Tallinna, Telliskivi: Ravintola F-Hoone

_MG_0731 kopio

Terviseks! Kippis! Skål! Hölökyn kölökyn! 

Voi kuinka sitä ollaankaan kippistelty viime viikon aikana. Monilla kielillä ja monilla juomilla. Tiedättehän millaisen riemunpurskauksen aiheuttaa, kun ymmärtää virolaisen huudahduksen, ”terviseks”, kuulostavan aivan kuin sanoisi dirty sex?

Ylläolevassa kuvassa kippistetään tyrnilimsaa suoraan pullosta Tallinnan Telliskiven alueen F-Hoone-ravintolassa. Limsaksi juoma oli vallan hyvää, kun en mikään limonadin ystävä ole. Tämän ravintolan ystävä minusta tuli heittämällä. Edullinen, laadukas, rento, hyväntuulinen.

_MG_0698 kopio_MG_0748 kopio_MG_0746 kopio

(kuvissa Matt & Becki)

F-Hoonesta on puhuttu paljon. Kun Tallinnan Telliskiven alue alkoi puolisen vuosikymmentä sitten kehittyä vauhdilla, oli F-Hoone luullakseni sen ensimmäinen ravintola. Suurikokoinen, valoisa ravintola tarjoilee rennolla, modernilla otteella 6–10 euron pääruokia ja alkupaloja, snäksejä, jälkkäreitä ja esimerkiksi keittoja.

Menua tutkaillessa kannattaa etsiä paikan spesiaaleja. Tyrnilimukin löytyi aivan sattumalta listaa plärätessä.

Varaus on hyvä tehdä etukäteen. Lauantaina vieraillessamme saimme todistaa, kun 15 hengen seurue yritti spontaanisti tulla syömään ilman pöytävarausta. Tuhoontuomittua.

_MG_0713 kopio_MG_0764 kopio_MG_0710 kopio

Otimme alkupalaksi jaetut snäksilautaset ja suurin osa seurueesta valitsi pääruoaksi furgerit (nimi tulee olettaakseni sanayhdistelmästä ”F-hoonen burgerit”).

Itse valitsin gluteenittoman naked furgerin, joka oli burgeri ilman sämpylää. Erittäin maistuva kahdeksan euron purilainen. Maksaisin Suomessa tuplasti. Yleisimmät allergiat ja erityisruokavaliot on muutenkin listalla selkeästi, mistä suuri plussa.

Myös muut kehuivat auliisti omia annoksiaan. Jälkiruoaksi otettu suklaajuustokakku ei ollut parasta ikinä, mutta oli sentään sekin gluteenitonta. Kokonaisuus nappi.

_MG_0721 kopio_MG_0753 kopio

Miinusta tuli, kun alkuruoat ja pääruoat tuotiin jostain kummallisesta väärinkäsityksestä pöytään samanaikaisesti. Jälkikäteen asiaa tultiin kuitenkin pahoittelemaan ja hyvä ruoka ja ystävällinen palvelu pyyhkivät miinuksen ainakin tällaisen ei-niin-kriittisen asiakkaan mielestä.

Hivenen haparoimista oli myös gluteenittoman ruokavalion kanssa.

”Is the cake really gluten free?”
”I can ask!”
”Thank you so much”

”It should be gluten free.”
”Yes, I know that it should be, but is it for sure?”
”Yes. I think so.”

Ja tämä oli siis ystävällista keskustelua, ei nenäkästä. Gluteenittomana asiakkaana en oleta saavani kaikkea listalta. Haluan kuitenkin tietää, mikä oikeasti on gluteenitonta. Mutta toistaen: erinomaista ruokaa, hyvää palvelua.

_MG_0712 kopio _MG_0780 kopio

Tallinna on huippu. Haluaisin heti uudestaan. Voisin hyvin mennä F-Hooneelle tilailemaan vähän sitä sun tätä ystävien kanssa. Voisimme ostaa kaikkia vähän eri juttuja ja jakaa annoksia yhdessä. Mums, mums, mums.

Järjetön nälkä. Munakas tulille. Ei ihan ravintolatasoa, mutta eiköhän sillä vatsan täytä.

Palaan huomenna toimistolle työpöydän ääreen ja alan käydä reissukuvia läpi. Siis kuulemme taas!

