Mutta minä olen tyhmä ja nauran auringolle

_MG_0650 kopio

Ollapa mökillä. Plus-asteita yli 20 ja iltaisin mukava, viileä tuuli. Puilla pitkään lämmitetty iltasauna ja leiskuvanpunainen pyyhe päähän käärittynä tervashampoon tuoksuisen hiustenpesun jälkeen. Vastarannalla vain oma kaiku vastaamassa, lisäksi ehkä muutama tallusteleva karhu tai peura.

Illalliseksi isoveljien pyytämää kalaa, jälkiruoaksi muurinpohjalettuja, lakkoja ja kermavaahtoa. Aamukahvit terassilla, rumat kengät jalassa. Liian pitkään viipyneitä iltoja, varhaisia aamuja ja iltapäivän torkkuja. Ja täysi unohdus siitä, että kulkee alati meikittä, paljain varpain ja ajatukset juuri olevassa hetkessä.

_MG_0649 kopio

Tyhmät ja viisaat

Minä nauran auringolle
Sekin nauraa.
On tyhmää nauraa auringolle
isä, äiti, eno ja täti
eivät koskaan naura sille.
Sillä he ovat isoja ihmisiä.
Ja isot ihmiset ovat viisaita.
Ja viisaat eivät näe mitään.
Viisaat eivät ymmärrä mitään.
Viisaat eivät yhtään tunne aurinkoa.
Mutta minä olen tyhmä
ja nauran auringolle.
Minä melkein luulen, aurinko,
että sinäkin olet tyhmä.
Me nauramme viisaita, aurinko!

– Uuno Kailas

_MG_0656 kopio

Ollapa mökillä, metsässä samoilemassa ja mättäällä istumassa. Suuri pelkoni on, että kaupunki tekee minusta ikävän ja itsekeskeisen. Että kaikki potentiaaliset mahdollisuuden rippeet olla hyvä ja mukava majailevat rauhan keskellä, enkä minä ymmärrä olla niitä etsimässä.

Minä en halua olla sellainen runon viisas ihminen,
joka ei näe mitään,
joka ei yhtään tunne aurinkoa.

-Henriikka

Gluteeniton kotibrunssi ja porkkanasämpylöiden resepti

yhteistyössä Asennemedia ja Semper Gluteeniton_MG_0356 kopio

Tämän kauniin lauantaiaamun aiheena on bru-bru-bru-brunssi! Yllättikö? Niin, ei minuakaan. Tällä kertaa mennään kuitenkin kotitekoisella brunssilla ja vieläpä gluteenittomalla sellaisella.

Kokoonnuimme pari viikkoa sitten lauantaina Ullan luokse, ruoan ääreen aamupäivää istumaan. Olin herännyt seitsemältä aamulla leipomaan, jotta saisimme nauttia tuoreista porkkanasämpylöistä. Myös Ulla oli pistänyt parastaan ja tehnyt ihanan sienipiiraan.

Aamupäivä taittui nopeasti iltapäiväksi ja tarjoilut hupenivat pöydältä murto-osaan alkutilanteesta. Yleensä brunssitarjoilujen keskeltä löytyy melko paljon gluteenillisia vaaranpaikkoja. Tuntui niin ihanalta, ettei minun tarvinnut varoa pöydästä mitään.

_MG_0301 kopio_MG_0037 kopio _MG_0308 kopio

Opiskeluaikanani minun oli tapana leipoa huikeat määrät sämpylöitä ja pakastaa niitä systemaattisesti. Keliakian myötä sämppyily on kärsinyt aika lailla. Brunssiaamuna leipomani porkkanasämpylät onnistuivat kuitenkin niin hyvin, että tein niitä heti seuraavalla viikolla uudestaan:

Gluteenittomat porkkanasämpylät
n. 20 kpl

4 dl vettä
1/2 dl ruokaöljyä
50 g hiivaa (tuoretta)
2 dl hienoksi raastettua porkkanaa
2 dl Semper Tattari&teff -jauhoa
2 rkl siirappia
1 tl suolaa
1 pkt (500g) Semper Karkeaa gluteenitonta jauhoseosta

Lämmitä vesi-öljyseos kädenlämpöiseksi. Liuota hiiva seokseen. Lisää siirappi, suola ja
porkkanaraaste ja lopuksi jauhot (säästä n. 1 dl karkeaa jauhoseosta leivontaan). Sekoita tasaiseksi esim. yleiskoneella. Taikina saa jäädä hieman löysäksi.

Kohota lämpimässä paikassa peitettynä n. 30 min. Jaa taikina n. 20 osaan, leivo sämpylöiksi ja nosta leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille. Anna kohota leivinliinan alla n. 10 min. Paista 250°C:ssa n. 10 min.

Gluteenittoman sienipiirakan ohjeen löydät Ullan blogista.

_MG_0481 kopio_MG_0318 kopio_MG_0366 kopio_MG_0400 kopio _MG_0402 kopio

Ja mitä brunssilla tarjoiltiin? Hedelmiä, juustoja, hilloja, keksejä, jugurttia, sämpylöitä sekä näkkäriä erilaisten täytteiden kera. Ja tietysti sitä sienipiirasta.

