arkisto:

marraskuu 2016

7.11.2016

Syksyn urheiluistani ja ravinnostani

–

urheilu, yhteistyöTags: proteiinijauhe, treeni, valio, valio profeel proteiinilisä

Yhteistyössä Valio & Asennemedia

En ole vielä ehtinyt laatia edes uuden vuoden lupauksia tälle vuodelle, kun kolkutellaan jo joulun ovella. Tuntuu, että kirjoitin silmänräpäys sitten lähtölaukauksesta syksyn urheilurutiineille. Todellisuudessa siitäkin on jo kaksi kuukautta.

Miltä syksy on sitten urheilun puolesta näyttänyt? Noh, ihan hyvältä, muttei loisteliaalta. Olin vasta kaksi viikkoa palautuneiden alaselkäkipujen vuoksi pois treenitantereelta, jota seurasi viikon superflunssa. Kun istuu kolme viikkoa vaihtopenkillä kahdesta kuukaudesta, ei voi antaa kaudelle täysiä pisteitä.

Mutta se on sanottava, että breikkejä lukuun ottamatta olo on ollut hyvä, ja urheilu on antanut virtaa, vaikka motivaatiopulaa minulla on ollut terveinäkin aika ajoin. Lauantaina olin kuitenkin pitkällä, reippalla kävelyllä ensimmäisen kerran sairastelun jälkeen, ja eilisaamuna olimme sisarusporukalla kiipeilemässä. Raajoissa tuntuu ihanasti, että kroppaa on päässyt taas vihdoin käyttämään.

Ja arvatkaa mistä olen iloinen? Yleensä ennen joulua ajaudun sellaiseen motivaatiottomaan tilaan ja lopetan liikkumisen miltei tyystin. Viime vuonna taukoa oli pari kuukautta, klassisesti ne pimeyden sanelemat marras- ja joulukuu. Nyt tuntuu, että pimeyden lisääntyessä yritys päästä liikkelle on vain voimistunut.

Entä miten on ravinnon laita? Sokerilakkoni on todella pitänyt. Rupeamasta on takana 2,5 kuukautta ja jäljellä on 1,5. Yllättävän nopeasti päiviä on kertynyt jo se 125, ja voin olla ylpeä itsestäni ja kaikista haasteeseen tarttuneista.

Urheilun kanssa käsi kädessä on kulkenut tietysti ruoka. Yhtenä selkeänä ravinnon tukipilarina ja makeanhimon taltuttajana ovat syksyllä toimineet proteiinit. Kolmen kuukauden Valio PROfeel -proteiinijauheiden alkaa olla ohi ja on aika kertoa kokemuksista.

Kuinka olen käyttänyt tuotteita? Punaisissa pussissa olevaa laktoositonta heraproteiinilisää olen yhdistänyt arjen ruokaani. Aamusmoothien sekaan sitä on varmasti mennyt kaikista eniten, sillä proteiinirikkauden lisäksi heralisä tekee juomasta ihanan kuohkeaa. Sen lisäksi olen sekoittanut protskuja esimerkiksi banaanilettuihin, puuroon ja jugurttiin. Sekoitinpa sitä joskus sämpylöihinkin ja suolaisiin leivonnaisiin.

Tiedän hyvin, mitä tuotetta tulen ainakin ostamaan jatkossa kotiinkin: kotimainen, maustamaton heraproteiinilisä on sopinut omaan käyttööni parhaiten.

Sinisten pussien proteiinivälipalajauhe on ollut itselläni palautusjuomina treenien jälkeen ihan sellaisenaan. Jauhetta juomapulloon, vettä päälle ja rivakka vatkaus. Usein ruokailuni treenien jälkeen venyy melko pitkälle ja tiedän, että tuloksia ei synny, jos kroppa ei pääse palautumaan. Välipalajauheiden avulla olen yrittänyt skarpata tässä ja tiedän, että keväällä tästä tulee vielä tärkeämpää: edessä on intensiivinen juoksuprojekti, josta en tule selviämään ilman kunnon ravintoa ja palautumista.

Vedänkö proteiineja niin että napa natisee? En. Olen käyttänyt lisäproteiinia muutaman vuoden ajan nimenomaan intensiivisen treenin ja aktiivisen elämän rinnalla.

Lähiviikot olen nyt pitänyt sairaslomaa liikunnasta, enkä ole käyttänyt siis lisiäkään samalla tavalla. Turhaan ei kannata hotkia, vaan järkevästi ja terveellisesti, omaa elämäntapaa tukien. Proteiinintarve vaihtelee elämäntilanteen mukaan.

En ole koskaan kokenut itseäni urheilijaksi tai halunnut käyttää sitä sanaa itsestäni. Urheilu kuuluu elämään monen muun asian rinnalla ja samoilta tuntuvat myös proteiinit. Turha niistä on tehdä sen ihmeellisempää asiaa kuin ne ovat: jos kroppasi kaipaa lisäproteiinia, kannattaa miettiä mistä sitä saisi.

Miltä tulevat urheilukuukaudet tulevat sitten näyttämään? Nämä kuvat on otettu Helsinki Core Trainersin tiloista, missä Kanerva on minua niin monesti koutsannut. Edessä oleva juoksuprojekti laittaa kuitenkin viikkorytmiä sen verran uudenlaiseksi, että voimatreenin tilalle tulee lähikuukausiksi huomattavan paljon kestäyvyysurheilua. Jännittää, mutta uudet haasteet innostavat.

Miltä teistä tuntuu? Onko syksyn pimeys imenyt urheiluhalut? Vieläkö sokerilakkolaiset jaksaa sinnitellä?

We can do it!
Voimia sisaret ja veljet!

-Henriikka

6.11.2016

Saavathan aikuisetkin yökyläillä?

–

elämä, kaveritTags: aikuisena yökylässä, yökylä

Vuodet vierii ja elämäntilanteet muuttuu, vaan yhdestä en luovu: yökyläilystä kavereiden kanssa.

Olen huomannut ystäväpiirissäni lähivuosina sellaisen selkeän muutoksen entiseen, että yön yli vierailun kynnys on noussut. Nuoruuden spontaanius on karannut, eikä makuupussi enää kelpaa. Aamupalaksi halutaan juuri sitä omaa lempicroissanttia ja kahvi on valmistettava omalla keittimellä, omalla myllyllä jauhetuista pavuista.

Voi himputti, minä vain sanon. Minne katosi päivät?

Omasta muutoksestani kauhistuneena vaadin rakkailta ystäviltä kunnon yökyläilyä. Ei tarvinnut edes itse tunkea nurkkiin nukkumaan, kun kutsu jo kävi. Oli viiden tähden ja kolmen ruokalajin illalliset, sauna ennen jälkiruokaa ja kauniin kodin lämpö ja tunnelma.

Illan päätteeksi sai livahtaa patjalle, paksun untuvatäkin alle nukkumaan. Lattialämmitys teki flunssaiselle yökyläilijälle yllättävän hyvää.

Yökyläily ei ole kovin helppoa, jos ystäväpiiri ei siitä perusta. Täkki kainalossa ovelle kolkuttelu ei tee ystävyyssuhteelle hyvää, jos koko homma on toiselle osapuolelle luonnotonta.

Olemassa on kuitenkin mahdollisuus, että pidempi yhdessä vietetty pätkä lujittaa ystävyyttä entisestään. Jos saan viettää ystävän tai ystävien kanssa sekä illan että aamun, niin onhan se paljon enemmän kuin vain toisen valinta.

Minun kanssani yökyläily onkin oikea ystävyyden tulikoe. Väsähdän jossain vaiheessa iltaa aivan yhtäkkiä, nukahdan siltä seisomalta ja olen kykenemätön mihinkään älylliseen toimintaan (ks. kuva 1.) Jos sen puolen kestää minussa, kestää mitä vain.

Viimeinen kuva on suosikkini. Lattianäkymät herätessä takasivat hymyn korvasta korvaan.

Mira ja Tuomas, ensi kerralla tulette meille. Lupaan valvoa ainakin puoli kymmeneen.

-Henriikka

5.11.2016

Kaikki mitä olet aina halunnut tietää minusta (osa 3)

–

randomTags: vastauksia kysymyksiin

Jos pitäisi valita matkustus tai omistuasunto niin kumman ottaisit?

Super helppo! Ihan ehdottomasti matkustuksen. Vielä ei ole tarvinnut valita, mutta ehkä joskus tarvitsee, enkä usko sitten omistusasunnosta luopumisen olevan suuri ongelma.

Mitkä on sun lempi kaupunginosat Helsingissä?

Tykkään paljon esimerkiksi Jätkäsaaresta, Punavuori-Eira-Kaartinkaupunki-Ullanlinna-akselista, Mustikkamaasta, Vallilasta ja Puistolasta. Haluaisin kyllä tuntea eri kaupunginosia paremmin. Kunnon kiertely ja selvittely saattaisi vaihtaa suosikkien listaa.

Entä inhokki kaupunginosat?

Ei minulla ole sellaisia. Luulen, että sellaiset keskinkertaiset muistot Pohjois-Haagassa asumisesta liittyy vain siihen, että silloin elämäni tuntui jotenkin junnaavan vähän paikoillaan, ei niinkään asuinalueeseen. Sörnäisissä asuessani olin juuri muuttanut ensi kerran Helsinkiin ja vaativa työ yhdistettynä vilkkaaseen kaupunginosaan sai joskus mieleni vähän järkkymään.

Käytkö mieluummin teatterissa vai elokuvissa?

Ei näitä oikein osaa verrata. Mutta käyn paljon useammin elokuvissa. Ehkä se liittyy matalaan kynnykseen ja useimmiten halvempaan hintaan. Rakastan elokuvia ja niistä on usein helpompi arvioida, mitä tuleman pitää. Mutta voi, miten paljon pidän teatteristakin. Pitäisi käydä niin paljon useammin. Olen tosin hivenen traumatisoitunut lukuisista teatteriopiskelijoiden kokeellisista esityksistä, joita kävin opiskeluaikoina katsomassa.

Oletko lukenut KonMarin?

Olen lukenut, ja ajattelimme lukea sen marraskuun aikana yhdessä Jannen kanssa uudestaan.

Mitä mieltä olet länsimetrosta ja Malmin kentän tuhoamisesta?

Toivon länsimetro-projektin pääsevän pian maaliin ja tuovan kaupunkilaisille ja kaupungille paljon uutta ja hyvää. Malmin kentästä tiedän ihan liian vähän kommentoidakseni.

Kuka on sun suosikki poliitikko?

Minulla ei ole sellaista. Monilla on hienoja arvoja, ajatuksia ja monet ovat ajaneet hienoja asioita, mutta suosikkia en ole vielä löytänyt. Martti Ahtisaaresta olen tosin aina pitänyt. Ehkä siis hän, sittenkin!

Jos lähtisit politiikkaan niin mikä olisi sun puolue?

En todella tiedä. Mikään ei tunnu kovinkaan omalta. Olisin varmaan sitoutumaton.

Uskotko että enimmäkseen haaveet toteutuu?

En. Uskon, että haaveet eivät enimmäkseen toteudu. Ihminen haaveilee niin paljosta ja niin monesta, että kaikkien haaveiden toteutuessa elämästä saattaisi tulla oikeastaan aika kamalaa. Monet haaveet ovat lisäksi toistensa kanssa aivan ristiriidassa.

Uskon kuitenkin, että kullakin voi olla kerrallaan muutamiat tai ehkä kourallinen haaveita, joita kohti voi kurkoitella ja joista saa virtaa sekä toivoa elämään. Joskus näitä haaveita voi myös lähteä ihan konkreettisesti ja suunnitelmallisesti tavoittelemaan ja etenkin tällaisten uskon usein toteutuvan päättäväisellä työllä ja hyvällä onnella. Tosin toteutuminen ei välttämättä tapahdu aivan juuri niin kuin itse on asian ajatellut, vaan jossain toisessa muodossa.

Mikä kamera sulla on? Entäs millanen objektiivi kokoilma sulla on ? Mikä niistä on sun lemppari ja minkälaista käytät mihinkin (varsinkin seikkaillessa ympäri maata)? Miten muokkaat sun kuvia ja millä ohjelmilla? Minkälaiset asetukset sulla on kamerassa sun kuvissa useimmiten (iso, f-luku, valotus jne)?

Meillä on kotona useampi kamera. Lähes kaikki kuvat ottaa Janne ja hän käyttää Canonin 70D:tä ja muutamaa erilaista putkea: yleensä Sigman 18–35, 1.8 putkea tai välillä Sigman 50 millistä, 1.4.

