yhteistyössä Långvik / Congress Wellness Hotel
On kamalaa tajuta, että on ollut kehno sisko. Että lähes symbioottisesta läheisyydestä huolimatta yhteinen laatuaika on ollut kortilla ja usein tavatessa on ollut se väsynyt narisija, turhaan valittaja. Pikkusisko on taas ollut se osapuoli, joka tulee yllätyksenä kylään katsomaan elokuvaa ja tuo ruokaakin mukanaan. Neuvoo elämänkriiseissä ja rauhoittelee hätäistä mieltä. Sanoo trampoliinikurssilla, että epäonnistuneiden volttien jälkeen tulee jossain vaiheessa varmasti taas hyvä.
Olen saanut lähiaikoina paljon kommentteja, että minut koetaan blogin ja muiden somekanavien välityksellä isosiskoksi. Useampi on kommentoinut täällä tai instassa, että kokee minut virtuaaliseksi siskokseen tai minun antaneen isosisaren lailla neuvoja eri elämäntilanteisiin. Vau, miten hienoa, miten koskettavaa. Otan teistä virtuaalisiksi siskoikseni (ja veljikseni) mielelläni jokaisen. Mutta apua, miten suuret saappaat, mikä vastuu. Antakaa anteeksi, jos joskus tyrinkin.
Tällaisten kunnianosoitusten ja kohteliaisuuksien esittäminen on saanut minut kuitenkin yhä enemmän pohtimaan, olenko ennättänyt ja pystynyt olemaan livenä alkuunkaan pätevä sisko. Se olisi kuitenkin prioriteetti numero uuno.
Laatuaika on aina laatuaikaa, muutamat lähetetyt mobiiliviestit eivät korvaa yhdessä vietettyjä hetkiä. Siksi päätin ottaa Roosaliinan mukaan viime viikonloppuna, kun lähdin lataamaan akkuja Kirkkonummelle, hotelli Långvikiin. Ja heti kun olin laittanut kutsun maailmalle, tajusin ettemme olleet reissaneet kahteen pekkaan sitten syksyn 2014 Kööpenhaminan reissun. Turmiollista!
Långvikin kokous- ja kylpylähotelli sijaitsee lähellä Helsinkiä, mutta kaukana kaupungin sykkeestä, merenrantamiljöössä. Perille ajelee puoli tuntia Helsingin keskustasta. Ja mikä sää meille sattuikaan: mieletön no filter -sää! Auringossa oli niin lämmin, ettei takkia tarvittu kun pyörimme Långvikin lähistöllä ihaillen merta ja arkkitehtuuria.
Ylläoleva kuva oli ainoa hetki, kun jaksoimme sosialisoida viikonlopun aikana. Hotellihuoneissa lymysi muitakin blogituttuja, sillä meidät oli kaikki kutsuttu Långvikiin starttaamaan PING Helsinki – sosiaalisen median festarit, jotka järjestetään Långvikissa toukokuussa. Kippis tulevalle tapahtumalle, odotan suurella innolla!
Viikonloppumme päätarkoitus ainoa tarkoitus oli rentoutua. Långvikissa oli käynnissä ”Thank God it’s LÅNGWEEKEND” -viikonloppu, minkä vuoksi meneillä oli kaikennäköistä extratapahtumaa ja -ohjelmaa. Meitä kahta kiinnosti lähinnä kuulumisten vaihto, pitkät yöunet, kylpyamme ja hyvä ruoka. Voin vakuuttaa, että tämä neljän lista toteutui kevyesti.
Menimme kuitenkin iltapäivällä kokeilemaan myös erillistä pilates-henkistä rentoutus- ja venyttelyhetkeä. Liikuntasali oli koristettu kynttilöin ja kuin vaistomaisesti sisään astuessaan alkoi kuiskailla. Reilun tunnin venyttelyt tekivät hyvää niin mielelle kuin keholle. Huomasin jossain vaiheessa pohtivani, ettei minulla olisi aikaa tällaiseen, että tämä on liian hidasta. Ja samalla tajusin, että ne ajatukset olivat merkki siitä, että tarvitsen nimenomaan juuri sellaista. Inner peace, coming! Paremmaksi siskoksi, paremmaksi ihmiseksi.
