä perheomisteisessa ateljeessa käsityönä. Utuan toiminnan taustalla ovat eettiset ja ekologiset arvot.”

Luin viestiä suurella mielenkiinnolla. En ollut koskaan aiemmin kuullut Utuasta yhtään mitään. Kun sitten lähdin selailemaan tuotteita interwebin pyörteisiin, yllätyin. Laukuthan ovat aivan superkauniita, sanojensa veroisia. Ja vaikka laukut ovatkin sellaisia hienoja laatulaukkuja (Tiedättehän? Sellaisia, että sellainen ostetaan vasta aikuisena ja harkiten), niin isona arvona paistoi kuitenkin läpi niin maa- kuin ihmisläheisyys.

Tarkemman tutkimisen jälkeen lähdin mielelläni yhteistyöhön mukaan, sillä jaamme paljon samanlaisia ajatuksia ja lähtökohtia elämään ja ihmisenä sekä yrityksenä toimimiseen. Lopulta matkustin heinäkuun lopussa Raaheen tapaamaan yrityksen perustajaa sekä pientä ydintiimiä ja kuulemaan, mistä kaikessa on kyse. (Spoilaan: kyse on intohimosta ja visiosta, estetiikasta ja käytännöllisyydestä, meren tuomasta inspiraatiosta ja siitä, kuinka unelmia lähdetään toteuttamaan, jopa vähän kahelistikin.)

Utuan lähtökohdat ja synty vuonna 2014

Utuan ensimmäinen laukkumallisto lanseerattiin vuonna 2014, ja viime syksynä laukkujen oheen tuotiin myös merinovillaiset asusteet, jotka on valmistettu Suomessa. Näiden lisäksi mallistosta löytyy myös koruja, huiveja ja lompakoita.

Utuan taustalta löytyy vahva visionääri, Piia Vähäsalo. Koko brändi lähti rakentumaan hänen visionsa ja inspiraationsa päälle – lähtökohtana tarve saada luotua laadukas käsilaukku.

Piian tärkeistä henkilökohtaisista arvoista, eettisyydestä ja ekologisuudesta, tuli myös
Utuan toimintaa ohjaavia arvoja, ja luontoihmisenä Piia lähti luonnollisesti ammentamaan siitä. Ympäröivästä luonnosta tulee myös nimi Utua; valkoisesta udusta mitä leijailee peltoaukeiden yllä.

Jos perustajan nimi kuulostaa teistä kummallisen tutulta, on siihen selkeä syy: kirjoitin viime viikolla merellisestä viikonlopustani Raahessa, ja uniikissa majapaikassani, Langin Kauppahuoneella, on samanniminen perustaja. Joo, kyllä. Ihan sama Piia. Juuri se energinen ja idearikas.

Utua tänään

”Haluamme suunnitella kestäviä ja monikäyttöisiä laukkuja nimenomaan suomalaisille naisille, helpottamaan ja ilahduttamaan heidän arkeaan. Haluamme, että laukkujen hinnat ovat sellaiset, että mahdollisimman moni myös pystyisi hankkimaan Utuan itselleen”, kuvailtiin minulle kahvikupin äärellä Raahen showroomilla, mistä osa tämän kirjoituksen kuvistakin on.

Laukut ovatkin nimenomaan sellaisia, joiden uskon kestävän hyvin aikaa ja kulutusta. Linjat ja muodot ovat selkeitä ja skandinaavisia, mutta mukana on myös paljon iloa, yksityiskohtia ja yllätystä. Kaikki on tehty käsityönä, äärimmäisellä ammattitaidolla, minkä kyllä huomaa yksityiskohdista. Aloin haaveilla itsekin tutusta, kreikkalaisesta ateljeesta, jonne lähettäisin visioitani ruutupaperille rustailtuina. Vaan ehkäpä kuitenkin on ihan hyvä, etten laita puulusikkaani joka soppaan.

Kaikki laukut eivät tietysti kolahda minulle, sillä mallisto on vaihteleva, mutta suuri osa iskee. Itse ihastuin siihen, että Utuan valikoimista löytyy myös väriä, sillä vaikka moni tarttuukin mustaan, voisin itse hyvin kuvitella hankkivani juuri tuollaisen tulenpunaisen tai kirkkaankeltaisen nahkalaukun. Varsinkin pienemmät laukut ovat sellaisia, joihin valitsen mieluummin jonkun iloisemman sävyn. Tänä kesänä Utuan valikoimiin on tullut muun muassa vihreää ja tuota kaunista oranssia, joista varsinkin jälkimmäinen näyttää omaan silmääni niin ihanan syksyiseltä. Oranssi on ollut jo usean vuoden yksiä suosikkisävyistäni.

Langin Kauppahuoneen kyljessä, Raahen vanhassa kaupungissa sijaitsevan showroomin lisäksi Utua on avannut brändimyymälän Helsinkiin, Aleksanterinkadulle viime joulukuussa. Tämän lisäksi tuotteita on myynnissä verkkokaupassa ja kaikissa Sievi Shop -myymälöissä kautta Suomen.

Vastuullisuudesta

Olen aina alkuun vähän sellainen skeptikko, että en niele aivan ykkösellä puheita yrityksen vihreydestä. Raahessakin oli kova tenttaus Utuan toimintatavoista. Pääsivät kyllä seulan läpi aika hienosti, eikä tarkentavat kysymykset saaneet aikaan muminaa.