-Henriikka

The times we HAD

Kaupallinen yhteistyö, yhteistyössä SoneraTallinna 8 kopio

Näette kuvissa häämatkamme hetkiä vuodelta 2011. Tulee haikea, onnellinen olo kuvia katsellessa. Olimme neljän päivän honeymoonilla Virossa. Kaikki ihmettelivät, miksi haluamme sinne. Me ihmettelimme kyselijöitä: miksi emme tahtoisi?

Sonera valitsi matkamessujen yhteydessä matkabloggaajien joukosta minut yhdeksi lähettilääkseen kertomaan tarinani, jonka olisin halunnut jakaa samantien, mutta en voinut. Minun tarinani on häämatkamme Euroopan helmeen, Viroon.

Tallinna 5 kopio Tallinna 2 kopio

Neljä ja puoli vuotta sitten heinäkuussa kajahti tuplasti tahdon ja juhlien jälkeen odotti pitkän viikonlopun mittainen hääloma. Ystäväporukkame kaasoineen ja bestmaneineen odotti meiltä ehkä toista kohdemaata, ehkä jotain Afrikan valtiota, Siperian perukoita tai suurta Aasiaa. Päätimme kuitenkin lähteä Tallinnaan.

Miksi? Se on lähellä, se on helppo. Lisäksi kaupunki oli hirveässä nosteessa. Hihkuimme asiaa ystävillemme, mutta he eivät vielä silloin uskoneet piskuisen, vanhan Viron nousevan Tallinnan myötä Euroopan kiinnostavimpien matkakohteiden joukkoon. Kalamaja kehittyi, Telliskiven aluetta ahkeroitiin. Designkaupat ja -yrittäjät alkoivat heräillä. Ruoka oli 90-luvun tapaan edelleen edullista, mutta perinteimpään keittiöön oli tuotu yhä enemmän myös uusia, raikkaampia vaikutteita: sesonkikasviksia, marjoja ja vaikutteita ympäröivistä maista.

Majoituimme vanhan kaupunkin katveessa, mutta teimme retkiä ympäri kaupunkia. Löysimme juuri avattuja, kivoja vaatekauppoja, kävimme museoissa ja gallerioissa ja vietimme monta iltaa suosikiksi nousseessa suklaakahvilassa, joka oli kuin Pieni suklaapuoti -elokuvasta. Kaakao oli aidosta, tummasta suklaasta ja tuoreesta chilistä.

Muistan ajatelleeni monesta, jos vain voisin jakaa näitä hetkiä kohdemaatamme epäilleille! Silloin ei ollut vielä älypuhelimia ja wifiäkään ei vielä juuri missään. Kamerakin oli unohtunut kotiin ja nämä kuvissa olevat hetket on tallennettu kertakäyttökameralla. Jouduin odottamaan siis hetken jos toisenkin, ennen kuin pääsin kertomaan tilanteista perheelle ja ystävilleni.

Tallinna 1 kopio Tallinna 9 kopio Tallinna 11 kopio

Ai miksi Sonera haluaa kuulla tarinoita, joiden muistoja ei päässyt samantien jakamaan? Siksi, koska ajat ovat muuttuneet. The Times we had sopii kirjoitukseen prikulleen, sillä ajat ovat tosiaan toiset.

Olemme tällä hetkellä Virossa. Olen laittanut Snapchattia ja Instagramia siihen tahtiin tulemaan, että oksat pois. Miksikö? Koska mä voin.

En ennen tätä projektia todellakaan tiennyt, että Soneran liittymällä voi käyttää puhelinta Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Virossa, Latviassa ja Liettuassa vapaasti ilman lisäkuluja. Kuukausimaksuun sisältyy kaikki puhelut, viestit ja netin käyttö sisältyvät liittymäsi kuukausimaksuun. Etu kuuluu automaattisesti Sonera Sopiva-liittymiin, jollainen minullakin on ollut nyt reissussa käytössä. Roamata voi vapaasti niin paljon kuin sielu sietää.

En usko olevani ainoa, joka ei tietänyt eikä tiedä tästä edusta. Keskustellessamme Soneran kanssa tästä yhteistyöstä he tiesivät sanoa, että moni jolla tämä etu on, ei ymmärrä käyttää sitä. Käyttäjät eivät yksinkertaisesti tiedä, että näin voi tehdä. Soneralla myös uskottiin lukijoitteni joukossa olevan suhteellisen monta seikkailijaa ja matkustajaa, joille tieto on erittäin tarpeellinen. Anyone?