Huikeiden urheilusuoritusten ja syvien hengittelyjen jälkeen pujahdimme valkoisiin kylpytakkeihin ja lähdimme Långvikin kehutulle spa-osastolle. Tepastelimme kuitenkin samantien takaisin. Niin kuin olime arvelleetkin, omasta hotellihuoneesta löytynyt poreamme vei voiton isosta allas- ja saunaosastosta.
Roudasimme radion kylppäriin, kaadoimme sekaan kylpyvaahdot- ja suolat ja keitimme kylpykaakaot valmiiksi. Radio löysi kolme kanavaa, joista valitsimme ruotsinkielisen kanavan, joka soitti täysin sekalaista listaa. Yllätysmomentti oli taattu, kun klassisen perään saattoi rämähtää soimaan räkäinen rokki.
Lauloimme mukana aina kun osasimme ja välillä muulloinkin. Kaadoin riehuessani kaakaot kylpyveden sekaan, mutta kuulemani mukaan suklaakylvyt tekevät hyvää.
Voi vitsi, miten olet kaunis, ajattelin kun katsoin Roosaliinaa illallispöydässä. Oranssissa mekossa ja huulissa hehkuva sisar on kyllä kauneimpia tuntemiani naisia. Ja koko illallishetki oli kaunis: istuimme melkein neljä tuntia syöden, juoden, jutellen ja nauraen. Tämä oli kai ensimmäinen yhteinen pitkä illallisemme.
Jouduin jonkun aikaa taivuttelemaan, että sain Roosaliinan valitsemaan maistelumenun. Sanotaanko näin, että meistä kahdesta minä olen ollut aina se keittiön yllätysannos ja sisko se lehtipihvi yrttivoilla. Sinnikäs taivuttelu kuitenkin kannatti ja illan aikana saimme söimme seuraavan setin:
Långvikin maistelumenu
Keittiön tervehdys
Peuranlapaa & ankanmaksaa
Kuningasrapua & muikunmätiä
Häränfileetä & pähkinämaitoa
Suklaata & tummaa olutta
Jälkiruoka oli gluteenittomuuden vuoksi molemmilla vaihdettu suklaakakkuun ja sorbettiin. Even better.
En ollut kuullut Långvikin ravintolasta koskaan mitään, hyvää enkä huonoa. Tämä ensimmäinen ja ainoa kokemukseni oli loistava. Ja katsokaapa ylläolevaa kuvaa ja arvatkaa, mikä kruunasi kokonaisuuden?
No, Earth Hour! Häpeissäni joudun toteamaan, että olin unohtanut koko tunnin, vaikka pidän ideaa huikeana. Ravintola kuitenkin muisti ja yllättäen meille tultiin ilmoittamaan, että ravintolan valot sammutetaan pian ja seuraava tunti menee kynttilänvalossa. Aivan ihana ja tunnelmallinen kokemus.
Ruoan kuvaamisen jouduin suorittamaan nopeasti puhelimen valossa, mutta tarjoilija lupasi hymyillen antaa minulle anteeksi.
Sitkeä yrityksemme oli mennä vielä illalla katsomaan elokuvaa hotellin somaan leffateatteriin. Vaan illallinen venyi eikä haitannut. Joimme kahvia vielä, kun leffasta oli mennyt jo puolet. Niinpä illallisen jälkeen kömmimme suosiolla isojen tyynyjen ja valkoisten lakanoiden väliin. Nukahdimme noin kymmenessä sekunnissa.
Aamuksi oli jäljellä aamiaisen lisäksi vain yksi hurja aktiviteetti: pingismatsi! Sopiva lopetus viikonlopulle, joka toivottavasti nosti isosiskopisteitäni. Eniten pitkien keskustelujen, muttei myöskään vähiten kohtalaisten puitteiden vuoksi.
-Henriikka
