Yhteistyössä Asennemedia ja Paulig
Olen yllättänyt tänä viikonloppuna ystäviäni kolmesti. Perjantaina uskollinen juoksukaverini pääsi joulupommin kohteeksi ja tämän päivän aikana olen saanut yllättää kaksi ihanaa pariskuntaa.
Sain käsiini muutaman Joulu Juhla -kahvipaketin. Sain tehdä niillä mitä halusin, kunhan taltioisin hetket kameralle. Päätin yllättää kahvilla ja joululahjalla muutaman lahjan ansainneen ystäväni. Tiedättehän, olen lahjaihminen ja olen kahvi-ihminen. En tiedä kumpaa enemmän.
Kaikista elämässäni lähiaikoina olleista ihmisistä halusin kiittää kaikista eniten Kampin Sol-pesulan vaaleahiuksista asiakaspalvelijaa. Jos pesetän vaatteitani, kiikutan ne aina kyseiseen paikkaan, sillä tämä nainen on niin hurmaavan hyväntuulinen kassan takana. Hän hymyilee ja auttaa, antaa lisäinfoa ja kyselee kuulumisia. Liikutun aina hänen henkilökohtaisesta tavastaan kohdata ja huomioida.
Kun kiikutin kahvipakettia liikkeeseen, vastassa olikin eri henkilö. En saanut ennen joulua viedyksi lempparityöntekijälle yllätystä. Voin taltioida yllätyshetken keväällä?
Koska pesulahenkilökunta jouduttiin hyllyttämään, pääsi lahjottavaksi tämän viikonlopun meillä majaillut pariskunta. Tuntuu hassulta kirjoittaa käly ja hänen miehensä, koska se saa rakkaat ystävät kuulostamaan kovin vierailta. Tällaisin sukulaisuussuhtein meitä nyt on kuitenkin siunattu.
Hennalla ja Miikkalla on takanaan raskas työ- ja opiskelusyksy ja rentoa joululomaa ja sen odotusta ajatellen he saivat kahvipaketin rinnalla jouluherkkuja: suklaita, marmeladia, näkkileipäsekoituksen ja viikunahilloa.
Perjantai-illalla pyysin ystävääni Anna-Ericaa poikkeuksellisesti kipuamaan ovellemme asti hakemaan minua lenkille. Yleensä sovimme, että tulen valmiiksi pihalle. Uskollinen juoksukumppanini oli kuitenkin yksi henkilöistä, jotka päätin yllättää.
Tutustuimme Anna-Erican kanssa adidasheimo-juoksukoulussa pari vuotta sitten. Asuimme molemmat Arabianrannassa ja tutustuimme ”olosuhteiden pakosta” puutteellisen juoksuseuran vuoksi. Kahta äidinkieltä taittava Anna-Erica opiskeli yliopistossa serbiaa ja harrastuksena turkkia. Älykkyysosamääriemme epäsuhtaisuus ja luonteenpiirteittemme erilaisuus ei kuitenkaan jäänyt esteeksi ystävyydelle. Vaikka emme enää naapureita olekaan, juoksuseura on pysyvää.
Luotto-juoksukaverin lahjasta löytyi Joulu Juhlan lisäksi tietysti juoksusukkia, juomapullo ja suihkusaippuaa.
Viimeinen yllättäminen jännitti niin paljon, että yllättäminen jäi vähälle. Ojensin paperikassin lahjan vastaanottajille ja tervehdin iloisesti. Näimme ystäväperhettä pitkästä, pitkästä aikaa ja jännitän sellaisia kohtaamisia aina ihan sydän läpättäen.
Miksi jännitän ja jännitin? En tiedä. Ei olisi tarvinnut. Lahjakassin suklaat, viini ja kahvi toivat iloa pöytään ja oli ihana vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa. Hassua miettiä, että olemme tunteneet jo melkein kymmenen vuotta. Saimme tutustua perheen pikkumieheenkin, aktiiviseen tuikkusilmään. Maissitortillat katosivat nopeasti ja jälkkäriksi tarjottu luumurahka taitaa ilmestyä jouluna meidänkin juhlapöytään.
On ihana yllättää, on ihana olla yllätetty. Kaikki eivät toki jaa mielipidettä tästä, mutta kohde kannattaakin valita huolella.
Joulu on salaisuuksien aikaa, tunnelmallista aikaa, johon yllätykset sopivat napisti. Suosittelen kokeilemaan!
Ensi vuonna vien kahvia vielä sinne pesulaankin. Toivottavasti osaava kassa ilahtuu.
-Henriikka