Minulla itselläni on Olympuksen PEN E PL7, jossa on yllättävän usein sen kittiputki kiinni. Sen lisäksi minulla on ollut pari kuukautta lainassa Olympuksen PEN F, joka on sen maailman kauneimman ulkonäön lisäksi osoittautunut myös superhyväksi kameraksi itselleni. Esimerkiksi kaikki Hawaijin reissun kuvani on otettu sillä. En tykkää itse kantaa sellaisia järkälekameroita mukanani, etenkään reissussa.

Muokkaan Photoshopilla kuvani, vaikka omaan kuvanmuokkaukseeni riittäisi varmasti Lightroom oikein hyvin.

Asetukset vaihtelevat ihan kaikesta kuvaustilanteessa: M-asetuksilla yleensä, säädöt valon mukaan. Valkotasapaino on yleensä automaatilla, muut säädetään käsipelillä. Usein on melko iso aukko.

Janne on hyvä kamerajutuissa, mä olen oikeastaan aika surkea. Kuvaan melko usein ihan automaattiasetuksilla, kun haluan kameran säätämisen lisäksi keskittyä meneillään olevaan tilanteeseen.

Lempi suodatinkahvi?

Hmmmmmmm. Ei pysty vastaamaan. Ostan lähes aina jotain uutta testiin ja pidän keskenään tosi erilaisistakin kahveista, jos ne on valmistettu hyvin.

Lempi punaviini?

Vastaus on lähes identtinen kahvivastauksen kanssa. Ostan lähes aina jotain uutta testiin. Viimeiset punkut, joista olen positiivisesti yllättynyt ovat olleet ihanin etiketein varustettu Fuzion the Coffee Shop red blend ja I heart Bobal. Syön harvoin (= en koskaan) paksuja, stydejä pihvejä, enkä siksi kaipaa usein viiniltäkään maksimaalista täyteläisyyttä.

Lempi ravintola?

Höm höm! Näitä on monia. Parhaat brunssini olen syönyt Ravintola BRO:ssa ja Artic Light Hotellissa, lounastelen useimmiten Cafferino Obassa tai Hietaniemen Hallissa ja ihanimpia illallisia olen syönyt lähivuosina muuan muassa Grönissä, Pennyssä, Pastorissa, The Cockissa ja Ravintola MEKK:issä Tallinnassa.

Kaipaisin Helsinkiin vielä enemmän ravintoloita, jotka tekevät hyvänkokoisia, laadukkaita annoksia, jotka eivät ole kuitenkaan liian hienoja ja kalliita.

Miten sopeuduit Helsinkiin, ahdistiko/ahdistaako koskaan?

Muutin Helsinkiin ensimmäisen kerran maaliskuussa 2010 ja työskentelin reilu 4 kuukautta laitoshuoltajana psykiatrisessa sairaalassa suljetuilla osastoilla. En tuntenut kaupunkia erityisen hyvin, minulla ei ollut täällä vielä omia sosiaalisia piirejä, asuin Sörnäisten Kurvissa, ja työni oli toisinaan henkisesti todella kuormittavaa. Jossain vaiheessa tämän kaiken kombo yhdistettynä maaliskuun alun ankeuteen ja pimeyteen kiehahti vähän yli ja lähdin pitkäksi viikonlopuksi lapsuudenkotiin huilailemaan.

Sopeuduin siis periaatteessa tosi hyvin, mutta tämän ensiasumiseni jälkeen (muuttaessani sitten syksyllä Jyväskylään) ajattelin, etten tule palaamaan Helsinkiin. Tuntui, että se on liian harmaa itselleni. Palasin kuitenkin takaisin reilun vuoden jälkeen ja sopeuduin samantien asettuessani opiskelemaan ja tutustuessani kaupunkiin vähän eri vinkkelistä, erilaisella henkisellä työkuormituksella.

Puhutko Kainuun murretta? Miten siihen suhtaudutaan?

Ka mittee! Olen tästä maailman ylpein! Rakas Kainuu.

Mutta siis: vaikka koenkin henkisesti olevani kotoisin Kuhmosta, niin todellisuudessa olen kotoisin Kouvolasta. Olen ollut Kainuussa yhtämittaisesti kaksi viikkoa elämässäni, ja vaikka osaankin matkia murretta suht hyvin, niin en puhu sitä lainkaan. Äitini on Kuhmosta kotoisin, minulla on siellä paljon sukua ja vanhempani ovat rakentaneet sinne viime vuodet kesämökkiä, jossa vietän toivon mukaan kesä kesältä enemmän aikaa.

Tosin en puhu Kouvolankaan murteella enkä kai koskaan ole oikein puhunutkaan, vaikka osa perheenjäsenistä taittaa mie-kieltä oikein sujuvasti.

Mitkä asiat tekee sut onnelliseksi ihan perus arkena?

Lepo. Että saa olla hetken rauhassa. Ensin yksin, sitten Jannen kanssa, sitten ystävien kanssa. Kiireetön, runsas aamiainen. Kun saa asioita tehdyksi. Se, että nauramme töissä kollegoiden kanssa niin hirveän paljon. Se kun huomaan saavani käyttää osaamistani töissä tai vapaa-ajalla. Perheenjäsenien ja ystävien hyvä olo ja onnistumiset. Urheilun jälkeinen ilo. Yllätyslahjat. Hetken laulut ja tanssit.

Tähänastisen elämäsi paras kokemus?

Tätä piti miettiä pitkään. Mutta kai se on elämänkumppanin, rakastajan ja sielunystävän löytyminen elämään kokonaisuudessan. Mikä onni. Ei siksi, ettenkö varmasti pärjäisi yksinkin, vaan siksi, että olemme kovin hyvä tiimi.

Kerro yks juttu mikä on parasta jokaisessa vuodenajassa!

Kevät: Merenrantaan kävellessä aurinko paistaa poskille ja sitä voi kuulla, kuinka jää rätisee ja irtoaa lauttoina sulaen lopulta mereen.
Kesä: Kun ilta laskee, mutta aurinko ei, ja voi käyttää jättisuurta neuletta ja farkkusortseja yhdessä, syödä kirsikoita ja katsella laivoja.
Syksy: Kirpeät aamut, kun vetää syysilmaa keuhkoihin ja tuntuu, ettei sydän kestä kaikkea kauneutta ja mystisyyttä mitä ympärillä on.
Talvi: Kun puut huurtuvat, lunta sataa isoina hiutaleina, ja maa on pehmeä. Kaikkialla kaikuu hiljaisuus ja pelkkä pakkasesta sisällepääsy tuntuu ihanalta.

Voiko sulle lähettää postia?

Voi lähettää tietysti. Se on ihanaa. Minulla on nytkin muutama kirje vastaamatta. Kannattaa meilillä laittaa viestiä ja kysyä postiosoitetta.

Mitä haluaisit sanoa nuorille tytöille? (noin 15-16 vuotiaille)? 

Tosi vaativa aihe, jota pitäisi mutustella kyllä useampi päivä, jotta osaisi oikeasti sanoa ne oikeat asiat. Mutta tässä ainakin muutama:

Usko itseesi.

Luultavasti olet puolet pienempi kuin luulet. Mutta sillä ei ole merkitystä, minkä kokoinen olet, vaan millainen olet. Keskity siihen millä keinoin voit elää mahdollisimman onnellisesti.

Ympärillä olevien ystävien mielipiteillä on usein paljon enemmän merkitystä kuin ympärillä olevien tuntemattomien.

Kannattaa mieluummin olla kiva kuin cool.

Vinkit omaperäisen tekstin tuottamiseen?

Lue, lue, lue. Keskity sanoihin, sanointoihin ja lauseihin joista pidät. Jos et lue, niin kuuntele vähintään.

Kirjoita, kirjoita, kirjoita. Näytä kirjoituksiasi muille, pyydä palautetta. Lue oma tekstisi toistamiseen, vaihda sanoja värikkäämpiin synonyymeihin, lisäile kuvailevia adjektiiveja ja keskity omaan persoonaasi. Keskity siihen, mikä olisi sinulle luontainen tapa kertoa asia ja miten saisit viestin parhaiten välitettyä, älä siihen kuinka asia pitäisi äidinkielenopettajan mukaan kirjoittaa.

Kun luen omia tekstejäni blogin alusta (2011–), niin kyllä naurattaa. On ilo huomata kehittyneensä, kun on vain yksinkertaisesti kirjoittanut paljon. Oma kirjoitus blogikirjoitusprosessistani on tulossa myöhemmin.

Uskotko yliluonnolliseen?

Uskon. En sokeasti, enkä kaikkeen, mutta uskon kyllä.

Mua kiinnostaisi ainakin sun työ: mitä teet työksesi, millaisia työpäiväsi ovat ja miten olet työhösi päätynyt. Myös koti ja sisustus ovat kiinnostavia aiheita. Ja sun tyyli!

Komppaan edellisiä kommentteja, ois kiva kuulla lisää sun työstä!

Nyt on niin hurjan suuria aihealueita, että jätän nämä suosiolla seuraaviin kirjoituksiin. Otetaanko diili, että tämän vuoden loppuun mennessä olen kirjoittanut oman juttunsa vähintään työstäni?

—

Kiitos kaikille lukuisista kysymyksistä. Jos vielä jäi joku mietittymään, niin tiputapa kysymyksesi kommenttipoksiin, niin vastaan alkuviikon aikana.

Nyt pyhäinpäivän iltana lätkäisen läppärinkannen kiinni ja lähetän rakkaita terveisiä etenkin isovanhemmille, joita on kova ikävä.

-Henriikka

3.11.2016

Kaikki mitä olet halunnut tietää minusta! (osa 2)

–

randomTags: vastauksia kysymyksiin

Mikä on salainen paheesi?

En tiedä kehtaanko edes kertoa tätä, sillä joku varmasti oksentaa päälleen. Jos näen kadulla hyvän ponnarin, joka on joltain tippunut, niin nostan sen ja otan omaan käyttööni.

Mikä on nolostuttavin hyveesi?

Haluan kohdella monia elottomia esineitä tasavertaisesti. En kestä, jos ostoskärryt on epätasaisesti jonoissa. Saatan ruveta henkilökunnan lailla siirtelemään niitä niin, että ne ovat tasaisesti. Muuten tunnen sellaista surua sen lyhyimmän jonon puolesta, sillä eihän se ole sen huonompi ostoskärryjono kuin ne muutkaan.

Mitä urheilulajia haluaisit kokeilla?

Lacrossea. Pelasin sitä joskus lukiossa muutamia kertoja ja rakastuins siihen täysin. Haluaisin ehdottomasti kokeilla uudestaan. Jos puhutaan sellaisista lajeista, joita en ole ikinä kokeillut, niin haluisin oppia potkunyrkkeilyä.

Jos olisit opettaja ja kuppi menisi sinulta nurin lopullisesti, mitä silloin tapahtuisi? Miten reagoisit?

Hmm. Tähän on muutamia vaihtoehtoja:

A) sulkisin tunteet sisääni ja poistuisin luokasta
B) rageisin kovaäänisesti ja kertoisin miten koko tilanne saa pääni räjähtämään
C) murtuisin ja antaisin itkun tulla

Todennäköisintä ehkä olisi sellainen c:n, b:n ja a:n yhdistelmä, jossa itkun noustessa kurkkuun ja vihan päähän, poistuisin luokasta ja viipyisin ulkona riittävän kauan.

Mikä on elämän tarkoitus?

En tiedä. Ehkä rakastaa itseä ja muita. Tehdä mahdollisimman paljon hyvää itselle ja muille. Auttaa pitämään itsenstä ja ympärillä olevat ihmiset pinnalla.

(kyllä, seuraava kuva on valittu tähän tarkoituksella)

Millaisia ”outoja” tai selvästi poikkeavia tapoja/ajattelumalleja/pinttymiä sinulla on?

Voi hitsi! Nytkö niitä yhtäkkiä pitäisi muistaa, vaikka tiedänkin minulla olevan niitä lukuisia.

Aloitan hampaiden pesun ilman, että kastelen harjaa. Vaikka minulla olisi kuinka kova pissähätä tullessani kotiin, niin riisun aina takkini, kenkäni ja muut ulkovaatteeni ennen kuin syöksyn vessaan. Usein myös tyhjennän kauppakassin ja avaan postinkin jalat ristissä. Rakastan, kun kosmetiikkapurkit tyhjentyvät. Siitä tulee sellainen onnistunut, aikakauden päätös -fiilis. Inhoan tiskirättejä ja kulutan aivan liikaa maailmaa käyttämällä vain talouspaperia.

