Värikkäät Moccamasterit (sisältää arvonnan ja haaveilua)

Yhteistyössä Moccamaster_MG_0572 kopio

Tatta-da-daa-da-daa! Mielettömät asetelmakuvani tulevat tässä ja urani hedelmä-asettelijana alkaa.

Yritin somistella turkoosin Moccamasterin mahdollisimman sievästi turkoosin olohuoneen seinämme eteen. Tavoitteenani oli välittää teille, millainen olisi unelmieni keittiön tehosteväri.  Ja niin kuin ehkä huomaatte, mintunvihreä ja turkoosi on tunkenut ajatuksiini. Pidän värikkäistä keittiön yksityiskohdista ja vaikka en haluaisi kauttaaltaan räikeää sisustusta, tuovat väripilkkuina piristävät kodinkoneet juuri sellaista oikeaa henkeä yleisilmeeseen.

Tämänhetkisen keittiömme häälahjaksi saatu Moccamaster on hopeinen. Se sopii valjun opiskelija-asuntomme keittiökomeroon napisti. Mutta nyt puhutaankin unelmista! Ja unelmana on löytää parin vuoden sisään hippasen haaveempi koti ja löytää sinne jotain värikästä: ehkä juuri turkoosi Moccis.

_MG_0540 kopio _MG_0557 kopio_MG_0594 kopio

Kaksi suosikkiväriäni ovat kirkkaankeltainen ja metsänvihreä. Mitä sisustukseen tulee, käytän kuitenkin värejä todella laajasti. Retrosävyt ovat olleet pari vuotta jäähyllä, kun ne kokivat pientä ylikäyttöä vuosikymmenten taitteessa, mutta muuten koko paletti on tervetullut kotiin: sinisen sävyt, punaisen sävyt, murretut, pastellit, kirkkaat ja perusvärit. All welcome. 

Luonnonvalkoiseen minulla on viha-rakkaussuhde, sillä rakastan puhtaanvalkoista, mutta toisaalta osa väreistä pääsee paremmin oikeuksiinsa vähän pehmeämmän valkoisen kanssa. Myös kirkkaanpunainen on väri, jota en osaa yhdistellä erityisen taitavasti. Taidan sopia parhaiten yhteen turkoosin kanssa.

_MG_0527 kopio_MG_0588 kopio

Onneksi saa haaveilla. Ehkä unelmieni vahvuustasosta johtuen keittelen tulevalla keittimelläni kahvia jo pikemmin kuin arvaankaan. Ja sitten siellä unelmien työhuoneessa on sellainen vaaleanpunainen Cup-One Moccamaster, jolla saa aina omaan posliinimukiini riittävästi jumaltenjuomaa.

Mutta nyt se otsikossa lupailtu arvonta: Kerropa kommenttipoksissa minkävärisen Moccamasterin sinä haluaisit omaa (tai unelmien) keittiötäsi piristämään. Värivaihtoehdot löydät täältä. Jätä vastauksesi viimeistään viikon päästä, ti 22.9. klo 23:59 mennessä. Vastanneiden kesken arvotaan toiveiden mukainen Moccamaster.

Onnea arvontaan ja pikaista toteutumista haaveiluille!

– Henriikka

Ensi viikolla Turkkiin

72ca5d1974f4a62c99b0d4953f815671

Olisi teille pikkuinen juttu kerrottavana. Lähden ensi viikon keskiviikkona Turkkiin. Tiedän, en olisi ansainnut tähän väliin reissua millään mittakaavalla, juurihan pääsin Botswanaan ja seikkailin kesäkuun Siperiassa. Mutta Turkkiin tässä nyt ollaan kuitenkin menossa kuuden päivän matkalle.

Suomalainen Meretniemen perhe on lähdössä purjeveneellä löytöretkelle maailman ympäri kolmen lapsensa kanssa. Kuuden vuoden mittainen purjehdus vie perheen kaikille valtamerille, kuudelle eri mantereelle ja 75 maahan.  Purjehdus starttaa kesäkuussa 2016 Turkista. Ja arvaatteko mitä? Tulevalla reissullamme purjehdimme juuri tuolla samalla potskilla!

