Viime päivät ovat olleet surkeita, kertakaikkisen surkeita. Sisällöltään ne ovat olleet yhtä kultaisia kuin kaikki muutkin päivät, mutta tuo sateen ja pimeyden määrä! Huh huh. Taistelen usein tuulimyllyjä vastaan, pimeitä päiviä ja pimeitä öitäkin vastaan, mutta voimani alkavat olla ehtyneet. Muutan Lappiin.
Eikun ihan oikeasti, olen ensi kertaa miettinyt tosissani muuttoa Lappiin. Saisi lumilautailla päivät pääksytysten, kaivautua lumikekoihin ja ottaa sinisävyisiä kuvia (siellähän ei siis tehdä ikinä töitä).
Tiedän, etteivät ystäväni tai perheeni kuuna päivänä uskoisi, että voisin kärrätä elämäni pohjoiseen. Mutta olen vähän sellainen joko tai. Luulen, että muutan Lappiin, jos en jää loppuelämäkseni Helsinkiin. Ja tällä hetkellä täällä harmaudessa ei kyllä tee mieli asua.
Kuvien hetki oli vain vähän luminen, mutta suuresti kaunis. Olen saanut kuin saanutkin nauttia lumesta tänä ”talvena” ihan pienen hetken. Voi sitä riemua, kun ajoimme muutama viikko takaperin Hämeenlinnaan ja auton ikkunasta näkyvä maisema muuttui lumiseksi. Vanajanlinnan pihalla oli seitinohut lumikerros ja kaikkialla oli niin kaunista. Jos olisin tajunnut, olisin tehnyt lumienkeleitä. Ja lumilinnan. Ehkä muutaman kuuraparta-lumiukonkin.
Odotan niin hartaasti lunta. Jos ei muuta, niin tykkilunta.
Jos haluaa elää loppuelämänsä Helsingissä, kannattaa ehkä tottua odottamaan.
Gluteenittomat tähtitortut, well that’s new! En ollut vielä koskaan yrittänyt leipoa sellaisia itse ja nyt oli korkea aika. Ja koska nyt kerran sai valita kaiken, pienensin koonkin neljäsosaan. Normaalit tähtitortut ovat makuuni liian suuria kerralla hotkaistavaksi, joten päätinkin tehdä satsin coktail-kokoisia tähtiä. Ihan uudenlaisia torttuja. Tässä ne siis tulevat: maailman söpöimmät minitortut!
Tällä ohjeella tulee helposti käsiteltävä taikina. Gluteeniton taikina on toki huomattavasti haastavampi kuin normaali vehnänen, mutta tortut onnistuivat oikein hyvin. Taikinassa oleva kananmuna parantaa taikinan käsiteltävyyttä, mutta se ei ole välttämätön. Alla olevassa ohjeessa kerrotaan myös, miten tehdä taikinan kananmunaton versio.
Normaaleista torttulevyistä leipova saa pienet versiot, kun jakaa neliönmallisen torttulevyn neljään osaan. Ja mikään ei tietysti estä tekemästä aivan normaalinkokoisia torttuja. Suosittelen kuitenkin joskus kokeilemaan näitä miniversioita. Ovat hauskoja, suloisia jälkiruokia eikä makeaa tule välttämättä ahdettua yhtä paljon miniatyyrileivosten myötä.
Helppo, gluteeniton torttutaikina
250 g voita/margariinia
5½ dl Semperin hienoa jauhoseosta tai vastaavaa
1 tl leivinjauhetta
250 g maitorahkaa
1 kananmuna (+ toinen voitelua varten)
½ tl ksantaania
1 tl psylliumia
+ täytteeksi luumu- tai omenamarmeladia
Nypi rasva ja jauhot (joihin on sekoitettu leivinjauhe ja mahdollinen ksantaani sekä psyllium) hyvin. Lisää joukkoon rahka ja kananmuna hyvin sekoittaen. Koveta taikinaa viileässä ainakin pari tuntia (hehe, itse pidin kiireen vuoksi vartin pakkasessa).