Mitä ominaisuuttasi haluaisit kehittää ja miten?

Kuuntelemista. Innostun usein keskusteluista niin, että nousen jopa vähän penkistäni. Pitäisi oppia hillitsemään oma intoa, kuunnella loppuun ja olla joskus jopa hiljaa ja mietiskellä ihan itsekseen vain.

Minkälaiset asiat muiden blogeissa ärsyttävät?

Liika hymiöiden käyttö, turha kiroilu. Molemmat ovat helppoja keinoja kommunikoida ja näkisin mieluummin keinoja, joilla ne on korvattu. Liika kehuskelu, enkä suinkaan tarkoita sitä, etteikö itseään saisi välillä kehua ja itsestään olla ylpeä. Se että esitellään omaa kroppaa ilman sen kummempaa pointtia.

Minkälaiseksi kuvailisit huumoriasi? Entä millaista huumoria et ymmärrä?

Huumorini perustuu yleensä verbaalisuuteen ja nopeaan reagointiin tai täysin päinvastoin vain johonkin täysin älyttömään hölmöilyyn (typerät laulut, huonot vitsit, kehno tanssi…) Lämpenen harvoin alapäähuumorille, rasistisille vitseille jos kertoja ei huomioi kohderyhmäänsä tai kerrotuille ”vitsikirja-vitseille”.

Mitä teet aamulla ensimmäisenä herättyäsi kun olet noussut sängystä?

Kipuan alas laivasängystämme, kävelen pissalle, pesen hampaat.

Onko sinulla ollut joskus outoja tai hauskoja uskomuksia tai väärinkäsityksiä joistakin asioista siten, että asian todellinen laita on selvinnyt vasta pitkän ajan kuluttua? (Esim. itse luulin lähes parikymppiseksi asti että päästäinen on lintu).

Luulin lapsena, että meillä on ”kodintoitohuone”. En sen kummemmin miettinyt sen outoa nimeä, kunnes tajusin vanhempana todellisen nimen olevan ”kodinhoitohuone”. Kappas!

Olin todella pitkään, liian pitkään, sellaisella luulossa, että suolakurkut ovat ihan oma lajinsa. Sain muutama vuosi sitten selville, että suola ei ole niissä luontaisesti.

Oletin myös pitkään ”palaveri”-sanan olevan murresana. Että oikea sana on palveri, josta on sitten tälläinen rennompi murreversio.

Voi, kunpa vain muistaisin kaikki miljoona.

Millainen olet sairastaessasi?

Aluksi turhautunut ja tuhiseva, kunnes myönnän kohtaloni ja nautin pienestä pakkolomasta.

Mikä on kamalin sairaus jonka olet kokenut?

Maksaisin sievoisen summan, että voisin päästä keliakiastani, vaikka sen kanssa eläminen onkin ihan ok. En ole koskaan sairastanut mitään sellaista hetkellisesti rankkaa sairautta. Joskus lapsena olin toki vesirokossa ja joskus kovassa kuumeessa.

Mikä on viimeisin nolo (päivänvalon kestävä) kokemuksesi?

Nolostun pahasti melko harvoin, joten mitään ei edes pomppaa mieleeni. Joku varmaan pitäisi sitä nolona, että Honolulun kielikoulun ensimmäisenä päivänä vessassa käynnin jälkeen lyhyt hameeni oli rullautunut ylös niin, että alushousuni paistoivat iloisesti kaikille kielikoululaisille. Joku tuli miltei heti sanomaan, enkä osannut oikein hävetäkään, kun kalsaritkin olivat mustat.

Mistä ruumiinosastasi tykkäät eniten? Mistä vähiten?

Pidän ranteistani, korvistani, dekolteestani ja monesta muustakin paikasta. En ole aina sinut pituuteni nähden varsin kookkaiden reisieni ja käsivarsieni kanssa. Mutta monet paikat ovat sellaisia, joita välillä inhoan ja toisaalta pidän välillä samoista paikoista tosi paljon.

Mikä inspiroi tällä hetkellä kaikkein eniten?

Synkkyys. Valo synkkyyden keskellä. Ensilumi. Kohti valuva joulu.

Oletko oikea- vai vasenkätinen?

Oikeakätinen. Harjoittelin yläasteella kirjoittamaan myös vasemmalla kädellä, mutta nykyisin en enää osaisi.

Mitä haluat harrastaa ”sitten eläkkeellä”?

Retkeilyä, matkustusta, kuvataiteita, rauhallista käveleskelyä. Ja sitten halun kiertää kahviloita ja viettää niiiiiiin paljon aikaa läheisten ja toisaalta itseni kanssa ihan rauhassa.

Mikä on lempimarjasi?

Puolukka. Se on paras. Palkintokorokkeilla nököttävät tyrni ja karpalo.

Mitä suunnitelmia sinulla on tulevaisuudelle?  Entäpä mitä haaveita sinulla on?

Lähivuodet haluan nauttia töistä, parisuhteesta, matkoista ja tietynlaisesta vapaudesta. Joskus haluaisin ehkä vähän suuremman kuin kahden hengen perheen. Haluaisin nähdä, kokea ja oppia elämässä mahdollisimman paljon ja kokea sitä tietynlaista vapautta hautaan saakka.

Haaveet ovat mielestäni ehkä yksi henkilökohtaisimmista asioista. En ehkä uskalla kertoa niistä paljonkaan.

Mihin matkustaisit mieluiten ja kenen kanssa?

Tällä hetkellä mielessä polttelevat esimerkiksi Uusi-Seelanti ja Australia, Kanada, Italian ja Ranskan pienemmät kaupungit ja kylät sekä Intia. Jannen kanssa en ole ollut kunnon reissussa aikoihin (kröhöm.. paitsi keväällä Marokossa), joten olisi kiva lähteä johonkin. Myöskin äitin ja siskon kanssa tehdystä reissusta on liian pitkään. Joulukuun alkuun on harkinnassa joku halpamatka Bea-ystävän kanssa, mutta katsotaan nyt.

EDIT: Sain isoveljeltäni vihaisen viestin, että miksi en halua sen kanssa mihinkään matkalle. Joten lisään vielä, että voisin hyvin lähteä hänen kanssaan vaikka jollekin tunnelmalliselle kalareissulle.

Mikä on ollut paras matkakohde?

Väkisinkin tulee ensimmäiseksi mieleen Transsiperian junamatka ja Venäjä sekä Mongolia. Sen lisäksi todella riipaiseva lähtöfiilis on ollut esimerkiksi New Yorkissa, Kööpenhaminassa ja Göteborgissa. Ei kohteita vaan voi järjestää jonoon. On monia paikkoja, joissa olen sydän lepattaen rakastanut olla ja silti tiedän, etten luultavasti palaa niihin.

Muistaakseni joskus mainitsit aloittaneesi laulutunneilla käymisen. Mikä on ollut/oli tunneissa mukavinta ja kamalinta?

Kävin tosiaan puolitoista vuotta laulutunneilla. Olin laulunopettajaopiskelijoiden harjoitteluoppilas ja toimin pedagogisena oppilaana prosessissa. Mukavinta oli ymmärtää uutta kropastaan, laulusta, tekniikasta ja ylipäänsä siitä, mitä on ja mitä uskaltaa. Kamalinta oli olla niin ulkona omasta mukavuusalueesta, kuulla omat virheensä ja tajuta, miten paljon oikeasti vaatisi, jos haluaisi olla hyvä. Kamalinta oli heittäytyä häpeästäkin huolimatta ja antaa mennä niin hyvin kuin osasi.

Kävisin mieluusti edelleenkin laulutunneilla harjoitusoppilaani, mutta missasin tämän vuoden haun. Ensi vuonna ehkä taas!

—

Huh, huh, miten paljon ajatustyötä vaatii vastailla näin syviin kysymyksiin. Sitä pelkää, pettyykö kysyjä vastaukseen. Tai osaako itse vastata juuri siihen mitä on kysytty. Sitä pelkää kasvaneensa kieroon ja paljastavansa sen vastausten rivien välissä kaikille.

Viimeinen osa on vielä vastaamatta. Jos joku vielä uskaltaa jotain kysyä, niin saapi kysyä.

Nyt niistän nenän, laitan teeveden tulille ja iloitsen siitä, että näen huomenna siskoani ensimmäistä kertaa koko syksynä.

-Henriikka

2.11.2016

Vuoden kosmetiikkakokeilun tulokset

–

kosmetiikka, yhteistyöTags: eco, ekosertifikaatti, ekosertifioitu, kosmetiikka, luonnonkosmetiikka, mossa, mossacosmetics, natural goods company, sertifioitu

Yhteistyössä Natural Goods Company & Asennemedia

Olen käyttänyt pian vuoden Mossa-luonnonkosmetiikkasarjaa ihonhoidossani ja on aika kiteyttää omat käyttökokemukseni.

Ensimmäinen huomioitava seikka on ollut, että uusiin tuotteisiin tutustuminen, totuttelu ja niiden käyttöönotto vie aikaa. Jo tammikuun ensimmäisen ja huhtikuun toisen kirjoituksen välillä oli ehtinyt tapahtua muutoksia suosikkituotteissani ja tuotteiden käytössä. On hyvä, ettei kosmetiikan kohdalla blogeissa kirjoiteta vain käyttöönottokokemuksista ja ensifiiliksistä, vaikka nekin tietysti kertovat jo paljon.

Ettei menisi liian tasaiseksi, niin onnistuin vaihtamaan lemppareitani vielä tähän kolmanteenkin kirjoitukseen: kasvoöljyn palauttaminen on ollut niin oikea valinta. Iho kiittää ja kumartaa syvästi.

Päivävoiteisiin olen koukuttunut aika lailla. En ole käyttänyt mitään muita kosteusvoiteita koko vuonna satunnaisia kertoja lukuun ottamatta, eikä ihoni ole voinut koskaan yhtä hyvin kuin kesällä ja nyt syksyllä.

Ylemmän kuvan vasemman puoleinen sopii noista kahdesta itselleni vielä paremmin, vaikka molempia purkkeja olen tyhjentänyt huolella. Tyrniä ja vadelmaa sisältävä, tehokkaasti virkistävä ja kosteuttava päivävoide kosteuttaa, muttei rasvoita. Lisäksi haluan päivävoiteen olevan aina riittävän kevyt, sillä yöksi voin läträtä sitten öljyä ja paksumpia voiteita.

Ensimmäisen kuvan vasemman laidan tuote on seuraava testituotteeni: ihon kimmoisuutta parantava naamio. Se onkin ainoa, jota en ole vielä ennättänyt kokeilla.

Niin kuin kerroin, niin palautin kasvoöljyn aktiiviseen käyttöön heti huhtikuun kirjoitukseni jälkeen. Kuvailin silloin kirjoituksessani ihoni tilaa ja etenkin sen pinnan kiristelyä. Joku lukija löysi avaimen ihonhoitooni:

”Entisenä kosmetiikka-alan ihmisenä kiinnitin huomiota erityisesti kuvaukseesi ihostasi. Kuvauksen perusteella ihosi on kosteusköyhä, eli vaatisi enemmän syväkosteutusta. Siihen viittaa nimenomaan se, että iho kiristelee ja kuivaa pinnasta – ja myöhemmin päivällä onkin kiiltelevä. Se ei tarkoita että ihosi olisi rasvoittuva, vaan kertoo tarinaansa siitä, kuinka ihosi yrittää saada itsensä kosteutettua ylituottamalla ihon omaa kosteutta.

Kiinnitä siis erityishuomiota siihen, että puhdistuksen jälkeen käyttämäsi kasvovoide on mahdollisimman kosteuttava, mutta myös helposti imeytyvä. Ja vaikka öljyt eivät omilta tunnukaan, suosittelen kokeilemaan (jos et ole jo niin tehnyt :)) sekoittamaan kasvovoiteeseen tipan tai kaksi öljyä, jolloin kasvovoidetta saadaan boostattua ja sen sisältämä vesikosteus vie myös öljykosteuden paremmin ja syvemmälle ihoon. Kannattaa siis BB voiteenkin alle laittaa ehdottomasti erikseen kosteusvoide ellet jo niin toimi.

