arkisto:

elokuu 2017

Työhaalareita ja mökkipaljastuksia

8
–
mökki, perhe, siskoTags: ,

Vanhemmillani on ollut suuri huoli siitä, että välitän someen laittamillani mökkikuvillani liian ruusuista kuvaa koko kesämökkitouhusta. Olen toki puolustellut seuraajieni medianlukutaitoa ja yrittänyt kertoa, että harva tahtoo nähdä kuvia hikisistä ihmisistä hakkaamassa halkoja.

Mutta tottahan se on, ettei mökkeily ole ainaista suolla hyräilyä ja lakanpoimintaa, lettukestejä ja kauniita auringonlaskuja (vaikka paljon sitäkin!).

Täksi viikonlopuksi kokoonnuimme taas sisarusporukalla mökille viettämään rentoa aikaa yhdessä ja tekemään samalla hommia. Puimme päällemme vanhemmilta joululahjaksi saadut työhaalarit ja pistimme tuulemaan.

Tämä kirjoitus on omistettu vanhemmilleni! Sori noista sienikuvista. Ne pilaavat vähän flowta näissä työntekokuvissa.

Mutta hyvänen aika, nuo taitavat olla ensimmäiset koskaan keräämäni kanttarellit! Viime vuonna sekosin suppilovahveroista, joten nyt on jo kaksi tunnistettua sienilajiketta, joita voin rauhassa poimia.

Mutta pitää muistaa, ettei se sienienkään poimiminen ole sellaista kuin somessa. Mikään ei ole sellaista kuin somessa. Moni asia kun on niin paljon hienompi livenä.

-Henriikka

Silti sinua aina odottaen, perjantai.

2
–
elämä, mökki, oma tyyli

Perjantai,
nämä laulut on kaikuja saarelta,
kukaan kuule vain ei vastarannalta.

Täällä päivästä toiseen vanhenen
silti sinua aina odottaen,
perjantai. 

Teiniajan suosikkini Dingo lauloi melankolisia sanoja perjantaista. Tänä viikonloppuna minulla on samanlaisia ajatuksia. Vaikka minun sydämeni ei olekaan juuri nyt särkynyt, olen odottanut perjantaita niin paljon.

Karkaamme sisarusporukalla mökille. Aion syödä kaksi päivää pelkkää aamiaista, pelata lautapelejä, ehkä meloa vähän kajakilla ja lukea Ylpeyden ja Ennakkoluulon loppuun (Miten se onkin niin vaikeaa!)

Kaksi mannerta tästä perjantai-melankoliasta vielä puuttuisi.

Rauhoittavaa viikonloppua.

-Henriikka

33 yksityiskohtaa ja hetkeä Flow-festareilta

2
–
Helsinki, musiikki, tapahtumatTags: ,

Tämä punapaitainen leidi pääsee jutun aloituskuvaksi, sillä hän on niin upea! En tunne häntä, mutta tyyli on ihana, hymy on valloittava ja itsevarma. Hän saa minulta kuvitteellisen Flow-henkilöiden ykköspokaalin.

Tätä kuvaa seuraa 32 muuta kuvaa viimeviikonloppuisen Flow:n yksityiskohdista ja tähtihetkistä. Vaikka olin itse paikalla vain perjantain ja lauantain, sain kokea niin hirmumyrskyn (onneksi täysin kuivana shamppanjabaarista käsin) kuin täyden auringonpaisteen, niin energisia aamupäivän hetkiä kuin myöhäisillan väsymystäkin.

Kuvitteellinen Flow-asusteiden pokaali menee Pai-repulle (rullaa alemmas!).

Festareiden tunnelma oli kuplivan ihana ja energinen, niin kuin olettaa saattoi. Kaikilla tuntui olevan hyvä asenne ja hymy päällä. Joka kulma takana oli uusi tuttu ja uusi paikka hakea ruokaa – tosi turvauduin lähes koko viikonlopun Roots Helsingin vegaaniruokiin ja -kakkuihin.

Glitternaamoja ja kukkaseppelepäitä kulki siellä täällä. Kaikki näyttivät mukavalla tavalla samalta ja tutulta. Tuntui, että tänä vuonna joukkoon oli kuitenkin ”eksynyt” mukavan paljon myös vähän erilaista sakkia, eikä keskenään vain yhden muotin kansaa.

Flow on mukava paikka hengailla, syödä, juoda ja pussailla. En tänäkään vuonna ehtinyt syynätä jokaista pientä yksityiskohtaa, ja taidettakin jäi aika kasa näkemättä, mutta kokonaisuus on kyllä niin viimeistelty. Jälkikäteen mietin, että olisi kyllä pitänyt tanssia enemmän!

Musiikillinen taso oli korkea, niinkuin Flowssa aina. Ja niinkuin Flowssa aina, tunsin aika pienen osan artisteista etukäteen.

Tutuimpia olivat artistit, jotka soittivat päiviensä viimeisinä päälavalla. Perjantaina tunnelmoi Lana Del Rey, lauantaina The xx ja sunnuntaina Frank Ocean. Etenkin sunnuntaina huipentava Ocean oli tuttu, ja Janne kertoi sen järjestäneen todella vaikuttavan shown.

Suomalaisista artisteista löytyi enemmän tuttuja nimiä, kuten Alma, Vesta, Kauriinmetsästäjät, Gasellit ja Mikko Joensuu (jonka keikka suureksi harmiksi peruttiin myrskyn takia.)

Ehkä musiikista jäi kuitenkin kaiken kaikkiaan sellainen fiilis, että jotain jäi puuttumaan. Esiintyjälistan nimistä iso osa tuntui olevan tosi elektronista, jopa rehellistä teknoa, tai vaihtoehtoisesti räppiä. Pääesiintyjät olivat kyllä isoja pop-nimiä, mutta niiden ongelmana oli hartaus: tuntui, että tunnelma hieman lässähti, kun lavalle nousi menevän päivän ja nousevan tunnelman päätteeksi niin vahvasti tunnelmamusaa soittava yhtye tai artisti. Esimerkiksi Lanan keikka oli kontekstissaan vähän tylsä, vaikka se olisi itsessään ollut varmasti todella vaikuttava kokemus.

(Ps. Toinen Flow-henkilöpokaali menee kolme kuvaa ylempänä löytyvälle mimmille, joka hymyilee aurinkoisesta tölkki kädessään kaiken synkkyyden keskellä)

Heittäisin kyllä isoja propseja myös turvallisuudesta vastaavien suuntaan. On uskomatonta, että koko aluetta riepotteli ihan todellinen myrsky, eikä mitään vakavaa sattunut! Se on kertakaikkisen ihmeellistä ja ihanaa.

Telttakankaita ommeltiin kesken myrskyn, joitain paikkoja evakuoitiin, ja myrsky kyllä laittoi festivaalialueen hetkeksi aikamoiselle tauolle, mutta siitäkin selvittiin. Festarikansan asenne oli yleisesti ottaen ihailtavaa. Ei myrskyä kukaan tilannut.

Olimme oman ystäväporukkani kanssa pari tuntia shampanjateltassa, kunnes sade lakkasi ja teltasta loppuivat kuplat.

Viikonlopusta jäi kaiken kaikkiaan hyvä fiilis. Lauantai-illalla kävelin vielä pitkän festaripäivän jälkeen lähikuppilaan istumaan ja tilasin feta-pinaattipiiraan ja salaatin. Olo oli tyhjä, mutta hyvä.

Jannea oli myös ilo seurata, sillä hän on kova musadiggari ja tottunut festarinkävijä. Siinä vaiheessa, kun itse aloin jo saada festarikiintiöni täyteen, hän vasta kääri hihojaan. Lisäksi näistäkin kuvista on häntä taas kiittäminen. (”Siis näätsä noi vaaleasiniset tennissukkat? Voisiksä ottaa niistä sellaisen kuvan, että…”)

Ensi vuoden Flow-tyyleihin ennustan yhä enemmän värejä ja kuoseja. Jengipukeutumisesta tulee vieläkin isompi juttu ja uskon kyllä viimeistenkin epäkäytännöllisten vaatteiden muuttuvan vähän sporttisemmiksi tämän vuoden tanssibileiden perusteella. Mutta mikä on yhtä iso hitti kuin glittermeikit oli tänä vuonna? Sitä en tiedä. Luulen ainakin, ettei keltaisia aurinkolaseja enää ensi kesänä käytetä.