Purjehduksen ympärille on rakentumassa laajempi Sail For Good -projekti, jonka tarkoituksena on kehittää yksilöllinen digitaalinen oppimisympäristö, jota voitaisiin hyödyntää laajemminkin alueilla, joilla lapset eivät syystä tai toisesta ole normaalin koulutuksen piirissä. Matka järjestetään Sail for Good- hankkeen toimesta. En vielä itsekään tajua kovin paljon koko asiasta, mutta toivottavasti osaan reissun jälkeen valaista asiaa paremmin.

Sen verran tiedän, että pääsen purjehtimaan ja vaeltamaan. Purjehdimme Meretniemen perheen s/y Panacea –purjeveneellä ja tutustumme Turkin ulkoilmakohteisiin Lycian way –vaellusreitillä.

Matka starttaa keskiviikkona 23.9. klo 05.00 Helsinki-Vantaan lentoasemalla terminaalissa 2. Iiik.

– Henriikka

Ps. Mukaan on lähdössä huvittavan sekalainen ja minulle tuikituntematon sakki:
Fitness Führer, OTTO Izakaya, Timo Wilderness, Urbaani viidakkoseikkailijatar, @kpunkka, @juusohd, Blue Wings, Cocoa etsimässä, Lapsiperheenmatkat & Sail for Good.

Pakoon Hankoon

Vietin perjantai-iltapäivää ja -iltaa Hangossa. Lähdin sinne suht spontaanisti, syksyn tavoitteenani kun on ollut olla vähän enemmän spontaani ja kieriskellä vähän vähemmän mukavuusalueella. Olo oli kuin vadelmavenekunnalla: pakoon Suomen Hankoon paikoitellen liian hektistä pääkaupunkia. WO-oo-o-o-oo, lippu mastoon.

Syy visiitilleni oli aika random vaikkakin samalla vallan hauska. Hangossa Helkaman tehtaalla rakennettiin 400 000. jopo ja tätä tapahtumaa pääsi yleisökin tiirailemaan. Helsingistäkin lähti kyyti ja koska en ollut koskaan käynyt Hangossa, meninpä kurkkimaan paikalliskansan ja maikkarin kymppikevennys-toimituksen kaveriksi, millaiselta kultainen juhlajopo näyttää.

No, hienoltahan se näyttää, niin kuin näkyy. Kultainen menopeli, josta valitettavasti kumpusi ensimmäisen vau-ajatuksen jälkeen toinen ajatus: tuo jopo nyt ainakin pöllittäisiin pyörätelineestä. Ei näitä hohtavia taidetakaan sarjatuotannolla tuottaa, mikä on varmasti ihan hyvä.

Tehdaskäyntiä ja pyörän rakenteluakin parempaa oli kuitenkin pyöräkierros Hangossa. Päätimme pienellä porukalla lähteä kiertämään kaupunkia polkupyörillä. Sää oli uskomaton. Koko päivä tuntui aivan absurdilta, kun lämpömittari näytti 20 astetta, tuntematon kaupunki avautui silmien edessä ja oranssin lainapyörän polkimet tuntuivat kevyiltä.

Hanko on ihana. Pitsihuvilat, rantaravintolat ja taidegalleriat. Kesäasunnot, vanhat kylpylät ja majatalot sekä hienon hieno hiekka.

Aloin oikeasti miettiä, pitäisikö minunkin tehdä klassiset ja hankkia Hangosta viikonloppuasunto. Sellainen johon voin paeta kirjan kanssa tietäen, ettei kukaan kaupungista tunne minua lainkaan. Joku pölyinen kerrostaloyksiö ajaisi asian. Saisin taiteilijasoppeni ja voisin istua Hangon kalliolla emalimuki kädessä, termari toisessa.

Hyvä idea.

– Henriikka