Semperin tuotteet ovat varmasti jokaiselle suomalaiselle keliaakikolle vähintään jonkun verran tuttuja. Itsekin olen käyttänyt esimerkiksi jauhoja ja näkkileipiä monet, monet kerrat, koska niitä löytyy lähes joka kaupasta. Harmillisesti ihania Tattari&teff -jauhoseosta ja Supernäkkileipä Chiaa saa ainakin toistaiseksi vain K-ryhmän isoista cittareista ja supermarketeista, eikä ollenkaan S-kaupoista.  Tällä kertaa esillä oli kuitenkin tuotteita luonnollisesti tosi laajasti, kun rakensimme koko brunssin Semperin valikoiman ympärille.

Tattari & Teff -jauho (sienipiiraspohja, sämpylät)
Karkea jauhoseos (sämpylät)
Kolmen suklaan herkuttelukeksi
Valkosuklaa-parapähkinä-herkuttelukeksi
Supernäkkileipä Chia
Kauratyynyt
Riisimurot

Niistä tuotteista, joita ei brunssilla tarjottu, erityisen tuttuja itselleni ovat kaikki kaurahiutaleet, kikherne- ja linssisipsit sekä tattari- ja rosmariininäkkileivät. Vaikeampi luetella mitkä tuotteet eivät ole tuttuja ja suosituksen arvoisia, sen verran kovan Semper-myllyn läpi on viime vuosina pakon edessä pyörähtänyt.

Itseäni hämää aina eniten sellaiset tuotteet, jotka yrittävät liikaa imitoida gluteenituotteita. Siksi Semperinkin valikoimasta parhaita tuotteita ovat ne, jotka on lähdetty kehittämään lähtökohtaisesti ihan omaa reittiään.

_MG_0376 kopio _MG_0386 kopio _MG_0408 kopio _MG_0475 kopio

_MG_0507 kopio _MG_0522 kopio

Ullan mielestä kattaus oli epämääräinen ja astiat liian eriparisia. Minä taputtelin olalle ja vannotin, että hyvältä näyttää. Juuri sopivan epämääräisiä ja eriparisia oli nimittäin myös kaikki pöydän ympärillä istuneet. Kiitos toiselle brunssin hostaajalle. Sienipiiras oli yliveto. Ja kiva, kun ruoka kelpasi Jella, Anne, Aino.

Taidan taas kutsua itseni tämän tutun pöydän ympärille joskus lähitulevaisuudessa, koska näyttää vakavasti siltä, ettei meidän tahdillamme uuteen kotiimme ole tulossa ruokapöytää vielä moneen kuukauteen.

-Henriikka

Maailma aukee, estot lähtee

Perjantai! Ooli-ooli-oo!

Perjantain riemuitsemisesta tulee aina sellainen olo, että viikonlopun ulkopuolinen elämä olisi jotenkin kuraista. Itselläni se ei kuitenkaan johdu siitä. Viikonloput ovat vain vaihtelua, ja lauantai sekä sunnuntai vähän erilaisia päiviä muuhun viiteen verrattuna. Perjantai-iltaisin minut valtaa sellainen miellyttävä tunne, kuin antaisi itselleen luvan romahtaa sopivasti.

Maailma aukee, estot lähtee. Joo ja sylkee vaihtuu, itketään kun siltä tuntuu. Tiedättehän tunteen?

Anteeksi, lähti petoraiteille jostain syystä. Tarkoitukseni oli kuvata sellaista koko kropan ja mielen läpi hulahtavaa helpotuksen ja tyytyväisyyden tunnetta, kun voi nakata päivätyön To Do -listan hetkeksi syrjään. Siitäkin huolimatta, että minulla on maailman kauneimpia, kukkakuvioisia listoja Papershopista, on varsin mukavaa olla välillä tuijottamatta niitä.

Sen sijaan ystävien tuijottelu tuo mukavaa vaihtelua. Nämä kakkukuvat nähdessäni kutsuin itseni kylään kakkua syömään. Ja tänään työpäivän jälkeen minua odotti pakasteesta sulamaan otettu pala, jonka päällä kiikkui karhunvatukka. Valehtelematta olin odottanut tuota hetkeä koko viikon!

Siinä ne perjantain alkuillan tunnit sitten hurahtivatkin. Ida oli onnellinen ja hämmästyttävän flegmaattinen, minä puhua pulputin kuin hiihtoretken jälkeen odottava hernerokka. Taukoamaton kailotus, sietämätön kaveri. Ptyi! Olin jo ennättänyt perjantai-olotilaan, Ida vielä keräili raukeana kiireisen viikon kadottamia voimiaan. Ida mutusti tummaa leipäänsä, minä moniviljanäkkäriäni. Ja voitte vain arvata kummalla oli kahvia ja kummalla teetä.

Naurua riitti, suunnitelmia samoin. Ehdimme jo miettiä, onkohan toukokuussa jo piknik-kelit ja koskahan jaksaisimme tanssia aamuun asti. Lupasin aloittaa unirytmin kääntämisen, että jaksan toukokuussa juhlia joku kerta yli keskiyön. Ennenkuulumatonta.

Nautitaan viikonlopusta. Minä suuntaan huomenna siskon kanssa Kirkkonummelle rentoilemaan.

-Henriikka