Kiitos Flow, kiitos sekalainen superseura.

-Henriikka

Kippis uudelle työlle, viimeiselle lomapäivälle!

4
–
astiat, design, reseptit, ruoka ja juoma, yhteistyöTags: , , ,

Kaupallinen yhteistyö: Arabia & Asennemedia

Eilen oli spontaanin juhlaillallisen aika. Tajusin yhtäkkiä aamulla, että eilinen olisi Jannen viimeinen kesälomapäivä. Kesän aikana oli saapunut iloisia uutisia, ja Janne aloittaa tänään uudessa työpaikassa. Onhan siinä nyt ruokajuhlan aihetta.

Melko nopeasti kasaan kyhätty, mutta silti harkittu loppukesän illallinen katettiin iloisiin väreihin ja nautittiin toisiamme silmiin katsoen. Leivoin nopeasti mansikkakakunkin, että kesä saisi arvoisensa päätöksen ja syksy aloituksen.

Pöytä näytti ihanalta. Auringonkukat ovat niin valoittavia, ja kukkakaupat ja torit ovat tällä hetkellä niitä pullollaan. Yleensä pidän mahtailevat varret, mutta pätkäistynä ne sopivat paremmin kattaukseen, kun ruokailukumppanin näkee näin kukkien takaa.

Astioiden sävyt nappasin kukista ja perunasalaatista. Minulla on juuri kotona juuri kaksi kappaletta noita sahraminkeltaisia KoKo-lautasia, jotta intiimeihin ruokahetkiin saisi välillä kunnolla väriä. Muut astiat ovat valkoista 24h-sarjaa, joista on tullut astiakokoelmani kulmakivi. Niin monikäyttöisiä ja muotoilultaan yksinkertaisen kauniita.

Olen lähiaikoina muutenkin uskaltanut enemmän sekoitella eri sarjoja keskenään. Muistan vielä rippikouluikäisenä ajatelleeni, että minun tulisi valita nyt yksi sarja ja kerätä sitä hamaan tappiin saakka.

Tein myös ensimmäistä kertaa perunasalaattia, jonka ohjeen olin joskus repäissyt Trendi-lehden sivuilta. Aivan superhyvä ohje, suosittelen kokeilemaan.

Perunasalaatti
4hlö

1 kilo uusia perunoita
250g broccolineja tai parsakaalia
2 dl tuoreita herneitä
1 punasipuli
4 kananmunaa
1 rkl öljyä
200 g kirsikkatomaatteja

Salsa verde -kastike

1,5 dl tuoretta lehtipersiljaa
2 dl tuoretta korianteria
0,5 dl tuoretta minttua
2 öljyyn säilöttyä sardellia (jätin itse pois)
1 rkl kapriksia
1-2 valkosipulinkynttä
1 dl oliiviöljyä
0,5–1 sitruunan mehu
1 tl raastettua sitruunankuorta
rouhittua mustapippuria
suolaa

Napsauta uuni 200 asteeseen. Pese ja kuivaa perunat huolellisesti ja halkaise ne, jos ne ovat isoja. Levitä perunat leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ilmavasti ja pyörittele ne ruokalusikallisessa öljyä.

Pese myös broccolinit, leikkaa ne muutamaan osaan ja jätä ne kulhoon odottamaan. Kun uuni on valmis, paahda perunoita 15 minuuttia. Lisää sitten broccolinit perunoiden päälle ja paahda toiset 15 minuuttia, kunnes broccolinit saavat väriä.

Perkaa herneet isoon salaattikulhoon. Lisää joukkoon ohuiksi viipaleiksi siivuttamasi punasipuli ja huuhdellut kirsikkatomaatit. Keitä kananmunia 6 minuuttia. Jäähdytä, kuori ja leikkaa munat neljään osaan ja aseta syrjään.

Pane salsa verde -kastikkeen ainekset tehosekoittimeen ja surauta – voit myös käyttää sauvasekoitinta. Maistele ja lisää tarvittaessa suolaa tai sitruunaa. Jos kastike on kovin paksua, ohenna sitä tipalla vettä.

Kun kaikki on valmista, kippaa salsa verde, perunat ja broccolinit herneiden, punasipulin ja kirsikkatomaattien seuraksi kulhoon ja sekoita. Tarkista maku, koristele salaatti kananmunalohkoilla ja tarjoa heti.

Lopuksi pöytään katettiin jälkiruoka ja samaa sahraminsävyä olevat mukit.  Ilmeisesti sitruunainen mansikkakakkukin kelpasi, sillä käräytän nyt Jannen ja kerron, että hän söi yksin eilen kakusta puolikkaan. Kermavaahdon ja mansikoiden voimalla on hyvä lähteä kohti uusia haasteita.

Tsemppiä Jannelle, pärjäät taatusti enemmän kuin hyvin.

-Henriikka

Kadonnutta hyvää oloa etsimässä

18
–
elämä

Tajusin viime viikolla erään todella olennaisen asian: Terveelliseen ja hyvinvoivaan elämään ei riitä, että tiedän miten minun tulisi elää. Tiedon lisäksi minun on myös konkreettisesti noudatettava näitä ohjenuoria.

Kirjoitettuna ja ääneen sanottuna se kuulostaa ääliömäiseltä. Eikä kukaan kasvata lihaksiakaan lukemalla siitä. Mutta tällaiseen faktaan minä nyt kuitenkin olen kompastunut. Tiedän paljon hyvinvoinnista ja olen kesänkin aikana käyttänyt paljon aikaa asiasta lukemiseen. Samalla omat arkitapani ovat kuitenkin päässeet sellaiselle rotuperälle, että mielessä ja kropassa on notkahtanut kunnolla. Minähän en tee juuri mitään itseni eteen!

On aika skarpata ja laittaa hommat taas ruotuun. En halua olla yksi niistä yrittäjistä, jotka osaavat organisoida kaikkea muuta paitsi omaa hyvinvointiaan.

Liikunta, uni ja lepo, ravinto. Vapaa-aika, lepo. Sosiaaliset suhteet, itsensä toteuttaminen. Aika kerätä vähän palasia yhteen.

Liikunta

Olen saanut taas lihaskuntotreenin hyvään vauhtiin, mutta rinnalle pitäisi löytyä kehonhuoltoa ja kestävyysurheilua. Nautin täysin siemauksin treenauksesta, mutta sopivat raamit säilyttävät mielen järjen ja onnellisuuden. Kroppaa kuunnellen, liikunnasta nauttien. Toivoisin syksyn pitävän sisällään yhä enemmän elämyslajeja, joita en edes muista urheiluksi.

Uni ja lepo

Päivätöissä käydessäni nukahdin ennen yhtätoista, heräsin viimeistään seitsemältä, usein aiemmin. Homma on lähtenyt viimeisen puolen vuoden aikana aivan lapasesta. Nukun liian lyhyitä yöunia, alan yhtäkkiä siivota kotia keskiyöllä, enkä pääse aamulla sängystä ylös. Juuri tämä ylöspääsyn vaikeus oli hälyttävin merkki siitä, että nyt on aika laittaa palapelinpalat takaisin paikoilleen. Uni ja lepo ovat kaksi eri asiaa. Myös valveilla ollessa olisi hyvä harjoittaa tietoista lepoa eikä säntäillä suunapäänä sinne tänne.

Ravinto

Irtokarkki- ja pitsahommat ovat minulle rakkaita, mutta eivät todellisuudessa aivan niin tiivis osa elämääni kuin ovat kuluneena kesänä olleet. Olen syönyt herkkuja miltei joka päivä! Siinä ei ole mitään järkeä! Sokerit, rasvat, hiilarit, yääähhh. Kroppani huutaa ranskalaisia, vaikka tiedän sen kaipaavan salaattia. Oloni on kehno, ja tunnen kyllä kehoni sen verran hyvin, että tiedän parsakaalin pitävän pidempään onnellisena kuin jäätelötötteröt ja vaahtokarkit.