Sitten kun ihon kosteustasapaino on taas kunnossa, tulet huomaamaan ettei iho alakaan kiillellä päivän mittaan :)”

Ja tiedättekö mitä? Näin se juuri oli. Kun otin karhunvatukka-yövoiteen rinnalle vitamiinikasvoöljyn säännölliseen käyttöön, niin pintakiristely katosi. Ihoni ei myöskään rasvoitu puoliksikaan niin nopeasti kuin vielä keväällä, eikä nenänikään enää kesi niin kuin silloin.

Ihoon vaikuttavat monet asiat: vuodenajat, säätilat, stressi, uni, tuotteet… Itselläni suurinta päänvaivaa aiheuttaa aina jostain mysteeripaikoistani ruokaani leijailleet gluteenihippuset, joita kartan täydellä teholla, mutta jotka kuitenkin toisinaan löytävät suuhuni ja suolistooni. Ihokeliaakikkona saankin sitten nauttia pikkuruisista vesikelloista kyynärpäissä, polvissa ja kasvoissa.

Mutta sellainen ei ole tuotteilla korjattavissa ja on onneksi harvinaista. Ja sairastumisen alkuajan ihottuma on onneksi täyttä historiaa. Muuten tuntuu, että ihonhoidossa pyyhkii hyvin! Biotiini ja D-vitamiinikuuri päällä, kauhulla ja innolla marraskuuta ja lumipyryjä odotellessa.

Täytyykin avata verhota lumen toivossa. Hyvää huomenta kaikille!

-Henriikka

1.11.2016

Kaikki mitä olet halunnut tietää minusta! (vastaukset kysymyksiinne)

–

random

Mikä määrä kommentteja tipahteli kommenttiboksiin, kun annoin retrosäännöin luvan kysyä ihan mitä huvittaa. Tässä tulisi ensimmäinen osa vastauksista. Tietäkää, että pidätän oikeuden vaihtaa mielipiteitäni. Usein. Lakkaamatta.

Uskotko horoskooppeihin? Uskotko ennustajia? Ootko ikinä käynyt?

En usko horoskooppeihin. Luen niitä toisinaan viihteeksi, jos sellainen lehti sattuu käteen. En oikein osaa uskoa ennustajiakaan, vaikka niistä en kyllä paljon tiedä.

Olin kerran ennustajalla eräissä pikkujouluissa, ja hänen puheensa eivät vakuuttaneet. Hän sanoi käteni perusteella, että olen luova, itsenäistynyt vanhemmistani verrattain myöhään ja että kaltaiseni pienipeukaloiset rakastuvat rakkaudesta.

Mikä oli sun lempiaine koulussa? Entä peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo?

Lempiaineita oli monia: liikunta, kuvataide ja äidinkieli olivat varmaan ne vakiosuosikit. Päättötodistuksen keskiarvo oli 9,5.

Millainen on sun unelmiesi Joulu?

Unelmien joulu on sellainen kuin se on aina ollutkin. Läheisten kesken vietetty, rauha keskiössä. En pane pahakseni, jos on paljon kynttilöitä, tunnelmallista musiikkia, joulukirkko ja hyvää ruokaa.

Jos nyt lähtisit opiskeleen, olisiko polku sama, vai hakisitko kenties opiskelemaan ihan joksikin muuksi?

Luulen, että löytäisin nykyisin vähän erilaisen reitin, joskin mahdollisesti päätyisin suht samanlaisiin hommiin kuin missä nyt olen. Opintopolussani ei ole ollut mitään vikaa, mutta tällä hetkellä lähtisin ehkä opiskelemaan yrittäjyyttä, sosiaalipsykologiaa, yhteisö- tai puheviestintää.

Pitääkö astioiden olla samaa paria?

Ei toki! Joskus luulin niin, enää en.

Mitkä ovat Helsingin parhaat kahvilat?

Niitä on niin monia! Omia suosikkejani ovat esimerkiksi Johan & Nyström ja Gran Delicato. Olen niin pitkään suunnitellut juttusarjaa aiheesta, mutta en ole vielä toteuttanut sitä.

Kriteereinä ovat hyvä, laadukas kahvi ja oikea tunnelma. Joskus oikea tunnelma luodaan jo pelkästään hyvällä kahvilla, aina ei.

Mikä on mielestäsi kaunista, miten määrittelet kauneuden?

Kauneus on jotain, mikä koskettaa ihan omalla tasollaan. Kauneutta on monenlaista, erilaista ja joskus se on samanaikaisesti myös rumaa tai jotain muuta kuin kaunista.

Mikä on viimeisin tekemäsi virhe ja miten korjasit sen, vai korjasitko?

Olen ollut nyt nuhassa useamman päivän. En suinkaan ole niistänyt nenäliinoihin, vaan kovaan talouspaperiin. Se on ollut suuri virhe, sillä koko nenäni on ruvella ja punainen. Tästäkään huolimatta en ole tehnyt vielä korjausliikettä.

Millaiset ovat hyvät kengät?

Hyvin muotoillut, jalan malliin sopivat, oikeankokoiset.

Mikä on lempieläimesi?

Tiikeri! Ja pidän myös linnuista.

Mihin rakastuit aikoinaan miehessäsi? Missä ja milloin tapasitte?

Hyväntuulisuuteen, rentoon ja outoon hippi-olemukseen, hymyyn ja pilkkeeseen silmäkulmassa, häpeilemättömyyteen ja kykyyn ottaa tilanne ja lava haltuun.

Tapasimme nuorten taideleirillä.

Kuka on idolisi ja miksi?

Oma isäni. Hän vain on. Hän on ihmisille hyvä ja oikeudenmukainen. Välillä koen huonoa omatuntoa, etten vastaa myös äitiäni, mutta hän on kyllä liian paljon kaltaiseni ollakseen idolini.

Haluatko kertoa jotain keliakiastasi? Minkälainen suhde sinulla on siihen?

Minulla on siihen kovin neutraali suhtautuminen, harvoin edes muistan koko asiaa. Lähinnä sosiaaliset tilanteet vaativat aina välillä asian esiintuomista, ja tietenkin matkuestaessa keliakiakilla on valitettavasti toisinaan melko isokin rooli. Tästä pitäisi taas rustata kokonainen postaus, sillä ajatuksia aiheesta kyllä riittää. Mutta keliakia ei ole kummoinen osa identiteettiäni.

Onko sinulla tällä hetkellä jotain ostoslistalla? Mitä?

Pitäisi ostaa muutama heijastin lisää. Sellaisia heijastimia, jotka rullautuvat käden ympärille, sillä en oikein osaa käyttää sellaisia hakaneulalla roikkuvia, eikä sellaisia raaski pinnoitettuihin takkeihin laittaakaan.

Ostoslistalla on myös sohvapöytä, työpöytä, pienempi telkkari, muutama matto ja uusi retkikeitin. Akuutteja ovat ainoastaan kananmunat ja astianpesuaine.

Mitkä ovat raaka-aineita ja ruokia, joita täytyy aina olla jääkaapissasi tai ruokakaapissasi?

Vihanneksia, hedelmiä, kahvia, Oivariinia, näkkileipää, juustoa, kananmunia, jotain pastaa ja mantelimaitoa. Sen lisäksi pakkasessa on oltava marjoja.

Mitkä ovat seuraavia retkikohteita, mihin haaveilet meneväsi?

Suomessa esimerkiksi Urho Kekkosen luonnonpuisto sekä Inari ja ulkomailla houkuttelee muun muassa Slovakia, USA ja Norja.

Jos haluaisit herkutella, mitä valitsisit kaikista (jäätelöt, sipsit, pullat, keksit, karkit jne.) vaihtoehdoista? Nyt siis pitää ajatella sokeria :D

Valtavan, siis vähintään kilonkokoisen irtokarkkipussin. Super helppo valinta. Vaikka niistä haluaisin kaikista mieluiten päästä eroon.

Mitä kaipaat Jyväskylästä? Viihdyitkö hyvin Jyväskylän yliopistossa?

Lyhyitä etäisyyksiä ja että kaikkialle voi polkea fillarilla läpi vuoden. Vakiopainetta, Nalle-kahvilaa, harjua, tanssitunteja ja niiden yhteisöllisyyttä, yliopiston kirjastokahvilan valtavaa ja edullista minttukaakaota, sekä klassikkoromaanien lukemista tenttikirjoiksi. Omaa Kortepohjan yksiötä ja sitä, kuinka vähällä elin.

Suoraan sanoen en viihtynyt yliopistossa kovin hyvin. Se ei kuitenkaan johtunut yliopistosta vaan siitä, että opiskelin selkeästi väärää alaa ja väärään ammattiin tähdäten. Se vaikutti valitettavasti myös omaan olemukseeni, persoonaani, motivaatiooni ja kaikkeen Jyväskylä-vuodessani.

Missä kaupungissa haluaisit mieluiten asua?

Tässä hetkellä viihdyn hyvin Helsingissä. Voisin kuitenkin hyvin kuvitella asuvani myöhemmin jossain luonnon helmassa; saaristossa, pellolla tai metsikössä, mutta kaupunkia en osaa nimetä. En näe Turkuakaan tai jotain paikkaa ulkomailla hassumpana vaihtoehtona, vaikka juuri nyt olisi vaikea kuvitella muuttavansa mihinkään.

Millaset on sun unelmien villasukat? Laittaisitko ihan hullut kirjoneulonnat kehiin vai menisitkö ennemmin vaan jollain tavallisemmalla?

Kyllä omat unelmien villasukkani taitavat kuitenkin olla ihan jotkut tavalliset. Tosi laadukkaat ja yksiväriset. Ehkä harmaat, tummansiniset tai tummanvihreät.

Minkä lauseen olet viimeksi kirjoittanut muistikirjaasi?

KIRJANPITO.

Mikä vaatekappale on pidemmän aikaa poltellut mieltäsi jossain kaupassa?

Minulla ei taida tällä hetkellä olla sellaista vaatekappaletta. Hmm hmm hmm. Totta tosiaan, ei ainoatakaan! Joko mielessäni ei polttele, olen unohtanut jotain olennaista tai sitten hankin aina kaiken heti.

Mikä tv-sarja on ihan helmi juuri nyt?

Gilmoren tytöt. Katsomme niitä Jannen kanssa viiden vuoden jälkeen uudestaan läpi.

Mikä on jäätävin suomalainen ohjelma?

En katso telkkaria aamutelkkaria lukuun ottamatta, niin tämä onkin tosi vaikea. En todella tiedä. Mikä teistä?

Miten haluaisit stailata miehesi mutta miehesi ei halua niin?

Olen tähän mennessä onnistunut saamaan kaiken läpi. Hah. Ehkä toisinaan kaipaisin vähän jotain silotellumpaa ja istuvampaa. Olen kaavaillut heittäväni suurimmat ja kulahtaneimmat t-paidat roskiin, mutta ei se taida olla minun asiani. Olkoon hän sellainen kuin on.

Miten miehesi haluaisi stailata sinut mutta sinä et halua niin?

Jannella on sellaisia nostalgisia muistoja ajasta jolloin tapasimme. Olin silloin old school hip hop -mimmi jättikokoisissa vaatteissa. Oli adidaksen retroverkkatakkia ja isän vanhaa collegea. Välillä tuntuu, että hän haluaisi ujuttaa minulle enemmän takaisin niitä tyylini piirteitä. Mitään kokonaista stailausta hänellä ei kyllä ole ollut mielessä.

Minkä auton ostaisit itsellesi jos saisit valita minkä tahansa?

Ostaisin varmaan jonkun kauniin pakun, jonka paksissa voisi nukkua vähintään kaksi ihmistä extempore-seikkailuilla.

Jos elämästäsi tekisi komedian, mikä siinä huvittaisi?

Ihan super hauskoja kysymyksiä.

Liika suorapuheisuuteni ja avoimuuteni, perhesuhteeni ja niissä pyörivä huumori ja se, kuinka muistututan päivä päivältä enemmän vanhempiani.

Kysyin Jannelta samaa ja hän vastasi: spontaanit laulut ja tanssit, ylireagoiva säikähdysääni ja parisuhde.

Jos saisit valita pelkokertoimessa, minkä tehtävän tekisit mieluiten: ujuttautumisen käärmeitä täynnä olevan ahtaan kellarin läpi; pakenemisen veden alle upotetusta rautahäkistä; basehypyn pilvenpiirtäjästä?

Niin helppo valinta: ihan ehdottomasti basehyppy pilvenpiirtäjästä. Eiku vitsi! Base-hypyssähän olisin kaikista eniten itse vastuussa itsestäni. Hmm, siinä tapauksessa miettisin käärmekellarin ja hypyn välillä. Veden alle upotettu rautahäkki olisi kaikista kamalin.