Tallinna 6 kopio Tallinna 7 kopio Tallinna 3 kopio

Koska häämatka ja Viron ihmeellisyys jäi silloin vajaa viisi vuotta sitten vain meidän tietoomme, aion ottaa tästä Viron matkasta vaarin. Pistäkäähän vähintään Snapchat ja Instagram (molemmat: @aamukahvilla) tulille, niin pääsette livenä mukaan tämän reissun huippuhetkiin.

Eiliseen sisältyi esimerkiksi Seaplane Harbour, käppäilyä vanhassa kaupungissa ja lounas F-Hooneella. Myös snäpit autenttisesta vodkatastingista on nähtävissä iltaan saakka. Instagramiin kerään ne kruunut, kaikkein herkullisimmat hetket, niin kuin eilisen lounaan tyrnilimsan.

Tästä päivästä en vielä paljon tiedä. Pysyykää linjoilla, niin saatte tietää.
Matkakertomus coming, coming!

-Henriikka

#koskamävoin #roamyourstory

Vastaa kun ehdit. Kukkia työpöydälle.

Viimeisiä päiviä viedään. Terveisiä Virosta. Nordic Blogger Experience on pian ohi ja palaan maanantaina takaisin Helsinkiin. Olen niin väsynyt, etten lähestulkoon tunne raajojani. Viikko on ollut äärimmäisen pitkä ja erittäin onnellinen. Lähdin viikko sitten lauantaina Ahvenenmaalle ja tuntuu, että siitä olisi ikuisuus. Host-bloggaajan rooli on ollut sellainen kokemus, johon aion änkeä itseni tulevanakin vuonna, jos minut vain huolitaan.

Odotan, että pääsen kotiin siivoamaan ja töihin lepämään. Että kaipaankin työkavereitani! Yhteisiä lounaita ja arjen rutiineita. Haluaisin tyhjentää työpöytäni työtehtävistä, palata takaisin kartalle. Mutta nautin vielä maanantaihin asti, sillä olemme kartanokylässä keskellä Viron maaseutua ja hetket ovat hienoja. Pienestä pilkkimsestä huolimatta täysikuu näyttää kauniilta ja virolainen vodka-tasting naurattaa.

Nämä kuvat ovat eiliseltä. Olimme koko satapäisen NBE-jengin kanssa Nuuksiossa nauttimassa kuumasta glögistä laavulla, lumikenkäilystä, hiihdosta ja metsämeditaatiosta. Oli hienoa nähdä, miten monen ulkomaisen ystävän leuka loksahti luonnon hiljaisuudesta ja kauneudesta. En turhan paljon ole ollut hiljaa itsekään lähiaikoina. Aika opetella sitäkin.

Viikon hektisyydestä kertoo minun ja veljeni mieletön WhatsApp-keskustelu:

Keskiviikko, Oskari: ”Mikä on teidän osoite nykyään?”
Torstai, Oskari: ”?”
Torstai, Henriikka: ”Ok!”
Torstai, Oskari: ”Ei toi vastannut kysymykseen *nauruitku-emojeita. Oot vissiin aiika hektinen. Vastaa kun ehdit. Kukkia työpöydälle *kukka-emojeita.”
Perjantai, Oskari: ”Haloo… Taitaaa olla aika tiukka viikko menossa?
Perjantai, Henriikka: ”Meinaan pyörtyä. Noi kukat oli ihanimmat.”
Perjantai, Oskari: ”Pystyisitkö pyörtymiseltäsi kertoo sen osoitteen kuitenki?”

Kun pääsen maanantaina kotiin, olen hetken hiljaa. Istuin vain, juon ehkä inkivääriteetä. Olen vain hiljaa ja vedän niin syvään henkeä, ettei niin syvää pitäisi ollakaan.

Vedän sisälleni kaiken sen hyvän, minkä olen viikon aikana saanut. Puhallan ulos kaiken sen valituksen, huonosti nukutut yöunet ja tilanteet, jotka olisin voinut hoitaa paremmin.

Tiistaina olen valmis toimistopäiviin ilman kaunista, pehmeää talvivaloa, kymmeniä kameroita ja ihmisiä ympäri maailmaa. Yritän muistaa, miten kauniina kaikki näkivät arkiset asiat ja miten korvapuustin kaltainen asia voi olla jonkun toisen silmissä uskomaton.

-Henriikka