Vapaa-aika

Tämän alaotsikon ainoa toive ja sääntö: vapaa-aikaa on oltava. Sitä on erotettava vaikka väkisin (kynsin, hampain, potkien, purren) työ- ja blogihommista. Ja itselleni erityisen tärkeää on, että päästäisin myös ajatukset vapaalle. Saatan huomata olevani näennäisesti vapaalla, mutta koko ajan ajatukset duunissa kiinni. Ei kukaan pysy hyvinvoivana, jos on koko ajan saavutettavissa, koko ajan töissä.

Sosiaaliset suhteet

Neuvot itselleni: Vaali ystäviä, vaali ystävyyttä. Myönnä, ettet pysty olemaan niin upea ystävä kuin haluaisit, mutta ole edes murto-osa siitä. Ole kiitollinen tukiverkostosta, perheestä ja ystävistä. Ole avuksi, ole tukena.

Itsensä toteuttaminen

Tee asioita, jotka saavat silmäsi loistamaan. Tee asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Käytä lahjojasi intohimoihisi, mutta käytä lahjojasi myös muiden hyväksi. Älä koskaan lakkaa unelmoimasta.

—

Eiköhän tässä paketissa riitä pientä haastetta ainakin hetkeksi. Kuka mukana?
Pikkuhiljaa, pitkän tähtäimen tavoitteilla, elämästä nauttien.

-Henriikka

Kuvat: Eeva Mäkinen / IG: @eevamakinen

Kunpa purjeetkin olisivat glitteriä

kommentoi
–
muoti, oma tyyli

Sain runsaasti rakkaudellista ivaa tänään osakseni, kun saavuin työkavereitteni luokse Koivusaaren venelaituriin:

”Ei kukaan muu lähde purjehtimaan kaikessa maailman loistossa sädehtivässä glittermekossa!”

Olin jo valintani tehnyt. Niinpä koko iltapäivä ja ilta meni kimaltaessa kuvankauniissa puupurjeveneessä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, enkä tiedä miten saatoimme saada niin hyvän purjehdussään.

Aloitin tänään ikään kuin terveellisen elämän. Ainakin kaksiviikkoisen. Kun tajusi nukkuvansa kehnosti, heräävänsä uuteen päivään vaivoin ja elävänsä puoliliekillä, oli aika katsoa peiliin. Olo ei ole ollut virkein.

Mutta tästä kaikesta kirjoitankin sitten aivan erikseen. Sen verran kerron, että katsoin kaiholla lounassalaattiani toivoen sen olevan pitsa. Glittermekko piristi pienesti, ja onneksi tiedän kokemuksesta, että hyvä olo kasvaa vauhdilla. Pian syön vihreäni taas kiitoksella.

Plus yritän mennä tänään viimeistään yhdeltätoista nukkumaan!

Purjehdimme illaksi Pihlajasaareen ja söimme illallista auringon laskiessa. Pakko kertoa, että saaren ravintolassa on aivan ihana tunnelma ja taatusti yhdet Helsingin parhaista pannukakkupaloista! Aivan älytön kasa hilloa ja kermavaahtoakin.

(Eat your greens, eat your greens…)  

Kotiin keikuin lautalla ja kävelin Kaivarista kotiin. Paljaat varpaat ja mekko eivät enää yksin riittäneet, vaan sukelsin kuoritakin alle suojaan. Syksy tulee, enkä malta odottaa.

-Henriikka

mekko/Cos, auringolasit/Sunglasses shop (saatu), kengät/Botswanan tuliainen, hattu/Kreikan tuliainen, farkut/Monki

Kaikki naiset retkelle (myös ilman miehiä)!

31
–
outdoor, yhteistyöTags:

Kaupallinen yhteistyö: Partioaitta

Olen kuullut viimeisen parin kuukauden aikana yllättäviä kommentteja naisten suusta koskien naisten kanssa retkeilyä:

”Outoa, että teidän kanssa on helppo olla. Yleensä en koskaan retkeile naisten kanssa.”
”Retkeilen aina miesporukassa. Tuntuu, että se on vain helpompaa niin.”
”Naiset ovat vähän hankalaa retkiseuraa.”

Minulla on teille nyt totuus kerrottavana. Kyllä se on yksinkertaisesti niin, ettei retkiseuran helppous tai laatu ole sukupuolesta kiinni. Hankalat naiset ovat hankalaa retkiseuraa, ja hankalat miehet ovat hankalaa retkiseuraa. Piste.

Naisten kanssa retkeily ja naisten rohkaiseminen luontoon ovat minulle sydämenasioita. Retkeilen toki myös miesten kanssa, enkä puhu nyt mistään retkiseurasyrjinnästä, mutta naiset ovat tässä asiassa erityisesti sydämelläni. Jostain syystä olen nimittäin huomannut useiden naisten kuvittelevan, että…

A) He eivät pärjää luonnossa ilman miehiä
B) He eivät ole yhtä hyvää tai helppoa retkiseuraa kuin miehet
C) Kynnys retkeilyyn on heille korkeampi kuin miehille

Väärin, väärin, väärin. Kolmesti väärin! Naisten hankaluuden jo kumosinkin, mutta sen lisäksi naiset pärjäävät luonnossa varmasti yhtä hyvin kuin miehetkin. He tarvitsevat tasan saman verran taitoja kuin miehetkin, eikä heidän tarvitse olla erityislaatuisia omassa sukupuolessaan pärjätäkseen.

Ei tällaisten ajatusten livahtaminen mieleen ole toki vain naisten vika. Retkeily mielletään edelleen helposti etupäässä miesten harrastukseksi, mikä varmasti vaikuttaa niin meidän itsemme kuin vaikka median ajattelutapaan.

Olen lähiaikoina kiinnittänyt erityistä huomiota retkeily-, matkustus- ja muihin vastaaviin mainoksiin ja julkaisuihin. Jostain kumman syystä useissa kuvissa mies kulkee tai tekee asioita sankarillisesti kuvan etualalla, ensimmäisenä, ja nainen seuraa hymyillen perässä. Jossain kuvassa mies hakkasi halkoja hauikset pullistellen, ja nainen grillasi jotain söpöä tikun päässä. Kyllähän tällainen väkisinkin saattaa aiheuttaa mielikuvia, että luontoon tarvitsisi mukaan ne miehiset metsävoimat.

Perusretkeilyyn ei tarvita mitään supervoimia. Riittää että on tarvittavat varusteet, ja maalaisjärki hatun alla.

Jos joku haluaa retkeillä mies mukanaan, se on tietysti täysin sallittua ja hyväksyttävää. Toivon vain, ettei kukaan jättäisi kiinnostuksesta huolimatta retkeilemättä sen vuoksi, ettei satu olemaan sopivaa siippaa opastamaan ja suojelemaan. Pärjäät tai pärjäätte varmasti hyvin ilmankin.

Kun on kerännyt rohkeutensa ja päättänyt lähteä retkeilemään, kannattaa vielä hankkia tarvittavat perustaidot ja -tiedot. Partioaitalla on oma, ilmainen 365-klubi, joka järjestää erilaisia tapahtumia, retkiä ja iltoja jäsenilleen. Klubi-illoissa on helppo hankkia perustaidot sekä saada rohkaisua retkeilyn aloittamiseen tai myöhemmin taitojen syventämiseen.

Klubi-iltoja järjestetään myös puhtaasti naisia ajatellen: esimerkiksi Kuukausi yksin erämaassa -blogia kirjoittava Minna Jakosuo pitää pari ”Inspiroidu vaellukselle” -iltaa, joissa käydään läpi naisten retkeilyvaatteita ja varusteita. Samalla Minna tietysti jakaa kokemuksiaan vaelluksistaan. Syksyllä on lisäksi esimerkiksi Suomen liikkeitä kiertävä Löydä unelmiesi takki -kiertue, jossa käydään läpi naisten takkeja ulkoiluun ja retkeilyyn.