Kumman valitsisit Suomen presidentiksi, jos olisi pakko: Trumpin vai Putinin? Miksi?

Mietin tätä tosi pitkään ja useampana iltana. Valitsisin Trumpin. Hänen kannattajajoukkonsa ovat sopivan matkan päässä ja luulen, että Trump kannattajajoukkoineen ovat kuitenkin loppupeleissä vaarattomampia.

Jos olisit huippulaulaja, minkä genren artisti olisit: rap, pop vai iskelmä?

Kyllä olisin varmasti pop. Jotain sellaista suomenkielistä, vähän outoa, muttei liian outoa. Luullakseni suht akustista.

Minkä perimäsi ja oppimasi taidon haluat välittää edelleen mahdolliselle seuraavalle sukupolvelle?

Metsässä ja luonnossa selviämisen ja telttailun. Omenan kuorimisen niin, että syntyy vain yksi pitkä kuori. Sen, että itselleen voi nauraa.

——

Kello on jo yli yhdeksän. Paras lopettaa. Torstaina olisi luvassa vastausten toinen osa. Kysymysten perusteella voisin veikata teitä hauskoiksi ja älykkäiksi. Onnitteluni!

-Henriikka

31.10.2016

Tulkoon talvi!

–

perhe, urheilu, yhteistyöTags: boardexpo, helsinki, messukeskus, skiexpo-messut, ylläksen hiihtokeskus, ylläs

Yhteistyössä Skiexpo

Olen aina rakastanut lunta. Tiedättehän, kun lapsuuden lempikuukausi määräytyy usein syntymäpäivien mukaan? No, minun synttärini on joulukuussa. Lapsena joulukuun alussa oli jo usein lunta, enkä tiedä olisinko kasvanut niin suureksi lumen ja talven ystäväksi ilman kyseistä syntymäaikaa.

Alla olevassa kuvassa olen ensi kertaa rinteessä. Hah. Istun turvallisesti isoveljen sylissä Himoksella. Tuolloin en saanut vielä suksia tai lumilautaa jalkaani, vaan kuljin turvallisesti pulkassa. Ei mennyt kuitenkaan kuin vuosi tai pari, kun olin ensi kertaa suksilla. Taisin olla kolmen vanha.

Mutta kun 7-vuotiaana sain ensi kerran lumilaudan jalkaan, niin suksiin ei ollut paluuta.

Olen ollut tänään ja viikonloppuna ihan lumitunnelmissa, sillä tiedän pääseväni viikonloppuna Messukeskukseen Skiexpo- ja Boardexpo-messuille. Tapahtuma on ollut viime vuosina sellainen henkinen rinnekauden avaus, vaikka etelän hiihtokeskusten avautumista saakin odottaa sen jälkeen vielä pari kuukautta.

Viime vuonna ostin messuilta pipon, joka tuntui koko talven korkkaukselta. Ehkä löydän tänä vuonna kintaat.

Muistan Skiexpon lapsuudesta hyvin. Eri Suomen hiihtokeskuksissa hiihtoa, laskettelua ja lautailua opettavana isäni lähti aina messuille joko töihin tai vierailijaksi. Odotin jännityksellä kotona, kun isä palasi Helsingistä, sillä hän toi aina tuliaisia. Ollessani nuorempi, saatoin saada jollain hiihtokeskuksen logolla varustetun karkkiaskin tai merinovillaiset sukat. Vähän vanhempana sain aina jonkun lumilautailulehden. Selasin kuvia silmät pyöreinä ja toivoin, että oppisin maailman, tai vähintään Kouvolan, parhaaksi lumilautailijaksi.

Noh, minusta ei sitten tullut ammattilumilautailijaa, enkä sitä koskaan lopulta halunnutkaan. Sen sijaan olin lukioikäisenä kolme talvikautta töissä Mielakan hiihtokeskuksessa, josta on huippumuistoja.

Lumilautailusta jäi lisäksi erittäin rakas harrastus, joka on kantanut tänne saakka. Viime vuonna lähdin Kampista ski-bussilla Messilään lapsuuden riemulla. Pahin temppuilu jäi teini-ikään; nyt odotan pitkiä rinteitä ja kaikista eniten kaikkea, mikä on rinteen ulkopuolella.

En malta odottaa talven alkavan, sillä etelän nöyrien hiihtokeskusten lisäksi suuntaan ainakin Ylläkselle. Olin siellä viimeksi noin kymmenen vuotta sitten ja tiedän alueen kehittyneen. Toivon lautailun ja hiihtokeskuksen lisäksi löytävän vielä muitakin aktiviteetteja, joihin ei lapsena laskemiselta ennättänyt. Ei haittaisi yhtään päästä esimerkiksi lumikenkäilemään tai viettämään yötä jollain autiotuvalla.

Viikonlopun messuille suuntaan ainakin perjantaina. Odotan inspiraatiota, uutta tietoja, reissuideoita ja muutamien täsmätuotteiden löytymistä. Luulen, että Skiexpon muotinäytös voisi myös sopia minulle – toppaa, kenkää, pipoja ja kalsareita! Kuka muu meinaa messuille? Iloitsen siitäkin, että siskoni ja veljeni tulevat Helsinkiin messuille ja yöpyvät meillä.

Lisäksi toivon, että jostain kesäunilta kaivautuisi esiin myös tuo lapsuuden laskija: väliäkö sillä, onko veljen vanha ja kulahtanut haalari päällä ja kypärämyssy päässä, jos on älyttömän kivaa?

Täksi viikoksi on luvattu lunta. Ei haittaa.

-Henriikka

Ps. Voitteko pliis keskittyä alimman kuvan vasemmasta alareunasta löytyvään pikkusiskooni. Mikä mini-ihminen! Lego-ukko!

30.10.2016

Kahvitalo ja olohuone Aleksanterinkadulla: Paulig-kulma

–

Helsinki, kahvilla, ruoka ja juoma, yhteistyöTags: aleksanterinkatu, helsingin suurin korvapuusti, helsinki, iso korvapuusti, kahvila, kahvila työntekoon helsingissä, paulig, paulig kulma, raakakakku

Yhteistyössä Paulig & Asennemedia

Helsinkiä hellitään ihkauudella olohuoneella. Aleksanterinkadulle maanantaina avattu Paulig kulma tuo kaupungin keskelle niin kahvia, kahvidrinkkejä, lounassalaatteja, viiniä, raakakakkuja kuin päänkokoisia korvapuustejakin.

Olen seurannut mielenkiinnolla kuluneiden kuukausien remonttia. Kluuvin kauppakeskuksen kahteen kerrokseen avattua kahvitaloa valmisteltiin pitkään. Kävelen katua pitkin melko usein ja olen näin pystynyt kuikuilemaan ikkunoista sisälle.

Kuikuilu vaihtui eilen vierailuksi, kun kävin kahvilassa nauttimassa brunssista ja keinumassa yläkerran kiikuissa valtava pulla sylissäni.

On todettava, että en osannut arvata kuinka raikkaan lippulaivan Paulig pistäisi pystyyn. Odotin kyllä, että jotain kivaa on tulossa, mutten tajunnut että näin kivaa. Paulig kulma on oikea kahvinystävien kohtaamispaikka.

Kun kävelin sisään, huomio kiinnittyi heti huonekaluihin, tilasuunnitteluun ja erityisesti kuparisiin yksityiskohtiin sekä yläkerran keinuviin korituoleihin. Uskallan ennustaa niissä otettavan melko monta Instagram-kuvaa tulevaisuudessa.

Paulig Kulmassa kaiken keskiössä on kahvi. It’s good. Kahvilassa tarjoillaan paikan päällä paahdettua ja käsityönä valmistettua kahvia. Kahvilan lisäksi tiloissa toimii siis myös oma pienpaahtimo. Kyselin lähiaikojen uutisoinnin valossa hivenen huolissani kahvien alkuperästä, mutta sain kuulla, että kaikki Kulman kahvi on jäljitettävissä ja peräisin vastuullisiksi varmennetuilta tiloilta.

Paahtaja Sampo Latvakangas paahtaa Paulig Kulman omat kahvit, jotka ostetaan pienerissä vain kahvitalon tarpeisiin. Paahto tapahtuu Bertha-paahtokoneella, joka toimii puhtaasti biokaasulla eli 100-prosenttisesti uusiutuvalla ja kotimaisella energialla.

Luulen, että paikasta muodostuu myös yleinen kohtaamispaikka. Meidän sohvaryhmässämme riitti juttua, kun istuimme eilen keskipäivää Nooran H:n, Ullan, Natan, Eevan, Jennan ja Pauligin väen kanssa. Asiakaspaikkoja onkin keksittävä pian lisää, jotta kaikki halukkaat saadaan sisätiloihin.

Kulmassa toimii myös Paulig Barista -instituutti, jossa on mahdollisuus perehtyä kahvinvalmistuksen saloihin ja makuelämyksiin kurssein ja koulutuksin. Polttari-idea? Lahjavinkki ystävälle, äidille tai kummisedälle?

Olen usein ihmetellyt, miksei Aleksanterinkadulla ole juurikaan hyviä kahviloita. Siihen en edelleenkään tiedä vastausta, mutta iloitsen nyt tästä uutuudesta. Luulen, että itselleni Paulig Kulma antaa mahdollisuudet erityisesti etätyönteolle ja työpalavereille mökkiloosseissa, joihin voi myös tehdä varauksia.

Kahvitalo aukeaa arkisin puoli kahdeksalta ja silloin on saatavilla aamupalaa. Lounaalla on tarjolla useita lounasvaihtoehtoja, ja after work -kahvikattaus sopii työpäivän jälkeen nautittavaksi. Viikonloppuisin kahvilassa voi herkutella ruokaisilla brunsseilla ja viettää iltaa aina klo 23 asti.

M-Barin sulkemisen jälkeen olenkin kaivannut lisää myöhäisiltojen kahvipaikkoja.

Mitähän muuta? Ainiin! Kahvilayrittäjänä toimii turkulainen Pure Hero, joka on tunnettu muun muassa terveellisistä raakakakuistaan. Ilokseni valikoimista löytyi paljon gluteenitonta ja sokerittomia herkkujakin. Korvapuustin kohdalla tyydyin ihailuun.

Jatkan kuikuilujani ja vierailujani. On kiinnostavaa nähdä, joudutaanko Kluuvin seiniä alkaa purkaa, jotta kaikki pääsevät kahville.

-Henriikka

Ps. Kirjoitan tiistaina vastaukset kysymyksiin. Jätä kysymyksesi siis viimeistään huomenna, maanantaina.

28.10.2016

Kolme asiaa -blogihaaste

–

random

Nyt tulisi ystäväkirjasisältöä uteliaille. Sain Idalta kolme asiaa -blogihaasteen ja näitä saikin toden teolla pohtia.

Sitä huomaa ymmärtävänsä itsestään uusia asioita, kun istuu alas miettimään tällaisia kevyitäkin kysymyksiä. Luulen, että lapsuuden slämärit ja ystäväkirjat olivatkin monen pikkutytön ja -pojan elämän ensimmäistä itsetutkiskelua ja terapiaa.

3 asiaa, joista pidän…

Kun ulkona on niin raikas ilma, että kun vetää nenällä ilmaa sisään, niin nenää kipristää.

Kun näkee sisaruksia pitkästä aikaa ja näkee heissä aidon ilahtumisen näkemisestä.

Matkustaa. Kaikkialle. Lähimetsään tai kaukomaille.

3 asiaa, joista en pidä…

Feidaamisesta. Kun joku yksinkertaisesti lopettaa vastaamaan puheluihin, viesteihin tai ei peruuta tapaamista, ja joudut itse odottamaan.

Kun löytää käytetyn nuuskamällin, purkan tai kondomin tahtomattaan paikasta, johon se ei kuuluisi.

Tiskaamisesta. Onneksi on tiskikone.

3 asiaa, joita tein viikonloppuna…

Hyvästelin rakkaan ihmisen haudan lepoon.

Vietin kaksi yötä hotellissa.

Vietin ihanan paljon aikaa toisen sukuni kanssa.

3 asiaa, jotka osaan…

Olettaakseni osaan puhua melko hyvin. Löydän sanat ja tavat kertoa tarkoittamani.

Olettaakseni osaan myös kirjoittaa melko hyvin. Löydän sanat ja tavat kertoa tarinani.

Olen hyvä löytämään ongelmia ja ratkaisuja niihin. Mieleni kela pyörii koko ajan vinhaa.