Utuan tuotteet ommellaan Kreikassa, perheomisteisessa ateljeessa, korkeatasoisesti ja pääosin käsityönä ommeltuna. Työtä tekevät aikuiset ihmiset, jotka saavat työstään kunnollista palkkaa. Ateljeetyönä tehtyjen laukkujen valmistusmäärät ovat luonnollisesti pieniä, mutta uutta tulee useita kertoja vuodessa. Klassikkomallien ja -sävyjen rinnalle tulee aina kausittain myös uutuuksia ja kokeilevampia värejä, kuten pian saapuva viininpunainen ja jo-mainittu tummahko oranssi. Merinovillaiset asusteet, joita alla olevassa kuvassa jo näkyykin, tulevat laajemmin myyntiin syyskuussa ja malleissa esiintyy mm. viininpunaista sävyä.

Tuotteet valmistetaan laadukkaasta nahasta, jotta tuote olisi mahdollisimman pitkäikäinen, sillä vaikka tuote olisi kuinka hienosti tehty, on se kova kuormitus ympäristölle, jos se ei kestä käytössä. Käytetty nahka, josta osa on kasviparkittua, tulee pohjoismaista, missä eläimiä kohdellaan hyvin ja se on ruoantuotannon sivutuotteena syntynyttä.

Italialaisella nahanvalmistajalla on nykyaikainen, turvallinen tuotantolaitos ja muun muassa suljettu vesikierto, eli mitään ei päästetä luontoon puhdistamatta. Nahanvalmistus tapahtuu siis ympäristöystävällisesti ja laukuissa käytetyn nahan valmistusprosessille onkin myönnetty sekä laatu- että ympäristösertifikaatti.

Ensimmäinen Utuani ja omat suosikkini mallistoista

Yhtenä suurimpina teemoina mieleeni jäi Raahen reissulta se, että Piia korosti, että toivoisi laukkujen tuovan iloa käyttäjiensä arkeen. Että aina laukun nähdessään, kantaja voisi ilahtua Utuastaan.

Tämä on ainakin omalla kohdallani toteutunut laukkuni kohdalla. Sain reissullani, osana yhteistyötä, valita mallistosta itselleni suosikin. Punnitsin pitkään monen laukun välillä, sillä vaikka mallistoista tietysti löytyy monenlaisia laukkuja, omaan tyylini sopivia laukkuja oli useita: kasviparkittu Bergen-käsilaukku, kirkkaanpunainen ja jämäkkä Vantaa-shopperi, keltainen ja kompaktille kameralleni sopiva Espoo ja esimerkiksi klassinen Visby-satulalaukku.

Lopulta seikkailijamieleni voitti (taas kerran), ja valitsin valikoimasta Iso-Kraaseli-repun. Tummanruskeasta, kasviparkitusta nahasta tehty laukku tuo myös tarinan mieleen, sillä kävin Raahen viikonloppuna meloen tuolla Iso-Kraaselin saarella ja pookilla. Tiedän kokemuksesta, että kiinnyn ja pidän aina parempaa huolta niistä tavaroista, jotka kantavat myös muistoja ja tarinoita mukanaan. Nyt minulla on Raahen auringonlasku, kajakkia vasten liplatteleva vesi ja Iso-Kraaselissa nautiskeltu kahvi ja omena-kaurapaistos mukanani, kun kuljen läppärireppuni kanssa ympäri maita ja mantuja.

Tämän kirjoituksen kuvat on otettu sekä Raahen showroomilta ja Aleksanterinkadun brändimyymälästä – kaksi erilaista maailmaa, joihin kumpaankin Utuat istuvat hyvin. Puhuimme utualaisten kanssa hyvin alustavasti myös lukijaillasta, jonka Aleksanterilla voisi järjestää, mutta katsotaan nyt ensin, millaisen vastaanoton brändi teiltä ylipäänsä saa. Ainakin Raahessa julkaisemieni stoorien perusteella, moni innostui kovasti, eikä itseni kaltaisesti ollut koskaan vielä Utuasta ennen kuullutkaan.

Vihreät ja vastuulliset yrityksetkin kääntyvät vähän itseään vastaan, jos tuotteita luodaan ilman tarpeita. Utuasta jäi aidosti sellainen olo, että vaikka kyseessä on tietysti kaupallinen toimija, niin tuotteita tehtiin ihminen, ei myynti edellä. Sellainen ansaitsee aina tulla nähdyksi ja kuulluksi. Varsinkin, jos kaikkea tehdään niin sympaattisesta paikasta käsin kuin Raahen vahan kaupungin Pekkatorin laidalla olevasta puurakennuksesta.

-Henriikka

Koodilla ”aamukahvilla” kaikkiin syyskuun loppuun mennessä tehtyihin verkkokauppatilauksiin veloituksetta Organic cream -hoitoaine, joka on markkinoiden ensimmäinen vegaanihoitoaine ja soveltuu niin pintanahkaisten laukkujen kuin kenkien hoitamiseen. Hoitoaine säilyttää materiaalin pehmeänä ja kestävänä. Kirjoita koodi viestikenttään tilauksen yhteydessä.

Asukuvat: Lilli Salminen / @lillisofia