—

Te pystytte, te pärjäätte! Ilman miehiä ja miesten kanssa. Ja olette taatusti ihan killeriä retkiseuraa.

-Henriikka

Kuvat: Eeva Mäkinen
(jonka kanssa olimme juuri retkeilemässä naisten kesken!)

Flow-hymy

2
–
elämä, muoti, oma tyyliTags: , ,

Kaverini laittoi eilen illalla viestiä: ”Ootko sä parhaillaan Flowssa? En oo bongannut sua kuvista!”

Kahden minuutin päästä tuli uusi viesti tämän linkin ja sydämien sekä naurunaamojen kanssa: ”Perunki puheeni. Yks kaks random Facebook-kuva lävähti etusivulle.”

Janita oli onnistunut nappaamaan meistä tuon kuvan aivan salaa. On ainakin muisto, jota katsella mummona hihitellen.

Eilinen ja tämä päivä menevät visusti Flow-tunnelmissa. Olen ollut kyseisillä festareilla viimeisen (ja ainoan!) kerran vuonna 2014, joten ilmassa on itselleni uutuuden tuntua.

Joka puolella on isoja farkkutakkeja, metallinsävyisiä vaatteita, värikkäitä kukkamekkoja, glitteriä kasvoissa ja aidoista leikkokukista tehtyjä seppeleitä. Miehet ovat sonnustautuneet tuplakuosiin (sortsit ja paita samaa kuosia) ja tennareihin. Olen yllättänyt balettitutujen vähyydestä.

Itsekin vaihdoin perinteisen tyylini poikkeavaan ja pukeuduin eilen kokomustaan. Sommittelin myös kultaista cocktail-sateenvarjoa nutturaani, mutta kaipasin enemmänkin sulautumista kuin showta, joten jätin sen kuitenkin kotiin.

Tämä viimeinen kuva kertoo totuuden hymyni leveydestä. Ehdin jo miettiä, etten voi julkaista noin vääristyneen leveää suuta (sisäposkeni näkyvät!). Mutta tuolta minä nyt yksinkertaisesti näytän. Silmät ilosta vilkkuvat ja suu korvasta korvaan.

Karkasin eilen festareilta kotiin jo ennen pimeää, mutta se tuntuukin juuri hyvältä niin: saan olla niin kauan kuin itse haluan ja keskittyä niihin asioihin, jotka kiinnostaa.

Maanantaina kirjoitan tarkemman selonteon blogiin. Tänään suuntaan alueelle tyttöporukan kanssa, jonka kanssa tanssimme Flowta myös silloin kolme vuotta sitten. Uskoakseni hymy pysyy leveänä.

-Henriikka

mekko/Weekday, pitsihuitula/Vila, korvikset/second hand

Tulkoon taianomainen

4
–
elämä

Muistan kesäkuun kuudennen päivän. Silloin saattoi syntyä koko kesän paras tekstini, sillä päivä oli yksinkertaisen paras.

Nämä kuvat absurdin vihreistä lehdistä on otettu saman päivänä Bulevardilta. Kesää odottavat lehdet kumartelevat portin yli ihmisten luokse ja oksilla notkuu odotus. Vaaleanvihreät seinät ja katto tuoksuvat kesältä. Puunrunkoja tekisi mieli halata salaa.

Toivon, että saisin päälle saman tunteen kuin minulla tuolloin oli. Onni niin vahvasti läsnä, että se veti koko tytön kippuraan. Eikä millekään löyhälle kerälle, vaan sitkeälle solmulle.

Ei minulla nytkään mitään hätää ole, ei ei ei, mutta mieleni on jo syysvaihteella.

Alkukesästä innostun vastaantulevista puolitutuista, ehdotan spontaaneja kahveja ja kesäretkiä, koska ei ollakaan nähty piiiiitkään aikaan. Loppukesästä vaihdan energiapalkit nollissa kadunpuolta, sillä mitä sanottavaa olisi ihmiselle, jota ei ole nähnyt piiiiiitkään aikaan.

Kirjoitin aiemmin, että heinäkuu tuntui kolmen päivän mittaiselta. Sen sijaan kesä on ollut minusta pidepi kuin koskaan. Vapusta tuntuu olevan puolikas keskiaikaa, kesäkuun alustakin lyhyt ikuisuus. Roadtrip-reissujutut ja -video odottavat julkaisuaan.

Eilen treeneistä kotiin kävellessäni huomasin, että syysillat tuntuvat jo iholla. Vedin hupparin hupun päähän ja katsoin Kaivarin rannan menoa: kesäbileet jatkuvat kuitenkin. Toisilla ihmisillä ei varmaan ole sisäänrakennettua syysmelankoliaa, ja osalle vuodenaika on promilleista kiinni.

 Tänään aamupäivällä istuin ystävän kanssa kahvilassa. Nostimme omena-sitruuna-inkiväärimehulasilliset ilmaan viime hetkellä, vielä kun oli kulaukset jäljellä. Sanoin ”tulkoon syksystä taianomainen”, ja Dorit vastasi: ”tulkoon taianomainen”.

Sitä minä totta tosiaan toivon ja iloitsen, että vuodenaikojen vaihtelut voi vielä tuntea mielessä ja kropassa, vaikka sää pysyykin koko vuoden samana.

-Henriikka

Kaikki irti festariviikonlopusta: Flow-aamiainen

kommentoi
–
kaverit, ruoka ja juoma, yhteistyöTags: ,

Kaupallinen yhteistyö: Lejos & Asennemedia

Viikonloppuna on Flow-festarit, joihin olen taas vuoden tauon jälkeen suuntaamassa. Odotan suurella innolla ja pienessä paniikissa – enhän ole mikään tajuton festivaalinkävijä.

Mutta yritän aina saada kaiken irti erityisesti festarien kehältä. Flowssakin keskiössä on niin vahvasti esimerkiksi ruoka ja kuvataide. Tänä vuonna päätin myös yhdistellä viikonloppuhuumaan muutaman brunssin ja ainakin yhdet etkot.

Perjantaiksi on sovittu jo brunssi ja lauantaiksi etkot, mutta jo eilen kutsuin ystäväpiirini suurimman Flow-fanin kotiimme. Viikonlopun artistit soivat, kun nautimme aamiaista ja vaihdoimme kuulumisia viimeistä lomaviikkoaan viettävän ystävän kanssa.

Mitä Flow-aamiaisemme sisälsi?

Persikka-inkivääri-smoothiet (ohje alempana), soijajugurttia marjoilla ja hedelmillä ja croissantteja Den Gamle Fabriken hilloilla ja briellä. Juomiksi kahvia, kuplavettä ja vaaleanpunaista skumppaa.

Olen vasta nyt herännyt siihen, että lopetin oman keliakiani vuoksi myös muille croissanttien tarjoilun, vaikka nehän olivat ehdottomasti omia suosikkejani ennen. Laitoin eilen tälle itsekkyydelle stopin (hah) ja varasin Jannelle ja Idalle molemmille sarvia kaksin kappalein.

Koristeiksi riittivät metallinhohtoiset cocktail-varjot, leikkokukat ja servetit eksoottisten hedelmien kuosilla.

Flow-smoothie

1–2 dl Blue Diamond Almond Breeze -mantelijuomaa (esim. makeuttamaton tai makeuttamaton + kalsium)
1 pussi Dole -persikkaviipaleita
1/2 banaani
tuoretta inkivääriä raastettuna maun mukaan

Jäähdytä kaikki tuotteet kylmäksi jääkaapissa tai pakastimessa (mitä kylmempää sen parempi). Kaada persikoista mehu pois ennen tai jälkeen jäähdyttämisen.

Sekoita aineet blenderissä, koristele halutessasi esim. cocktail-varjolla tai kookoshiutaleilla ja nauti kylmänä.