3 asiaa, joita en osaa…

Kuunnella tai havannoida mitään, mitä ympärilläni tapahtuu, jos keskityn.

Avata skumppapulloa ilman, että pulssini on vähän normaalia korkeampi.

Piilottaa tunteitani tai mielipiteitäni ja olla diplomaattinen kaikissa hetkissä, joissa se ehkä olisi tarpeen.

3 asiaa, jotka haluaisin osata…

Takaperinvoltin niin, että voisin heittää sen koska vain missä vain.

Olisi hienoa, jos osaisi jättää epäolennaisia asioita sikseen, jos ne vievät liikaa energiaa ja aikaa.

Haluaisin osata kuunnella ymmärtääkseni, en vastatakseni.

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä…

Siivota koti. Nostaa lattialla lojuvat vaatteet kaappiin, pestä pyykit, laittaa astiat astianpesukoneeseen…

Sisustaa koti. Löytää vihdoin puuttuvat huonekalut ja panostaa ajan kanssa.

Nähdä rakasta kummityttöäni. Ei pitäisi, mutta haluaisin!

3 asiaa, joista stressaan…

Etten vietä riittävästi aikaa perheeni ja ystävieni kanssa, vaikka he ovat niitä elämäni ihmisiä.

Liiasta kiireestä, jota pyrin välttämään.

Vastaamattomista sähköposteista, viesteistä sekä asioista, joita en muista, mutta jotka olen ehkä unohtanut tehdä.

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan…

Sylissä olo, jos saan itse valita, milloin kömmin sinne.

Tehdyt asiat, jonka jälkeen voi keittää kahvit ja olla rauhassa.

ASMR-videot.

3 asiaa, joista puhun usein…

Blogista. Bloggaamisesta. Kirjoittamisesta. Kuvaamisesta. Somesta. Viestinnästä. Markkinoinnista. Vaikuttajamarkkinoinnista. Koko kentästä.

Janne.

”Sä puhut herkuista, koska sä et saa syödä niitä.” –Ulla

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle…

Kissaemojikuvioiset yöhousut, koska ne tarkoittavat rentoilua.

Retki- tai urheiluvaatteet, joiden ei tarvitse pelätä likaantuvan.

Kunnon juhla-asu, johon saa panostaa hiuksia ja meikkiä myöten.

3 asiaa, joita en pue päälleni…

Korkkarisniikkerit.

Kireä haalariasu.

Mitään liian läpinäkyvää.

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia…

Siivoojan, mutta en ole vielä koskaan edes harkinnut.

Lentoliput.

Muutaman sellaisen heijastimen lisää, jotka rullautuvat käden ympärille, kun ne iskee käsivartta vasten.

3 asiaa, joista unelmoin…

Turvallisuuden ja vapauden hyvästä tasapainosta.

Elinikäisestä parisuhteesta, jota kaikki eivät kaipaa, mutta joka on kyllä itselleni iso unelma.

Rakkaudesta. Toivosta. Hyväksynnästä. Suvaitsevaisuudesta. Rauhasta.

3 asiaa, joita pelkään…

Hyvällä hetkellä en pelkää mitään, mutta huonoina hetkinä:

Järkeni menettämistä.

Liikunta- tai toimintakykyni menettämistä.

Läheisteni menettämistä.

3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa…

Saisin nukuttua pitkiä, pitkiä, pitkiä yöunia. Siinä olikikin kolme pitkää toivetta.

Sellaista tänään.
Nautitaan viikonlopusta.

Terveisin,
Henriikka

Jenni, Uusi Muusa ja Hanne, otatteko blogihaasteen vastaan? Kertokaahan:

3 asiaa, joista pidän…3 asiaa, joista en pidä…3 asiaa, joita tein viikonloppuna…3 asiaa, jotka osaan…3 asiaa, joita en osaa…3 asiaa, jotka haluaisin osata…3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä…3 asiaa, joista stressaan…3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan…3 asiaa, joista puhun usein…3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle…3 asiaa, joita en pue päälleni…3 asiaa, jotka haluaisin hankkia…3 asiaa, joista unelmoin…3 asiaa, joita pelkään…3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa…

27.10.2016

Saako näin onnellinen edes olla?

–

elämä

Lähiaikoina on tuntunut, että kaikki ovet avautuvat. Ne ovat avautuneet sepposen selälleen ja pysyneet auki. Mikään ovi ei tunnu sulkeutuvan, ja maailma on pelkkiä mahdollisuuksia täynnä. Ympärillä olevat ihmiset auttavat jo toteuttamaan unelmiani, kun en edes vielä tiedä niiden olevan olemassa. Kuljen harhaisen epäuskoisena enkä saa sanoiksi purettua miten ihmeissäni olen.

Piti kirjoittaa jotain ihan muuta, mutta olen tänä iltana niin epäilyttävän onnellinen, että halusinkin keskittyä vain siihen. Sillä keskittymällä johonkin tunteeseen, saa sen helposti voimistumaan.

Olen sellainen, että hyvien asioiden tapahtuessa rytäkällä, alan huolestua. Vaikka en todellakaan usko, että kaikille olisi kiintiö sontaa varastossa, niin alitajuntaisesti alan odottaa paluuta maan päälle.

Iloitsen kyllä, voi miten paljon iloitsenkaan, mutta yritän myös antaa omaan otsaani luunappeja pilvien keskellä: ”Nyt kyllä rauhoitut, kyllä sinunkin kohdallesi vielä onnettomuus osuu.”

Niin kuin muka heikkoon elämänhetkeen voisi koskaan kunnolla valmistautua.

Pitäisi oppia siitä eroon. Onnellisuus ja kiitollisuus voivat rauhassa nousta päähäni.

Esimerkiksi tänään kroppaani sattuu fyysisesti, kun olen niin täynnä syvää intoa elämää kohtaan. Moni haaveilemani asia on toteutunut, jonka lisäksi on tapahtunut hienoja asioita, joita en ole ehtinyt vielä edes ajatella ennen niiden tapahtumista.

Olen saanut tehdä syksyn nelipäiväistä viikkoa, olen saanut tehdä innostavia työtehtäviä, saan toteuttaa tulevaisuudessa useita blogiyhteistöitä hyväntekeväisyyttä harjoittavien tai muuten inspiroivien tahojen kanssa. Tänään sain kuulla, että minut on hakuvideoni perusteella valittu erääseen projektiin, joka saa sydämen hakkamaan innosta ja pelosta samanaikaisesti, vaikkei se olekaan mitään elämää suurempaa.

Sekin on toisinaan konstikasta. Että innostuu yhtä suurella volyymilla jostain aivan pienestä kuin elämänkokoisesta asiasta. On ihana tietää, että saan huomenna nousta syysväsymyksestä huolimatta sängystä ja juoda valtava aamutakki päällä rauhassa kahvia. Saako näin onnellinen edes olla?

Toivon, ettei kukaan koskaan kuvaa minua ylipirteäksi tai teennäisen iloiseksi, sillä sellaistan ihmisten kanssa on raskas olla. Hermostun itsekin yltiöoptimistisuudesta tai päälleliimatusta positiivisuudesta. Synkistelyllekin on aikansa.

Mutta ehkä marraskuun tulo saa minut palaamaan näihin aiheisiin. Huomasin nimittäin, että olen uinut samanhenkisissä vesissä viimekin vuonna. Keskityn edelleen vuosi sitten ylös kirjoittamiini ystävän sanoihin:

On onnellisuutta, joka tulee ulkoa päin ja muuttuu itsekkyydeksi.
Sitten on onnellisuutta, joka tulee sisältä päin ja muuttuu kiitollisuudeksi.

-Henriikka

26.10.2016

Stressikössi

–

kaverit, urheiluTags: kössi, squash

Olen niin puhki. Istun ystävän luona, keittiön pöydän ääressä, ja odotan saunan lämpenevän. Bea pilkkoo juuri hedelmiä iltapalaksi; hunajamelonia, banaania, päärynää ja sen sellaista. Toivon, että on avokadojakin.

Pian sauna on lämmin. Aion pötköttää lauteilla ikuisuuden ja laittaa suihkumyssyn alle hiusnaamion. Sitten syömme yhdessä, keitämme kahvit ja haemme halpalentoja, jos onni kävisi.

Tämä on todellista keskiviikko-illan hyrinää.

Olimme juuri pelaamassa kössiä. Huijasin! Tänäänhän pelasimme squashin henkistä racket ballia, sillä oikkuillut selkäni ei olisi ehkä kestänyt kössipallon lyömistä. Saimme varattua vain 30 minuutin vuoron, mutta ilman juomataukoja se oli ihan riittävästi.

Palloilu teki niin hyvää. Unohtaa urheilevansa, kun on niin kivaa. Töissä oli aivan yllättäen erittäin kiire päivä, ja löin kaiken stressin ja paineen kumiseen palloon.

Kerran vahingossa naapurinkin puolelle, mikä nolotti vähän.

Lapsena ja teininä nauratti, kun vanhemmat lähtivät palloiluhallille pelaamaan kössiä. Jo sana ”kössi” toivat mielikuvat retroista hikipannoista ja 80-luvun mailoista mieleeni. Ajattelin, että äiti ja isä saavat toki nauttia vanhusten lajistaan, mutta itse en moiseen hommaan aio kajota.

Ja mitä on tapahtunut? Hikoilen työpäivän päätteeksi palloiluhallilla, joka on täynnä hikipantaisia miehiä ja jonka kioskilla myydään suolapähkinöitä ja itsekoottuja euron irtokarkkipusseja.

Stressikössi.

Suosittelen kaikille.

Nyt saunaan.

-Henriikka

24.10.2016

Viimeiset muistot valtamerten takaa

–

matkustusTags: ef kielikurssi, hawaii, honolulu, kielikurssi aikuisille, matkakohteena honolulu, oahu, oahun saari

Viikonloppuna sukulaismieheni katsoi kartalta, missä Honolulu sijaitsee. Hän kyllä tiesi, missä olin ollut, mutta yllättyi silti: ”Sehän on aivan keskellä ei yhtään mitään!”

Siltä sinne lentäminen tosiaan tuntuikin. Kun USA:sta lähdettiin meren yli, ei mannerta näkynyt kuin vasta perillä. Kuinka kukaan on ikinä voinut löytää kyseiset aarresaaret?

Nämä ovat viimeiset Honolulun reissukuvani. Kamoon, tsekatkaa nyt millaisessa maailmassa elämme! Kolmas kuva saa edelleen silmät suuriksi, vaikka kyseessä on livenäkemisen sijaan pelkkä valokuva.

Viimeinen kuva ei ole mikään taiteellinen riemuvoitto, mutta säästin sen silti. Arvatkaa miksi? Kun katsotte rantaviivaa, löydätte auringosta nauttivan hylkeen. Hawaiin Monk Seal oli sellainen näky, että piti hieroa hetken silmiään, että uskoi sen todeksi. Mikä pötkö!

Matkailu on juuri sitä, että löytää jotain mitä ei tiennyt edes etsivänsä.

Ensi seikkailua odottaen:
Henriikka

Huom! Olin kurssilla ja matkalla EF:n kutsumana, enkä vastannut kustannuksista itse. Lue lisätietoa ja tilaa maksuton esite EF:n kielikursseista täältä. Lauantaina 26.11. EF:n Helsigin toimistolla vietetään ”Gap Year” -päivää. Jos et tiedä miten käyttäisit välivuotesi, mene ihmeessä paikalle.

23.10.2016

Kultahetkiä Havaijilta

–

matkustusTags: ef kielikurssi honolulussa, havaiji, hawaii, matkakohteena honolulu, oahu, oahun saari

Kelloa ei voi pysäyttää: Reilun viikon päästä on jo marraskuu ja tänään Honolulun matkastani on jo kaksi viikkoa. Matka oli upea ja pysyy ajatuksissani pitkään, vaikka rusketus on jo kadonnut muuttolintujen ja merituulen mukana etelään.

Havaijisaarten kahdeksan tuliperäistä, koralliriuttojen reunustamaa pääsaarta ovat Havaiji (Big Island), Maui, Kahoolawe, Lanai, Molokai, Oahu, Kauai ja Niihau. Vietin itse koko loman Oahulla, mutta siellä seikkailimmekin ristiinrastiin vuokra-auton avulla useamman päivän ajan. Saaren ajaa ympäri helposti vuorokaudessa, joten mistään suuresta paikasta ei ollut kyse.