Ota taikinasta kerrallaan noin nyrkin kokoinen palanen ja vaivaa se jauhotetulla pöydällä kiinteäksi. Kaulitse taikinapala noin puolen sentin paksuiseksi levyksi ja ota levystä muotilla tai veitsellä paloja. Laita palojen päälle marmeladia ja taittele haluamallasi tavalla. Voitele tortut kananmunalla ja paista 225 asteessa vajaa 10 minuuttia.
Ohjeesta tulee noin 20 joulutorttua.
Kananmunaton versio: Jätä taikinasta kananmuna pois, vähennä jauhomäärää ½ dl. Valmista taikina muuten ohjeen mukaisesti. Älä voitele torttuja millään ennen paistoa.
En ole koskaan suuremmin välittänyt luumuhillosta, kun taas omenahillo on aivan suosikkia. Janne sen sijaan vaati perinteistä luumuhilloa. Niinpä täytimme puolet minitortuista Dronningholmin Tähtitorttu omena-kanelimarmeladilla ja puolet Dronningholmin Tähtitorttu luumumarmeladilla. Molemmat saivat mitä tahtoivat.
Onhan tuo gluteenittomalla taikinalla ährääminen aikamoista. Toisaalta tulee vielä enemmän käsillä tekemisen fiilis ja valmiit tortut tuntuvat maistuvan paremmilta, kun on veivannut jauhoisin käsin kaikki alusta loppuun taikinaa myöten.
Aika söpön näköisiä, vai mitä? Normaalilla taikinalla saisi vielä kauniimpia ja ilmavampia, kun lehtitaikinan saa oikeasti kunnolla lehteväksi.
Voin kertoa, että söimme tuon satsin puolessa päivässä. On varmaan laitettava uuniin uusi.
-Henriikka
Tänä jouluna Dronninholm on haastanut kaikkia leipomaan mieleisensä tähtitortun joko valmiista ehdotuksista tai keksimään itse omansa. Kilpailuun voi osallistua jakamalla kuvan valmiista leivonnaisesta Instagramissa #UUDETMUODOT. Palkintona arvotaan viikoittain Dronningholm-joulupaketteja. Lisätietoa kampanjasta saa täältä.
Lähipäivinä mieleni on vaellellut ja sielu heittelehtinyt. Parempi niin päin, sillä vaikka nämäkin ovat olleet varsin analyyttisia päiviä, niin sielunvaellus se vasta olisikin hard corea.
Tuntuu, ettei ihmisen päähän voi edes mahtua näin paljon ajatuksia kuin minulla nyt on ollut. Tavallisesti nukkumaanmenoa edeltävä juttutuokiomme on maksimissaan seitsemän minuuttia, kun nyt olemme keskustelleet asioista tuntitolkulla. Eikä aihepiiriä ole rajattu yhtään. Mielessäni liikkuu yksinkertaisesti normaali määrä ajatuksia potenssiin tuhat.
Tiedättehän lapset, joilla on kyselyvaihe? Äidit ja isät ovat uupuneita, kun eivät saa vastauksiltaan hetken rauhaa. Minulla on se vaihe nyt, mutta olen itse sekä kysyjä että vastaaja. Onkohan minulla tunnelukkoja? Mitenhän vahvoja nämä tunnelukot ovat? Mitähän vastapäisen talon toimistoissa tapahtuu? Onko muilla planeetoilla elämää? Tarvitaanko avaruudessa rintaliivejä? Entä jos kuolen nuorena? Entä jos en kuole?
Kyllä uuvuttaa.
Lähetin ystävälle viestin kaiken syvän itseanalyysin ja maailmantutkimuksen keskellä kuin 12-vuotias konsanaan: ”Sano, että mä oon ihan ok.”
Ystävä vastasi: ”Oot super ok! Tietty. Mieli vain välillä huikentelee.”
On se hassua, että olisi sitten vauva tai mummo, niin aika pitkälle jaksaa,
kun tietää olevansa ok. Tai edes luulee.
-Henriikka
reppu/Lumi Accessories (saatu), takki/Twist & Tango, villapaita/H&M Trend, kengät, housut, pipo / second hand