Kyllä siitä saa selkeästi itsellekin intoa, kun toiset ovat jostain tosi innoissaan. Janne haastatteli Idalta parhaita musalöytöjä, että löytäisi itsensäkin viikonloppuna oikeista eturiveistä. Minä googlailin keiden taiteilijoiden töitä alueelta löytyy ja missä ravintoloissa kannattaa piipahtaa. Saa suositella niin musaa kuin muutakin!

Nyt tätä kirjoittaessani vasta muistan, että joku Flow-tyylikin pitäisi kai olla jo mietitty. Oijoi. Ehkä otan valinnan tämän illan agendaksi.

Mutta siitä olen isosti iloinen, että heti perjantaina, festivaalien alkajaisiksi, menemme ystävien luokse aamupäivällä istumaan ja syömään. Jos sellaisesta ei hyvä fiilis tartu, niin ei mistään.

Jos mietit, mistä oma Flow-brunssisi löytyisi, niin suosittelen järjestämään itse. Jotain helppoa, mutta ihanaa tarjottavaa, festarilista soimaan ja ehkä muutamat tanssiaskeleet ennakkoon.

Käsi ylös, kuka tulee festareille! Saa tulla moikkaamaan.

-Henriikka

Lista irtokarkeista, joita aina valitsen

36
–
ruoka ja juomaTags: , ,

Kun kuulen sanan ”irtokarkki”, alkaa hymyilyttää. Voi tajuton, miten pidänkään niistä.

Kirjoitin yli viisi vuotta sitten blogiini jutun ”Sopivasti saippuaa ja sokeria”, joka käsitteli silloista irtokarkkimakua. Karkkimakuni (ja kuvien laatu) on kuitenkin kehittynyt sen verran, että on aika tehdä uusi kirjoitus aiheesta.

Kävelin Kampin videovuokraamoon ja valitsin pussiini yhden kaikkia karkkilajeja, joita valitsen lähes poikkeuksetta aina.

(Seuraa järjestystä ylimmästä kuvasta, vasemmalta oikealle, riveittäin. Kyllä, tämä on tarkkaa.)

Mustat autot

Lauantaikarkeista tutut hedelmänmakuiset karkit ovat hyvä salmiakkihämäys tasapainottamaan värikästä karkkipussia.

Vaahtokarkit

Pakko valita aina lopuksi muutama, yleensä sienen- ja jäätelönmuotoiset tai sellainen valtava vihreä, sokeripäällysteinen mölli.

Meloonit

Vesimeloni-esanssimöllykät ovat olleet jo pari vuotta yhtiä lemppareistani

Vaaleanpunamustat ovaalit
Mansikkajauhikset

Jäävät yleensä pussin viimeiseksi, mutten tiedä miksi – ovat nimittäin huippuja! Varmaan koviin karkkeihin on vaikea keskittyä viinikumien keskellä.

Sirkusaakkoset

Yksiä harvoista karkeista, joita valitsen irttispussiin, vaikka niitä myydään myös omina pusseina.

Hedelmäpääkallot

Yyyyyyyh! Kielen sivuille tulee kuolaa, kun ajattelen näiden kirpeyttä. Olen vasta viime vuosina oppinut kirpeiden karkkien makuun.

Tutit

Klassikko. Ei herätä suuria tunteita, vaan valitsen silti aina.

Dumlet

Paperikarkkirivistöjen kuningas. Never grow up.

Lepakot

Koko irtokarkkihistoriani ykköskarkki. Sitkeä, suloinen lepakko.

Helmixit

Nostalgiset hedelmä- ja salmiakkipyörylät. Melko mitäänsanomattomia, mutta kuitenkin valittavia.

Hedelmäneliöt

Klassiset messukarkit! Vihreät, punaiset ja keltaiset läpinäkyvässä kääreessä. Uniikki maku.

Metsämarjat

Näiden syöminen jäi opittuna tapana lapsuudenkaverilta.

Rollot

Niin hyviä! Toffee oikein sulaa suuhun. Näitä ottaa aina muutaman liian vähän.

Eksoottiset hedelmät

Juuri sellainen valinta, mitä kukaan ei koskaan ymmärrä. Haribon jauhoinen esanssimöllykkä.

Madot

Paras tapa syödä on, että solmii ensin useamman kasaksi yhteen ja heittää kerralla suuhun.

Salmiakki- ja vadelmatoukat

Miltei mauttomat, mutta tärkeä osa pussin balanssia.

Korvat

Lepakkojen rinnalla suosikkeja teiniajoista saakka. Vihreä-keltaiset, kelta-punaiset ja musta-punaiset, mmmm.

Kananmunat

Eikö kaikki rakasta näitä?

Apinat

Pienet, punaiset apinat, jotka loppui aina Lauantai-pussista kesken.

Suklaacrispit

Irtokarkkihyllyjen suklaasuosikki. Ahaa-patukka-imitaatio.

Peace-lätkät

Sanoin lepakkoja all-time-suosikiksi, mutta tämän kohdalla on kyllä punnittava uudelleen. Kovin on tasaväkistä.

Pätkikset

Nerokkaat minipätkikset eivät tietysti vedä vertoja oikealle Pätkikselle, mutta jotain iloa näistäkin on.

Jugurttirusinat

Rakkaat jugurttirusinat, jotka aina sulavat ja töhrivät koko karkkipussin.

Vanhat autot

Ehdottomasti parempia erikseen kauppareissulla ostettuna, mutta karkkipussissakin ehdottomia.

Naperot

Vihreät, keltaiset ja punaiset pikkunaperokarkit (nam.)

Peikonmarjat

Sokeripäällysteiset vaahtomarjat. Epämääräisiä pussintäytekarkkeja.

Amerikkalaiset pastillit

Oijoijojoi. Annetaan sulaa suuhun niin, että reunat sulavat ja kuoret räksähtävät toisistaan erilleen.

Nallet

Tutti-kategoriaa: tylsää, mutta toimivaa.

Punapippuri-ufot

Lapsena näitä huuhdottiin lavuaarissa inhimillisemmän kirpeiksi, vaan nykyään menee ihan sellaisinaan. Mieluummin karkkeina kuin shotteina.

(Tässä kohtaa kuvassa on jo käsitelty salmiakki-Helmix. Haha.)

Vaahtokengät

Kategoriassa ”älyttömimmät karkit”. Pitäisi varmaan hävetä, että ostaa tällaisia.

Koottu analyysi

Hedelmää, viinikumia, satunnaista suklaata, salmiakkia ja kirpeyttä, paljon esanssia. Pidän sitkeistä karkeista, joita saa mäiskyttää urakalla. Enkä missään tapauksessa valitse tälla lailla joka sorttia yhtä kappaletta, vaan suosikkeja enemmän jne. Ja aina mukaan mahtuu joitain villejä kortteja.

Vaahtokarkit ovat yleensä minulle niitä, jotka syön samantien ulos astuessani, mutta muut säästän visusti kotiin/leffailtaan/…

En todellakaan tiedä, miksi valitsen irtokarkkihyllyltä tällaisen setin, kun kuitenkin lempikarkkini koko maailmassa on tummanpuhuva, vanhusten suosikki, Da Capo. Muutenkin, jos valitsen kaupasta vain jotain tiettyä lajia, päädyn yleensä tosi tummaan suklaaseen.

Irtokarkkihommissa yksi isoimmista tekijöistä on se kihisevän ihana valintaprosessi. Mutta eilen huomasin, miten kätevä tuollainen ylimmäinen kuva oli. Lähetin Jannen karkkikauppaan kuva mukanaan. Saa kopioida!

Palataan taas viiden vuoden jälkeen päivittyneen listan kanssa. Onneksi olkoon, jos jaksoit lukea loppuun saakka. Sinäkin taidat todella rakastaa irtokarkkeja, joten kerropa oma lempparisi.

-Henriikka

Usvainen mieli

11
–
outdoor, valokuvatTags: ,

Yllä oleva kuva on ehkä tunnelmallisin minusta koskaan otettu. Vaihdoin sen eilen Facebookin profiilikuvakseni kuvatekstillä: ”Jos olisin artisti, tästä tulisi ehdottomasti levynkansikuva.”