Kävin perjantaina pitkällä junamatkalla kuvia läpi ja valitsin 65 parasta kuvaa ja hetkeä. Tässä tulevat niistä puolet.

Nyyttäripiknik rannalla auringon laskiessa, SUP-lautailu keskellä yötä, buddhalainen temppeli puutarhassaan musta joutsen. Kymmenet aasialaiset hääparit poseeraamassa potrettikuviinsa, snorklausretket ja metrin mittaiset sateenkaarikalat, delfiiniperhe hyppimässä ja sukeltelemassa muutaman metrin päässä omasta happinaamaristani, kilpikonna, johon ei saanut koskea. Uudet ystävät, erilaiset elämäntarinat. Loppumattomat rannat, upeat auringonlaskut ja valtava, turkoosi meri.

Päätimme Jannen kanssa palata muutaman vuoden sisään uudestaan ja tutkia sitten kaikki seitsemän muutakin saarta.

-Henriikka

Huom! Olin kurssilla ja matkalla EF:n kutsumana, enkä vastannut kustannuksista itse. Lue lisätietoa ja tilaa maksuton esite EF:n kielikursseista täältä. EF tarjoaa vähintään 4 viikon mittaisen kurssin varaajille lennot kaupan päälle Euroopan kohteisiin ja puoleen hintaan Euroopan ulkopuolelle, kun varaus tehdään viimeistään 28. lokakuuta.

22.10.2016

Ajasta ikuisuuteen

–

elämäTags: hautajaiset

Ota hänet vastaan.
Tuuli hiljaa puhaltaa.
Ota hänet vastaan.
Virta kantaa kulkijaa.
Ota hänet vastaan
rantaan suuren rauhan maan.
Ota hänet vastaan
kotisatamaan.

Tänään ajatukset pyörivät totuttuun verraten erilaisissa tunnelmissa. Lähden pian hautajaisiin toivottamaan tärkeälle ihmisille hyvää matkaa.

Ajasta ikuisuuteen. Sanat tekevät hiljaiseksi ja niiden edessä tuntee itsensä kovin pieneksi. Jokaisella meillä on matkamme.

En ole vielä koskaan ollut hautajaisissa, jossa ikävöivillä läheisillä olisi ollut olo, että elämänmatka loppui aivan liian aikaisin. Tänäänkin sanotaan jäähyväiset läheiselle, joka eli pitkän ja hyvän elämän.

Nämä kuvat tuntuvat lohdullisilta surullisena, haikeana päivänä. Reitti on tuntematon, mutta kaunis.

Ota hänet vastaan.
Meillä on niin ikävä.
Ota hänet vastaan,
murheellisten ystävä.
Ota hänet vastaan,
silta yli pimeyden.
Ota hänet vastaan,
syli rakkauden.

Levollisuutta viikonloppuun.
-Henriikka

Sanat: Petri Laaksonen

20.10.2016

Digimimmin tunnustukset

kommentoi

–

elektroniikka, opiskelu, yhteistyöTags: moi, moi mobiili, puhelinoperaattori

Yhteistyössä Moi

Olin koko lapsuuteni reipas urheilijatyttö ja nuoruuteni mustavalkoinen tanssija-runotyttö. Aikuisiällä minusta on kasvanut digimimmi.

Sosiaalinen ja digitaalinen media eivät koskaan olleet lähtökohtaisia kiinnostuksenkohteitani, vaan kanava tehdä jotain muuta – kirjoittaa, laajentaa visuaalista ymmärrystä tai kommunikoida. Yhtäkkiä vain tajusin koko digisomemaailman olevan kuin luotu minua varten, ja tästä alkoi ikään kuin uusi aikakausi omassa elämässäni.

Ei ole digiä ilman välineitä. Käytän päivittäin läppäriä ja puhelinta. Läppäri on kotona käytössä sellaisenaan ja töissä yhdistän sen näppiksiin, suurempaan näyttöön ja old school -hiireen, joka pötköttelee hiirimatolla. Vaaleanpunainen puhelin kulkee mukana kaikkialle ja pitkiä päiviä varten nappaan mukaani vara-akunkin. Satunnaisempia mobiilihommia hoidan iPadilta.

Moi, uusi suomalainen mobiilioperaattori, halusi kuulla digimimmin tunnuksia omasta mobiilikäyttäytymisestäni ja -käytöstäni. Totuushan on, että arjessani olen mobiilin äärellä lähes koko valveillaoloaikani. Urheiluhetket, rajatun parisuhdeajan, omat rauhoittumisen hetket ja ajan ystävien kanssa pyhitän, mutta silloinkin olen lähes aina vaivaisen puhelun päässä.

Mielestäni ei olekaan olennaista, kuinka paljon mobiilia käyttää vaan kuinka järkevästi.

Suurin osa digipäivystyksestäni on nimenomaan puhelinlähtöistä. Hoidan työtehtävistäni 95 prosenttia läppärinkansi tai puhelin auki, eikä niitä hommia voisi mitenkään muuten voisi tehdäkään. Desktopinkin kanssa porhallan vielä useita tunteja päivässä, mutta mobiili syö koko ajan läppärihommien kakusta.

Teen päivätöissäni todella vähän taittoa, kuvamuokkausta tai muuta selkeästi visuaalisuuteen keskittyvää työtä ja vastaavasti huomattavan paljon kirjoitushommia. Näin ollen suuret näytöt ja tietokoneen käyttö ei ole itselleni usein välttämätöntä.

Lähetän viestin asiakkaalle bussista tai kommentoin tiedotetta kollegalle matkalla töistä treeneihin. Selaan puhelimennäytöltä Twitteriä ja luen uutisia padilta. Moni asia, itse asiassa suurin osa työtehtävistäni, on nopeatempoista ja lähes aina hitusen kiireellistä. Työvälineet kulkevat mukana kaikkialle, ja usein teen töitä myös kotoa käsin.

Digimimmin tunnuksia kysellyt Moi on uusi suomalainen mobiilioperaattori, jonka toiminta perustuu siihen, että koko perheen kaikki liittymät puhelimiin ja tabletteihin saa kasattua yhteen paikkaan. Hernesaaressa pääkallopaikkaansa pitävä startup-yritys on ollut lähikuukaudet kovassa huudossa. Tuntuu, että Moi-logo on pomppinut esille joka paikasta.

Meidän miniperheessämme on vain kaksi henkilöä. Mobiililaitteita on kuitenkin enemmän. Tällä hetkellä määrä on vielä kohtuullinen, mutta tulevaisuuden robotti-imurit ja palovaroittimet tarvitsevat nekin omat sim-korttinsa, ja voin vain veikata kuinka nopeasti mobiililaitteiden määrä tulee kasvamaan meidänkin taloudessa. Haluan kasvaa kehityksen mukana, en polkea jarrupoljilta.

Jokaiselle laitteelle pitää aina tehdä oma liittymä ja sopimus – Moissa riittää yksi soppari ja laskujakin tulee vain yksi. Sim-kortteja saa tilattua halutun määrän ja kaikki puheluminuutit, tekstarit ja datansiirto jaetaan eri laitteiden kesken. Eri simmit saa kytkettyä niin puhelimiin, tabletteihin tai vaikka kodin hälytysjärjestelmään. Moin puhelin-appin kautta pystyy valvomaan ja jakamaan esimeriksi datan määrää eri laitteiden kesken. Se olisikin hyvä, kun voisin katkaista Jannen mobiiliverkon kesken NHL-highlightsien.

Itsellemme muksut eivät ole ajankohtainen asia, mutta esimerkiksi Dorit ja Liisa ovat kirjoittaneet ajatuksiaan perhe-elämästä Moi-sopparin kanssa. Auta armias, miten paljon pitää ajatella, jos huolehtii itsensä lisäksi vielä lapsistaankin!

Yksi 4G sim maksaa 6€/kk ja siihen saa lisättyä oman tarpeen mukaan simmejä 6€/kpl. Esimerkiksi meille kahden hengen taloudessa puhelinlasku olisi yhteensä minimissään 6 + 6= 12€. Rajaton data yhteen simmiin on 12 €/kk, mikä ei ole hassumpi hinta ja joillekin varmasti se ainoa vaihtoehto. Rajattomalla datalla meidän laskumme olisi 6 + 6 + 12 + 12 = 36€.

Moi lupaa olla positiivinen anarkisti, itse lupaan samaa. Olen viihtynyt niin nuorena urheilijana, vähän vanhempana runotyttönä kuin nyt digitaalisen maailman muikkunakin.

Ja sitten kun lähden reissuun tai metsään, niin mobiililaitteet pysyvät visusti taskun pohjalla siihen saakka, kun olen eksynyt tai katkaissut jalkani. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Mutta kaiken mobiilikäytön pohjana on halu siitä, että digi ja some olisivat elämääni ilahduttavia ja helpottavia tekijöitä, eivät sen sisällön kuihduttajia.

-Henriikka

19.10.2016

Kysy minulta mitä haluat!

–

random

Tiedän, että tämä on blogimaailman retroa, mutta olisi taas aika vanhalle kunnon Kysy!-postaukselle.

Kysy minulta mitä haluat tai mikä on mietityttänyt mieltäsi. Saat kysyä ihan mitä haluat, pidätän oikeuden vastata mihin haluan.

Miksi, mitä, koska? Anna palaa. Vastaan ensi viikon loppuun mennessä.

-Henriikka

Ps. Tulevista sadonkorjuujuhista tulee uskomattomat. Kiitos vapaaehtoisille, minulla on jo kolme kynttilänsytyttäjää ja yksi nokkahuilisti.

Kuva: Dorit Salutskij

18.10.2016

Onko kaamosmasennus sama kuin kaamoshämmennys?

–

muoti, oma tyyli

On just sellainen olo, ettei pysty itse sanoittamaan, mitkä ovat meneillään olevat tunteet ja tuoksut. Tarvitsisin sellaisen henkilökohtaisen muusikon, joka sanoittaisi aina tunnetilat ja fiilikset samantien helposti kerrottavaan ja esitettävään muotoon.

Tänään olin töissä toimistolla jo ennen kahdeksaa, tarkalleen kello 07:51. Olin käynyt hakemassa viereisestä kahvilasta jugurttiannoksen pähkinöillä (kello 07:43). Jouduin kieltäytymään karvaasti, mutta kohteliaasti mansikkasoseesta, koska sekaan laitetaan kuulemma hivenen sokeria.

Mitä pidemmälle syksy kulkee, sitä hatarammaksi käy sokerilakkolujuuteni. Mutta olen pitänyt pintani.

Lämmin syksy ehti mennä menojaan sillä aikaa, kun olin Havaijilla. Trenssikelitkin alkavat olla historiaa, enkä ehtinyt edes nahkatakki-ilonpitoon. Koko mieleni huutaa kyllästymiseen saakka pelkkää villaa, villaa ja villaa.

Tämän viikon olen viilettänyt Sastan vihreässä Sara-takissani. Kierrätetystä villasta valmistettu takki on pitänyt minut vähintään lämpöisenä, vaikka epämääräisia fiiliksiäni sekään ei ole minulle selvittänyt. Alle vielä villatakki, niin hyvä tulee.

Mutta tiedättekö tuon tunteen, mistä puhun? Syksy tulee. Toisaalta pimeys on ihanaa, toisaalta sen alle meinaa lyyhistyä. Tunnetilat eivät oikeastaan edes vuorottele, vaan ne ovat päälletysten koko ajan. Päässä surraa muistutus siitä, että vasta kahden kuukauden päästä on vuoden pimein aika.

Löysin kaupasta sokeritonta glögiä. Se auttaa syksyn ensihämmennykseen. Sen rinnalle pari kiloa mandariineja ja suurensuuri juustotarjotin. Entä olisikohan olemassa sokerittomia pipareita? Aurajuusto odottaa jääkaapissa, että pääsisi joulupiparien päälle.

Tällaista kaamoshämmennystä täällä. Toivottavasti lähitulevaisuudessa on selkeämpää.

-Henriikka

takki/Sasta (saatu), turbaani/KN Collection (saatu), huivi/Samsoe & Samsoe, housut/Tiger of Sweden, kengät/second hand

17.10.2016

Haaveitteni sadonkorjuujuhlat kutistuivat lounaaksi

–

juhlat, kaverit, ruoka ja juomaTags: helppo ja nopea suppilovahverokastike, sadonkorjuujuhlat, sienikastike

Alkusyksystä minulla oli mielessäni massiivinen tapahtumatuotanto: sadonkorjuujuhlat.