Yksi ystävä kommentoi heti: ”Teetä omat levynkannet ihan muuten vaan.” Toinen oli jo passittamassa levyntekoon, kun artistilook löytyy jo. Kolmas kirjoitti: ”Ostaisin levyn kansikuvan perusteella!”

Minun naamallani ei tässä ole juuri osaa eikä arpaa, vaan Eevan kameran läpi kaikki vaikuttaa näyttävän kauniimmalta.

Eeva kysyi minua mukaansa Kolille viime viikonlopuksi, sillä hän tarvitsi erääseen kuvaansa näköistäni hahmoa. Ilahduin, että kalenteri antoi myöten, ja yhdistimme reissuun pari päivää hidastempoista retkeilyä ja mökkeilyä.

Nämä kuvat on otettu perjantaiaamuna kuuden maissa. Olimme kuvaamassa auringonnousua Kolin huipulla ja ennen aamuista nukkumaanmenoa pysähdyimme vielä erään lammen rantaan. Paikka oli upea. Joka puolella hohtavia hämähäkinseittejä, valkosinistä usvaa ja auringonsäteitä.

Kun vain jaksaisin elää aikaisia aamuja useammin.
Silloin tapahtuvat isoimmat ihmeet.

Voi olla, että joku varhainen aamu saan vielä päähäni aloittaa uran artistina. Luultavasti kuitenkaan en. Kannattaa varmuudeksi tarkistaa aina toisinaan levyhyllyltä (jos niitä vielä on) tai Spotifystä: ”Henriikka – Usvainen mieli”.

-Henriikka

Kuvat: Eeva Mäkinen

Melkein kuin olisi taas 19

2
–
Helsinki, kirpputori, ruoka ja juomaTags: , ,

Tänään on tuntunut vähän siltä, niin kuin tuntui 19-vuotiaana. Työskentelin erään kevään laitoshuoltajana, ja viikon kohokohta oli lähteä lauantaiaamuna Valtterin kirpputorille.

Kello herätti aikaisin, kirpputorilla oli oltava viimeistään yhdeksältä, ja aamiaiseksi oli sokerimuroja gojimarjoilla. Sokerimurojen sokereista en vielä tiennyt, mutta työpaikalla oli kerrottu gojimarjojen olevan terveellisintä maan päällä. Ostin tukusta kilon pussin ja ripottelin niitä sinne sun tänne.

Tänään heräsimme hiljakseen vasta yhdeksän jälkeen, mutta jotenkin onnistuimme saamaan tuon nuoruudesta tutun tunnelman päälle. Hyppäsimme raitiovaunuun ja suuntasimme kohti Kalliota. Aamiaista nautittiin Roots Helsingissä.

Nuorena ja kulttuurituotannon opiskeluaikoina tiesin aina, mitä uuden kaupunkikulttuurin saralla tapahtuu ja mikä paikka on paras, vaikka edullinen. Muistin ulkoa, milloin mikäkin kirpputori aukeaa ja mistä etsiä mitäkin. Tiesin täsmällisesti, milloin parhaat löydöt on jo myyty, mutta hinnat tippuvat.

Silloin kirppisjonot eivät vielä kiemurrelleet ja tarjolla oli muutakin kuin halpahallin kerran käytettyä vaatetta. On sitä vieläkin, mutta saa etsiä paljon kauemmin. Lisäksi olen ymmärtänyt, etten tarvitse puoleksikaan niin paljon, kuin joskus luulin tarvitsevani.

 

Aamiaisen jälkeen kävelimme verkkaisesti Brunon kirpputorille. Rekit ja pöydät näyttivät tutuilta, mutta myyjiä oli vain kourallinen. Hallissa tuoksui kuitenkin hyvältä, ja ihmiset olivat mukavalla tuulella.

Anti oli valitettavan kehnoa, mutta mukaan lähti kuin lähtikin viimeisestä pöydästä valtava untuvatoppatakki. Talvi tulee, talvi tulee. Myyjä sanoi hinnaksi euron tai kaksi, joten luovuin suosiolla kakkosesta. Janne nappasi Kjell Westön pokkarin samasta pöydästä hurjaan 50 sentin hintaan.

Joskus nämä olisi dyykattu myyntiajan jälkeen, nyt tuntui mukavalta maksaa se muutama euro.

Edelleen kirpputorilla parasta on se, että paikalla on erilaisia ihmisiä. Eri-ikäisiä, -näköisiä ja eri kuplista, jos kupliin on uskominen.

Nyt en osaa päättää kumpi: Ollapa taas 19. Onneksi en ole enää 19.

-Henriikka

Sun kanssa jokainen päivä on sunnuntai

4
–
kaverit, mökki, oma tyyli

Lauantai-ilta ja raukea olo. Saavuin juuri Kolilta kotiin ja eteisessä odottaa purkamaton rinkka. Telkkarista pyörii Avaran Luonnon Kanada-jakso, ja mieleni on enemmän Kanadassa, Kolilla, Kuhmossa kuin Helsingissä. Eikä kyse ole paikannimen alkukirjaimesta.

Kun saavuimme äsken autolla Helsingin keskustaan, meinasi iskeä paniikki. Joka puolella niin paljon ihmisiä, enkä kokenut mökkipäivien jälkeen olevani vielä valmis vastaavaan. Kaupungissa vietettiin tänään ihan tavallista lauantaita, ja minusta tuntui kuin meneillään olisi vappukarnevaali.

En ole ollut koneella pariin päivään, sillä sähkötön mökkielämä teki tehtävänsä ja sammutti virran.

”En pärjää nyt, kukaan ei pärjää nyt” -paniikki kestää noin kolme minuuttia, minkä jälkeen keskittymisen siirtää pitkiin, hyvästi hauduttaviin löylyihin, pientareella kasvaviin metsämansikoihin ja miltä ympärillä tuoksuu, tuntuu ja kuulostaa. (Hyvältä, hyvältä, hyvältä.)

Kun äsken laiton taas virtapiuhan seinään ja avasin läppärin, oli pelottavaa muistaa, etten tiedä koska se on viimeksi sammunut tai ollut täysin sammuksissa.

Tänä lauantaina kaikki ovat tuntuneet olevan brunsseilla, häissä tai kesäleningit päällä terassilla. Instagram-kuvista on huokunut lämpö, ilo ja kesän värit.

Minusta on tuntunut sunnuntailta. Olin melkein koko päivän autossa, päällä flanellipaita, josta löysin myöhemmin räikeitä hammastahnaläikkiä. Automatkalla kävimme Shelleillä, Teboileilla ja muilla sysisympaattisilla huoltoasemilla pitämässä lepoa ja tankkaamassa herkkuja.

Varkauden keskustassa pidimme jäätelöstopin ja muuan paikallinen mies tuli erikseen sanomaan, että olemme kuin jäätelömainoksesta ja että näytän kyllä melkoisesti artisti Paula Vesalalta. Enpä ollut ennen moista kuullut.

Nämä kuvat ovat keskiviikkoaamulta kesämökiltä. Istuimme Bean kanssa kivilaiturilla, kävimme myöhemmin uimassa ja punoimme Seikkailukerhon tulevia juonia. Miten rakas onkaan tuo leijonanharjainen ystäväni! Laittaa minut ruotuun, katsoo ymmärtävästi ja silittää kun tarvitsee.

Nyt kun tarkemmin mietin, niin taisi sunnuntaiolo alkaa jo sieltä. On tainnut olla yhtä sakeaa sunnuntaita tämä koko kesäinen viikko.

Minä lopetan viikkoni nyt tähän ja totean, että onpa ihanaa, että saan huomenna toisen sunnuntain.

-Henriikka

Tiukasti kiinni kesäkoomassa

4
–
mökki, muoti, oma tyyli

Suomi-matkailu on taas kuumana käynnissä, kun pyörähdin viikonloppuna Tampereella ja Kangasalla ja olen nyt vajaa viikon Kainuun pysähdyksen jälkeen matkalla Kolille pariksi päiväksi.

Tampereella kävin katsomassa Pyynikin kesäteatterin Niskavuoren nuori emäntä, joka oli upea. Kangasalla tanssittiin rakkaiden ystävien häitä, ja Kuhmossa mökkielämä vei täysin mennessään. Kolille suuntaamme Eevan kanssa – retkeilemään ja metsästämään täydellisiä hetkiä. Suomi on kyllä kaunis.

Toissapäivänä elokuu pyörähti käyntiin. Sateiden vuoksi kaikkialla on vihreää kuin kesäkuussa, ja alkukesän Jenkki-reissun ja kaiken muun kesähäröilyn vuoksi unirytmi edelleen täysin kadoksissa. Alaselkä on pienesti hajalla kahvakuulahöntyilyn takia, mutta mieli täynnä hyvää, heinäkuun jälkeistä oloa.

Koko heinäkuu meni ohi arviolta kolmessa päivässä. Toissapäivänä koko kansa heräsi yhtäkkiä uuteen kuukauteen koomasta ja tajusi, ettei elämässä voi vain mökkeillä ja olla mustikassa. Itse pidän koomasta kiinni vielä sunnuntaihin saakka.

Eilen sain kalassa särjen, ahvenen, kuhan ja hauen. Kerran vuodessa on hyvä olla kalamimmi, niin saa isoveljen rispektit ja voi taas koko loppuvuoden olla kaikkea muuta.

Soilla kasvoi lakkaa, ja kumisaappaanvarsi hörppäsi keruumatkalla oikein kunnolla. Sauna lämpeni joka ilta, ja kumpparit kuivuivat jälkilöylyissä. Eilen kesken iltauinnin huomasimme auringonlaskun olevan kirkkaanpunainen ja -keltainen, ja soudimme nopeasti sitä katsomaan. Kädessä oli kylmää, mutta niin makeaa siideriä, ettei sellaista voi juoda kuin kesäisin.

Nyt auto kulkee kohti Varkautta, mistä Eeva nappaa kyytiin. Silmät tipahtelee kiinni, ja ihmettelen, eikö kymmenen tunnin unet muka riitä. Saa nähdä, kuinka käy, kun huomenna pitäisi napata auringonnousu.

-Henriikka

anorakki/Peak Performance (saatu), lierihattu/Kanadan tuliainen,  farkut/second hand

Vihdoin sopiva matto olohuoneeseen

12
–
sisustus, yhteistyöTags: ,

Kaupallinen yhteistyö: IKEA

Kun muutimme uuteen kotiimme ja ensiasuntomme puolitoista vuotta sitten, emme malttaneet levittää lattioille mattoja. Valkoiset lankut ovat niin kauniit ja tunnelmalliset, ettei niitä tehnyt mieli piilottaa. Olimme asuneet edellisvuodet muovimattojen peittämässä opiskelija-asunnossa ja ryömin valkoisia lattioita pitkin onnessani (I still do).

Lempipaikkani on edelleen lattialla, lankkujen päällä. Makaan kädet ristissä niskan takana ja ihailen vihreää kattoa. Kuluvan vuoden aikana ajatus matosta on kuitenkin tuntunut koko ajan paremmalta, sillä se pehmentäisi yleisilmettä ja vähentäisi tilan pientä kaikua.

Kesällä se sitten löytyi: juuri sopiva juuttimatto.

Kudottua ja luonnonvärinen LOHALS-matto on IKEA:sta. Sopiva matto löytyi alkukesästä, kun niitä ei juuri löytynyt varastosta, mutta viime piipahduksella Vantaan IKEA:ssa huomasin mattoja olevan taas saatavilla. Niinpä ajoimme samantien 160×230-senttisen maton kotiimme.

Siinä se nyt pötköttelee ja sopii tilaan mielestäni erinomaisesti. Naurattaa välillä, kun kutsun tuota pientä huonetta ”olohuoneeksi”, sillä sehän on yhtälailla keittiö ja ruokahuonekin.

Uusi matto on valmistettu kokonaan uusiutuvasta, biohajoavasta luonnonmateriaalista, juutista. Juutti on paitsi super kaunis, myös kestävä ja pitkäikäinen käyttömateriaali, joka voidaan kierrättää vielä vuosien jälkeenkin.

Maton avulla voin toivottavasti laittaa pattereitakin vähän pienemmälle. Niin ihanaa kuin lattialla pötköttely onkin, niin hyytävimmillä pakkasilla olen kyllä kaivannut mattoa itseni ja kylmän maailman väliin.

Miltä matto teistä näyttää? Itse en voisi olla tyytyväisempi. Se sointuu hyvin supervärikkään taulun, mummin ja vaarin vanhan kaapin ja tuolin, sekä rottingista ja saarnista valmistetun sohvapöydän kanssa.

Olen myös ylpeä katsoessani tilaa, sillä olemme onnistuneet olemaan tekemättä sopuratkaisuja, niin kuin muuttaessa toivoimme. Kaikki miellyttää silmää ja on ainakin vähän kestävämpää kuin ennen.

Monta vuotta sitten käytettynä ostettu sohva saa varmasti jossain vaiheessa jatkajansa ja telkkari pitäisi ripustaa seinälle.
Mutta näinkin on hyvä, tämäkin riittää.

-Henriikka

Kainuun Riviera

8
–
mökki

Mökki valloitettu. Eilinen auringonlasku näytti yhtä ihanalta kuin täällä aina ja pandalakanoissa nukutti. Äsken nostettiin ahvenia ja pian lämmitetään sauna. Ystävät ja isoveli ovat myös matkalla tänne. Isällä on isämaiset vitsit, joille nauran aina. Äiti keräsi jo metsästä marjat illan mustikkarahkaan.

Sydän lepää, taas kerran.

-Henriikka

Nostalgiset lettukahvit ihan kaksistaan

4
–
astiat, design, mökki, ruoka ja juoma, yhteistyöTags: , , , ,

Kaupallinen yhteistyö: Arabia & Asennemedia

Joskus aika pysähtyy. Niissä hetkissä on vaikea asettaa itseään tai käynnissä olevaa tilannetta oikeaan aikaan tai paikkaan. Hetki vain kulkee eteenpäin ilman, että muuta maailmaa edes muistaa.

Näin kävi viime viikolla Valkealan kesämökillä, kun istuimme Jannen kanssa päiväkahveilla. Edessä oli korkea lettupino ja niiden kanssa parhaimpia herkkuja. Vanha radio toimi vielä juuri ja juuri, sieltä soi iskelmää. Ikivihreiden tahdittamat kahvit kuluivat verkkaisesti, eikä hetkeen millään mökin ulkopuolisella ollut väliä.

Janne sai minusta vain yhden kutakuinkin onnistuneen kuvan, sillä lauloin lakkaamatta. Lapsuuden ensimmäiset levyni olivat Hits for Kids -kokoelmien lisäksi silkkaa iskelmää ja osaan itsellenikin yllätykseksi monia biisejä ulkoa aina C-osiin saakka. Anna Eriksson, Marita Taavitsainen, Jari Sillanpää, Petri Laaksonen.. antaa tulla vaan! Mökkitunnelmaan kuuluu edelleen virittää Iskelmäradion taajuudelle.

Päiväkahveilla tarjoiltiin simppelistä kahvia ja lettuja romppeineen: mansikoita, vadelmia, kermavaahtoa, omppuhilloa, tummaa suklaata ja mantelia. Kahvia juotiin tämän hetken suosikkimukeistani, Paratiisi-sarjan erikoisvärisistä purppura-mukeista. Muu kattaus luotiin valkoisilla 24h-sarjan astioilla, luonnonkukilla ja mummin ja vaarin mökkiperinnöksi jääneillä puulusikoilla ja pöytäliinalla.