Kutsuisin tuvan täyteen tuttuja ja tuntemattomia, paikka olisi koristeltu viljantähkin ja kurpitsoin. Haalisin kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista eriparisia, mutta samanhenkisiä lautasia, violetteja ja smaragdinvihreitä viinilaseja ja ajanpatinoimia kuparilusikoita.

Kaikki olisi käsinkosketeltavan rustiikkista ja huolettoman viimeistelemätöntä.

Laseja kohoteltaisiin ja kilisteltäisiin, vieraat pitäisivät nauruhermoja koettelevia ja loppumattoman liikuttavia puheita syksystä, onnellisuudesta ja selviytymisestä. Pöytä notkuisi satokausikalenterin mukaisia ja kesältä talteen kerättyjä herkkuja: sienisalaatit olisi aseteltu pieniin, sieviin kulhoihin ja keskellä pöytää kohoaisi vallaton kotimaisten marjojen vuori.

Pöytäpaikat olisi tietysti nimikoitu ja mukaan saisi onnenlausahduksella varustetun hillopurkin:

”You attract the right things when you have a sense of who you are.” – Amy Poehler

Viimeiset vieraat viipyisivät aamuyöhön, kun kynttilät palaisivat sisäpihalla ja viltin alla lämmössä olisi haikea onni.

Mutta kuinka kävi? Kapasiteettini ei riittänyt. Jaksamiseni, aikani eivätkä rahani riittäneet. Päivämäärä oli jo kalenterissa, paikkakin varattu. Kaikesta huolimatta oli pakko todeta, nyt en pysty, nyt en jaksa. Ja toivoa, että joku ympärillä elävistäni kutsuisi minut joihonkin syksyisin juhliin, joilla ei ole kunnollista syytä, mutta joita muistellaan pitkään.

Sen sijaan kutsuimme Jannen kanssa kaksi tärkeää ystävää meille viettämään sunnuntaipäivää. Teimme ruokaa suppilovahveroista, joiden vuoksi samat ystävät joutuivat odottamaan meitä eräs syyskuinen ilta Nuuksiossa. Häärimme jokaisen mättään kohdalla, ja viiden kilometrin lenkkimme kesti monta tuntia.

Lupasimme silloin, että palkitsemme kärsivällisen odotuksen myöhemmin sieniaterialla ja siihen sopivalla viinillä.

Päivä oli ihana. Tosi ihana. Meillä oli omat pienet sadonkorjuujuhlat ja ne riittivät tällä kertaa oikein hyvin.

Joskus on hyvä myöntää, että oma ideaveturi puksuttaa jo täyttä vauhtia silmän kantamattomissa, kun itse istuu veturista irronneessa viimeisessä vaunussa kapasiteettinsa kanssa, jota luuli kymmenkertaiseksi.

Mutta ne juhlat! Kyllä minä ne vielä pidän. Niistä saattaa tulla kolmipäiväiset festivaalit. Huikkaa, jos haluat esiintyjäksi, valosuunnittelijaksi, roudaajaksi tai bajamaja-vapaaehtoiseksi. Lisäksi tarvitsisin muutamia vapaaehtoisia sytyttämään kanssani kaikki kolmetuhattakolmesataa kynttilää.

-Henriikka

16.10.2016

Kuinka pestä urheiluvaatteita oikein?

–

elämä, yhteistyöTags: kuinka pestä urheiluvaatteita oikein?, lumivalko, lv, lv sport pyykinpesuaine, urheiluvaatteiden pyykinpesu

Yhteistyössä LV & Asennemedia

Urheiluvaatteet ovat ihania. Ne voivat olla miten hulluja, kokeilevia ja värikkäitä tahansa, kunhan ne ovat toimivia. Arkiurheilussa käytän paljon teknisiä materiaaleja, vaelluksilla ja pidempikestoisessa urheilussa suosin myös luonnonmateriaaleja. Merinovillalle on vaikea löytää voittajaa vaelluksella, mutta salille en sitä pukisi.

Kun laatuun panostaa, uusia ei tarvitse hankkia usein. Haluan kuitenkin, että minulla on juoksulenkille laitettavaksi useampi kuin yksi paita, pari kun tuppaa aina odottamaan pyykkikorissa. Ja siinä missä lenkille tarvitsee omanlaisensa kuteet, saattaa joogatunnille tarvita vähän erilaiset vermeet.

Ja entä ulkoilu? Vaellukselle merinovillakerrastot, hiihtolenkille tuulipuku ja lumilautailureissulle kevyttoppis kuoritakin alle. Enkä vielä edes huomioinut vuodenaikoja: en todellakaan laita heinäkuun minisortsejani talvipakkasille tai vuorattuja talvitrikoitani kesällä kiipeilypuistoon.

Entä sitten urheiluvaatteiden pyykkäys?

Se onkin ihan oma vitsauksensa, niin kuin pyykinpesu ylipäänsä. Vinkkejä kyllä löytyy! Mutta rakastan puhtaita, raikkaita vaatepinoja ja tyhjää pyykkikoria, enkä siksi voi väittää, etteikö pyykkäämisessäkin olisi puolensa. Oikeastaan pidän pyykinpesusta paljon, mutta inhoan likaisita pyykkiä. Urheiluvaatteiden pesussa on lisäksi käytettävä ihan omia, juuri siihen hommaan sopivia kikkoja.

Kaiken a ja o on vaatteiden tuuletus. Jos hikiset urheilukamppeet sulkee märkinä hengittämättömään pyykkikoppaan tai treenikassin pohjalle muhimaan, hiki syöpyy varmasti syvemmälle. Myös nopeus on valttia: en odota kolmea viikkoa, että laitan polyesteri-aluskerrastoni pesuun.

Urheiluvaatehuollossa on monia koulukuntia. Itse pyrin miettimään tuotteen käyttöikää, mutten halua tehdä hommasta liian hankalaa ja yksityiskohtaista.

Ihoa vasten olleet paidat ja urheilurintsikat pesen jokaisen hikisen käyttökerran jälkeen, trikoot vähän harvemmin. Rauhallisemman urheilusuorituksen jälkeen ihan konkreettisesti haistelen vaatteitani ja punnitsen, riittääkö tuuletus.

Tuulipukua ja muita päällysvaatteita pyrin tuulettamaan ja pitämään pesukerrat harvoina. Erityisesti pinnoitetut vaatteet kannattaa pestä vasta, kun niissä alkaa näkyä tahroja tai rasvajälkiä. Sen lisäksi niiden huoltoa helpottavat erilaiset niitä varten suunnitellut suojakäsittelyt (esim. vahapintaiset kankaat ja Gore-Tex). Hieltä haisevia vaatteita en kuitenkaan halua käyttää, eikä hien pinttäminen vaatteisiin ole vaatteiden käyttöikääkään ajatellen järkevää.

Pyykinpesuaineista käytössä on LV Sport, jonka koostumus sopii erityisen hyvin ulkoilu- ja urheiluvaatteiden pesuun alhaisissakin lämpötiloissa. Nestämäinen pyykinpesuaine on urheiluvaatteille ehdoton, sillä pulveri voi tukkia kuidun ja haitata tuotteen hengittävyyttä. Pesuaine on suunniteltu erityisesti teknisille tekstiileille ja herkille erikoismateriaaleille, ja tuotteen säännöllisen käytön kerrotaan pidentävän urheilu- ja ulkoiluvaatteiden sekä työvaatteiden käyttöikää. Tuotteella on Joutsenmerkki.

Moni pesee urheiluvaatteitaan hurjissa lämpötiloissa, mutta olen itse yrittänyt energiaa säästäen pestä vaatteet mieluummin pienemmissä lämpötiloissa. Kuuma vesi myös haalistaa ja kuluttaa vaatetta ahkerasti, enkä halua päästä ihanista neonväreistä eroon.

En ole myöskään mikään pyykinpesuaineen lotraaja, enkä lievänä hajuallergikkona välitä vahvasti tuoksuvista pyykinpesuaineista. Nurmi-, muta- ja muut satunnaisten luontopainien tuottamat tahrat olen saattanut paikallispestä kevyesti ennen konepesua.

Ja vielä pari sääntöä teknisille urheiluvaatteille! Ei kuivuria: kuumuus tuhoaa elastaaniset vaatteet. Ei huuhteluainetta: hengittävyys, huokoisuus ja elastaanisuus kärsii.

Meillä on ollut pari vuotta Jannen kanssa sellainen sopimus, että koska käyn itse töissä, niin hän tekee suunnilleen kaikki kotityöt. Mutta toukokuusta lähtien tilanteemme on muuttunut, sillä Janne on tehnyt opiskelujen ohella täyspäiväisesti töitä. Kotityöt ja pyykkipäivät odottavat siis myös minua ainakin seuraavat pari kuukautta.

Voisin yrittää neuvotella sopimuksen, että jos minä pesen kaikki pyykit, niin Janne imuroi, pyyhkii pölyt, laittaa ruoan, tyhjentää viemärikaivot, pesee ikkunat, vaihtaa lakanat, käy kaupassa, tamppaa matot, tuulettaa petivaatteet ja täyttää sekä tyhjentää astianpesukoneen. *sormet ristissä

-Henriikka

15.10.2016

Palkintosaldosta sanattomana

–

juhlat, muoti, oma tyyliTags: a-lehdet, blogigaala, the blog awards finland

Olin eilen juhlimassa The Blog Awards Finland -gaalassa. En ollut tänä vuonna edes ehdolla, mutta koska olen ylpeä työstäni, ajattelin antaa itse itselleni seuraavat palkinnot:

Vuoden veturinkuljettajan tytär, vuoden kyykyillä kasvatettu hauis, vuoden metsästä gaalavalmiiksi tunnissa, vuoden aviomiehen kuvauskykyjen häikäilemätön hyväksikäyttäjä ja vuoden kouvolalaislähtöinen bloggaaja. Erityismaininnan annan itselleni korkeimmasta määrästä repeilykuvia kuluneena vuonna ja siitä, että minulla on jo 25-vuotiaana syviä otsaryppyjä, koska ihmettelen aina ja kaikkea.

Onneksi olkoon! Kiitos, kiitos!

Koska palkintoja ropisi niin suuresti, kannatti tyyliinkin panostaa.

Laitoin päälleni kuusi vuotta sitten ensimmäiseltä interraililtani ostamani harmaanvihertävän mekon. Muistan edelleen kirkkaasti, kun olimme Roomassa, ja vastaan käveli kaunis linnunluinen nainen päällään upea kukkamekko. Sanoin Jannelle ääneen, että mekko on täydellinen.

Nainen meni menojaan, ja jäin luuloon, että mekko on monien satojen eurojen panostus, kunnes törmäsin samaan mekkoon paikallisessa Zarassa. Ostin mekon ja kannoin sitä läpi Euroopan. Kiitos avoselän ja lyhen mitan, taakka ei ollut raskas kantaa.

Näytän mekko päälläni täysin eriltä, kuin se 180-senttinen roomalaiskaunotar. Mutta eikö se ole vain hyvä, ettemme ole kaikki samasta muotista?

Hiukset taikoi taas kerran ystäväni Elina, NAPS Elieliltä. Pelasin kortit hyvin ja varasin normikampaajan eiliselle. Sain Honolulun kellastamat ja kullastamat hiukset takaisin hopeanhohtoisiksi ja kaiken päälle upean kampauksen.

Hykertelin useamman tuntin kampaamonpenkissä ja mietin, mitä palkintoja itselleni jakaisin. Ja ennen kaikkea mitkä ovat runsaat palkinnot!

Jos totta puhutaan, niin en jaksanut juhlia kovin kauan. Sujautin narikassa farkut jalkaan, vaihdoin korkkarit herrainkenkiin ja kävelin Kulosaaren metroasemalle oranssia kyytiä odottamaan. Kymmenen maissa olin jo kotona kahvinkeitossa.

Ilta oli siitäkin huolimatta mukava, ja kävin sanattomana nukkumaan, sillä on tälläisen palkintosaldon eteen tehty töitäkin. Onneksi olkoon vielä! Kiitos, kiitos.

-Henriikka

Ps. Suurkiitos kaikista jaoista, tuesta ja keskustelusta eilisen postauksen ympärillä. En edes kuvitella, millaisen huomion kirjoitus ja aihe saavuttaisi päivän aikana. Teille ojennan kollektiivisesti palkinnon ”vuoden välittävin ja sydämellisin seuraajajoukko.”

← edelliset 1 2 3 4 5 6 … 15 seuraavat →