Aika oli seisahtunut, me juttelimme ja nauroimme. Mummin ja vaarin vanhassa mökissä on sellainen tunnelma, että heti ovesta astuessaan tuntee olevansa turvassa ja levossa. Söimme monenmonta lettua, lauloin monenmonta iskelmää. Takassa paloi tuli ja kaivosta haettiin raikasta vettä uuteen kahvipannullieen.

On se kyllä hyvä, ettemme kyllästyneet toisiimme kuukauden roadtripillä.

   Eilen vietettiin ystävien ihania pihahäitä ja tänään karkaan vielä viikoksi mökille ja retkeilemään. Etätyöt kulkevat läppärillä ja puhelimella kätevästi matkassa, vaikka toivonkin saavani rauhoittaa illat onkimiseen ja auringonlaskuihin.

Kesälistalla on vielä toteuttamatta esimerkiksi illallinen taivaan alla. Sormet ristiin auringolle, niin ulkoillallisia saadaan tulevalla viikolla useita.

-Henriikka

Asioita jotka tuntuvat noloilta, vaikka eivät oikeastaan ole

8
–
random

Kun leipoo kirsikkapiirakan ja syö sen vimmaisesti pala palalta kahdessa päivässä.

Kun tulee niin nälkäisenä kotiin, ettei edes riisu takkiaan tai kenkiään, vaan jää eteiseen syömään juuri kaupasta ostamiaan ruokia.

Kun yliarvioi omat voimansa ja kävelee kotoa bussiasemalle rinkan, duffel-bagin ja repun kanssa otsasuoni pullistellen, kokovartalohiessä. (Ja piiloutuu tuttujen vastaan tullessa rinkan taakse, etteivät he näkisi, että nenästäsi valuu pisaroita.)

Kun sitten jotenkin onnistuu pääsemään perille, istuu Onnibussiin ja tajuaa liimautuvansa lyhyissä sortseissa tiukasti kiinni tekonahkapenkkiin.

Kun tapaa uusia ihmisiä ja saa heiltä kyydin kotiin, mutta rättiväsyneenä nukahtaa takapenkille ja tuhisee siihen saakka, että kuski herättää lempeästi: ”Takapenkin unikeko, tässä olisi sun pysäkki…”

—

Kyllä. Kaikki tapahtuneet itselleni tällä viikolla.

Mutta pitää muistaa, että lopulta juuri mikään muu ei ole noloa kuin huono käytös.
Iloa viikonloppuun!

-Henriikka

Mitä opiskella, jos ei halua olla tyhmä?

13
–
opiskelu

Pahin pelkoni yrittäjäksi jäämisessä oli ja on, että en enää kehity. Että jään tieto- ja taitotasoltani tällaiseksi kuin nyt olen, kun en ole enää osa keskustelevaa ja sopivan haastavaa työyhteisöä. Oman osaamisen kanssa pyristelee hetken, mutta pidemmän päälle kannattaa hakeutua itseään fiksumpien ja erityisesti itsestään poikkeavien ihmisten seuraan. Silloin yleensä oppii eniten.

Tiedän, ettei pelkoni ole kovin realistinen. Tapaanhan arjessani koko ajan erilaisia ihmisiä, olen mukana erilaisissa ja entistä monipuolisemmissa työ- ja blogiprojekteissa, seuraan mediaa, luen ja pyrin pitämään aistit auki uudelle. Huomaan kuitenkin, että esimerkiksi ajankohtaisista asioista tulee keskusteltua huomattavan paljon vähemmän, kun ei ole kollegoita ympärillä viittä päivää viikossa. Lisäksi blogihommissakin tai esimerkiksi omassa ystäväporukassa on usein ympäröity samanhenkisillä ihmisillä, mikä jo sinänsä kaventaa keskustelun monipuolisuutta. Tulee hahmotettua vähemmän näkökulmia, jos kukaan ei ympärillä argumentoi vastaan tai eri tavalla.

Haluaisin opiskella. En uskonut sanovani tätä vielä pitkään aikaan, mutta näin se vain on. En haluaisi opiskella valmistumista varten, en tutkinnon saamista varten, en tutkimuksen tekemistä varten, vaan yksinkertaisesti oppiakseni lisää.

Opiskelun ei tarvitsisi olla perinteistä yliopisto- tai ammattikorkeakouluopiskelua, mutta jonkunlaista systemaattisuutta ja seuraa kaipaisin. En usko itseeni riittävästi, että pystyisin aloittamaan jokaisen päiväni yksin kirjatankkauksella tai katsomalla luentoja Youtubesta.

Mikä ala kiinnostaa? Lähinnä kiinnostaa kaikki.

Sattumanvaraisesti lueteltuna opiskelisin mieluusti sosiaalipsykologiaa, kirjallisuutta, puheviestintää, metsätiedettä, kauppatiedettä, sosiaali- ja kulttuuriantropologiaa, kehitysmaatutkimusta ja käytännöllistä filosofiaa. Futurismi on myös salainen kiinnostuksenkohteeni, vaikken tiedä onko siihen mitään opinhaaraa oikeasti edes olemassa.

Haluaisin myös sellaisen peruskattauksen liikuntaa, fysioterapiaa ja terveystieteitä, että ymmärtäisin ihmistä ja ihmisen kehoa paremmin. Sen lisäksi haluaisin käydä uudestaan lukiokurssit vähintään historiasta, yhteiskuntaopista, biologiasta, maantieteestä ja uskonnosta ja kirjoittaa joskus lyhyen venäjän.

(Voi, miten monta alaa ja asiaa taatusti unohdan!)

Tiedän, ettei tehokkainta oppimista itselleni ole sellainen perinteinen massaluentomeininki. Kaipaan niiden rinnalle omitoimiopiskelua ja kirja- ja keskustelupiirejä. Olen myös oppinut monista asioista ihan vain satunnaisissa seminaareissa, joihin on saanut mennä kuuntelemaan ilman tietoa tulevista tenteistä. Rakastan esimerkiksi futuristien luentoja. Ne ovat lähes aina supermielenkiintoisia. Tentit taitavat ylipäänsä lamauttaa pitkäaikaista oppimistani aika lailla.

En halua kiirehtiä tai taltuttaa oppimisintoani ensi metreillä, vaan tarttua oppimishaasteisiin pala kerrallaan. Sitä paitsi voi olla, että otan nyt vielä jonkun aikaa rauhassa, kun täyspäiväistä yrittäjyyttäkin on takana vasta puolisen vuotta ja tässä paljon opittavaa.

Tänä syksynä olen kuitenkin päättänyt aloittaa ainakin venäjän kielen opinnot aivan alkeista. Olen katsellut sopivia kursseja kansalaisopistoilta ja muilta vastaavilta tahoilta ja luulen pääseväni niiden avulla hyvin uuden kielen oppipolun alkuun.

Mutta kuulisin mieluusti teiltä vastauksia valtavan laajaan kysymykseen: miten te opitte ja kehitytte parhaiten?

Luetteko kirjoja, seuraatteko tiettyjä medioita, opiskeletteko koulussa tai kursseilla, käyttekö kirja- tai keskustelupiireissä, ehkä seminaareissa tai muissa tilaisuuksissa? Hakeudutteko oppineiden seuraan vai opitteko itse opettamalla ja ottamalla selvää? Mikä on oppimisenne salaisuus? Etsittekö illanistujaisistakin ihmisiä, joilla on uutta annettavaa vai löydättekö itsenne vahingossa uutta synnyttävien tai vanhaa syventävien asioiden ääreltä?

Olen itse vähän kyllästynyt sellaiseen ajattelumalliin, että ihminen oppii vain yliopistossa, vain professoreja kuunnellen ja on tuore tutkintopaperi kädessä viisaimmillaan. Tai että kirjat perinteisessä muodossaan olisi paras ja ainoa opinlähde.

Näin laaja aihe tänään. Minunkin pääni meni omista ajatuksistani sekaisin.

A well-read woman is a dangerous creature.
-Lisa Kleypas

-Henriikka

Ps. Lue myös toukokuun jutut:
Maailman koomisin YO-todistus
Opiskelupaikkojen hakuhistoriani

1 … 3 4 5 6 7 8 9 … 15